Näky uuden maailman synnystä

Sunnuntai 29.6.2025 klo 18.54

Hiljentyminen omassa yksinäisyyden kuplassani on ollut arvokasta ja tärkeä osa sisäisen tilani selkeytymistä. On tarjoutunut mahdollisuus löytää jälleen uudenlaisia oivalluksia siitä, missä ihmiskuntana olemme juuri nyt ja mitä tämä tässä ajassa koettu fyysisen maailman myllerrys henkisestä ulottuvuudesta käsin tarkasteltuna merkitsee. Kaikki mitä seuraavassa tekstissäni kuvaan perustuu omakohtaiseen kokemukseeni ja tuosta kokemuksesta tekemääni vapaaseen tulkintaan.

Kuluneen parin viikon aikana on vallinnut vahva kutsu hiljentyä sekä ollut voimakas tarve pitää aina hiljentyessä lahjaksi saamani kristalli vasemmassa kädessäni. En osaa tätä vallinnutta tunnetta sen paremmin selittää. Aiemmin tällä viikolla tunsin voimakasta ohjausta kesken työpäivän pysähtyä ja jättää kaikki sillä hetkellä mielessä olleet asiat ja tehtäväni kesken. Tunsin suorastaan pakottavaa tarvetta antautua jonkin korkeamman ohjaukselle. Energioiden kutsu tuntui epätavallisen voimalliselta, joten päätin tietoisesti aloittaa hiljentymisen aktivoimalla valokehoani. Lisäsin sisäistä valoani kirkkaammaksi ja tunsin ohjausta esittää kutsu liittyä mukaan tälle hiljentymisen matkalle kaikille, jotka sydämessään tuntevat vetoa ihmiskunnan rauhan tilan ja tasapainon ylläpitämiselle.

Energiat kuljettivat minut lähes saman tien sydämeni pyhään tilaan, täysin tyyneen ja valoisaan sisäiseen kammiooni, jossa jatkoin edelleen valokehon voimistamista. Minut valtasi tunne siitä, että juuri tässä hetkessä olen täysin ehyt, kokonainen ja valo joka kauttani virtaa läpäisee kaiken. Mieleeni tulvivat jälleen mantran lailla sanat, jotka toistuivat hiljentymisen aikana useaan kertaan: "Me olemme maailman tasapaino, me olemme ihmiskunnan rauha, me yhdessä olemme armollisuus." Koin myös syvää kiitollisuutta siitä, että maailmassa vallitsee kestävä tasapainon ja oikeudenmukaisen rauhan tila. Kiitin mielessäni siitä, että maailmankaikkeuden korkeimmat rakkaudellisimmat voimat ovat läsnä ja rakkaus on kaikenkattavaa ja syvästi armollista. Kaikki se, mikä on tarkoitus, on juuri nyt tapahtumassa ihmiskunnassa. "Me olemme rakkauden kämmenellä ja suojeluksessa joka heti".

Samanaikaisesti, kun nämä sanat virtasivat tietoisuuteeni näin yllättäen voimakkaan näyn, jossa maapallo lepäsi kahdella avoimella kämmenellä. Maapallo muuttui ensin läpinäkyväksi, ikään kuin tyhjäksi palloksi, jonka sisälle muodostui ensin kaksi vastakkaista pistettä sijoittuen pallon halkaisevalle keskilinjalle vaakatasossa. Sen jälkeen samanlainen kahden pisteen välinen halkaisija muodostui pystysuuntaan ja tämä jana ristesi keskeltä ensimmäistä vaakatasaossa olevaa halkaisijaa. Näistä neljästä pisteestä muodostui siten tasasivuinen neliö vaakatasoon pallon keskelle. Kun pallo alkoi pyöriä hitaasti ja tasaista vauhtia paikallaan, sen ylin ja alin lakipiste yhdistyivät ensin toisiinsa ja sitten tuon vaakatasossa olevan neliön kuhunkin kulmaan. Näin muodostui ikään kuin tasasivuinen timantti tuon läpinäkyvän pallon sisälle. Pallon tasapainoa ja hallittua liikettä vaikuttivat kannattelevan nuo kaikki kuusi pistettä tasavahvoina. Neljä keskenään tasavavaa pistettä vaakatasossa ja kaksi vastakkaista tasavahvaa pistettä pystyakselilla.

Jälleen nuo aiemmat sanat tulvivat mieleeni: "Me olemme maailman tasapaino, me olemme ihmiskunnan rauha, me yhdessä olemme armollisuus". Tuo näky oli pysäyttävän voimakas ja hyvin kaunis. Symmetrinen ja esteettisesti harmoninen kuva, joka säteili voimakasta valoa. Parin päivän pohdiskelun jälkeen olen tulkinnut tuota näkyä niin, että se voisi kuvastaa sitä maailmanjärjestyksen muutosprosessia, jota ihmiskunta juuri nyt käy läpi. Maailma on muuttumassa aiemmasta kahtiajakoisesta ja vahvasti polarisoituneesta asetelmasta kohti 6-napaista, tasapainoisempaa ja aiempaa vakaampaa rauhan tilaa. Olemme matkalla kohti kestävämpää tulevaisuutta ja oikeudenmukaisempaa ihmiskunnan kehityskukua.

Perinteinen kahtiajakoinen itä-länsi akseli, joka on ihmisten mieliä jakanut vahvasti toisistaan erilleen kylmän sodan ajoista lähtien, on vaihtumassa ensinnäkin neljän tasavahvan ulottuvuuden dynaamiseksi uudeksi vallanjaon tasapainoksi. Sen lisäksi vallan tasapainon ja ihmiskunnan vakauden ylläpitämisen kannalta on äärimmäisen tärkeää tunnistaa myös samanaikainen voimapisteiden jakautuminen pohjois-etelä akselin välillä. Tämä vallitseva jännite ja tasapaino niin sanotun vauraan pohjoisen ja kehittyvän etelän välillä on välttämätön kriittinen tekijä, joka kannattelee ja ylläpitää aiemmin kuvattujen neljän valtapisteen välistä keskinäistä tasapainoa sekä koko maapallon harmoniaa. Ilman pystysuuntaisen voima-akselin tasapainoa, ei synny hallittua liikettä eikä uusi muodostuva vallan tasapaino ole kestävä.

Jopa polarisaatiota käsittelevä tutkimustietokin on osoittanut että, ääripäiden väillä vallitsevien tulehtuneiden suhteiden ja kärjistyneiden näkemysten hallittu purkaminen vaatii usein kahden ääripään väliin asettuvaa neutraalia osapuolta tai osapuolia, jotka eivät asetu tukemaan kumpaakaan ääripäätä, vaan tuovat polarisoituneiden ääripäiden välimaastoon jonkin riippumattoman näkökulman. Kenties jännitteitä puoleensa vetävän kokonaan uuden lähestymistavan tai asian, joka ei edusta kummankaan ääripään kantaa mutta on jollakin tavoin hyödyllinen molemmille. Ajattelen niin, että näyssä tuo kahden ääripään jakautuminen neljäksi edustaa juuri näiden väliin jäävien voimien vahvistumista siten, että syntyy aiempaa vahvempi useamman voimapisteen varaan rakentuva maailma, joka ei ole niin altis suhteiden kärjistymiselle.

Koen myös, että tämä kokemani näky oli jotenkin hyvin lohduttava ja ainakin itseäni se muistutti myös armollisuuden merkityksestä tässä ajassa. Kenties sellaisetkin vallanpitäjät, jotka suuruudenhulluudessaan kuvittelevat egoaan tai yhden ääripään näkemyksiä vahvistamalla hallitsevansa tätä maailmaa, ovatkin tosiasiassa niitä, jotka näin toimimalla heikentävät sopivalla tavalla sekä itseään että edustamansa ääripään asemaa ja voimaa, jolloin syntyy tilaa sekä mahdollisuus kasvaa niille, jotka ovat aiemmassa 2-napaisessa maailmassa olleet niitä aavistuksen heikompia osapuolia kuin kaksi valtaa pitänyttä voimallisinta ääripäätä.

Kahtiajakautunut itä ja kahtiajakautunut länsi muodostavat siis vallan uusjaossa yhteensä neljä uudenlaista tasavahvaa toimijavoimaa, jotka ovat kaikki yhteisesti jaetussa vastuussa pohjois-etelä askelin hallitusta liikkeestä, dynaamisesta yhteisestä kehityksestä samaan suuntaan sekä siitä, että kokonaisuus säilyy tasapainoisena. Kun nämä neljä uutta vallan toimijavoimaa löytävät toimivat keinot edistää kaikille neljälle yhteisiä pyrkimyksiä yhteistyössä, syntyy uusi tasapainoinen, vakaa ja kestävämpi maailmanjärjestys. Oleellista on se, ettei mikään näistä kuudesta voimapisteestä ala tietoisesti rikkomaan keskinäistä uutta vallitsevaa tasapainon tilaa, heikentämään toinen toistaan eikä mikään näistä neljästä toimijavoimasta jätä kantamatta osuuttaan vastuusta tasapainon ylläpitäjänä.

Vaikka tavallisen kansalaisen silmin voi välillä tuntua suorastaan hulluudelta tämä fyysisessä maailmassa ilmentyvä ja maailman valtioiden välillä vallitseva varustelu, voimasuhteiden osoittaminen ja uho, niin minulle tuon näyn myötä syntyi suorastaan ihmeellisen syvä tyyneys ja rauha siitä, että kaikki mitä tapahtuu on tarpeen, jotta uudenlainen kestävämpi sekä oikeudenmukaisempi maailma voi syntyä. "Me olemme rakkauden kämmenellä ja suojeluksessa joka heti". Uudenlaisen maailmanjärjestyksen synnytys on jo pitkälle edennyt, olemme lähes viimeisessä ponnistuksen hetkessä ja jokainen meistä osaltamme edistämme tätä uuden muutoksen syntymää - ymmärsimme sitä tai emme. Myös ne vallanpitäjät, jotka eivät mitään tästä muutoksen suunnasta tunnista omien vallan intressiensä sokeuttamana, tosiasiassa vievät ihmiskuntaa kohti tätä kestävämpää uutta tasapainoa ja vallan uusjakoa.

On tärkeää muistaa, että jokainen sielu täällä maan päällä on syntynyt tänne syystä ja jokainen on omalta osaltaan täyttämässä tehtäväänsä tässä muutoksen ajassa. Jokainen sielu, jonka fyysinen keho on kuollut tai tulee kuolemaan näiden suurten muutosvoimien myllerryksessä, ovat hekin merkittävä osa tätä muutosta ja osa tulevan maailman rakentajia, kun myrsky aikanaan laantuu. Uusi maailmanjärjestys vaatii muutoksia myös ihmiskunnalta ja tulevaisuus tarvitsee muutoksen jälkeisessä ajassa sieluja, jotka ovat kykeveniä ylläpitämään tällaista uudenlaisen rauhan ja kestävämmän maailman järjestyksen tilaa. Kullakin meistä on jokin merkityksellinen tehtävä ja rooli niin tässä ajassa kuin tulevina maailman aikoina.

Olen kiitollinen tästä tavattoman kauniista näystä ja kokemuksesta. Toivon myös, ettei tämä kirjoitukseni säikäytä tai luo kehenkään tarpeetonta levottomuutta, vaan että tämän kokemuksen jakaminen loisi päinvastoin uutta ymmärrystä, luottamusta ja armollisuuden sävyjä näihin erikoisiin aikoihin. Olemme kaikki osa tätä muutosta halusimme tai emme ja voimme itse valita sen olemmeko ihmiskunnan rauhaa ja tasapainoa kannatteleva voima tässä muutoksen ajassa - vai luommeko ajatuksin ja teoin jotakin sen vastakohtaa kuten kaaosta, pelkoa tai vain lisää vastakkainasettelua.

"Me olemme maailman tasapaino, me olemme ihmiskunnan rauha, me yhdessä olemme armollisuus. Me olemme rakkauden kämmenellä ja suojeluksessa joka heti".

Kahdenvälisiä suhteita

Perjantai 20.6.2025 klo 13.43

Eräs ystäväni kuvaili taannoin pitkäaikaista ystävyyssuhdettamme sellaiseksi, joka eroaa muista hänen elämänsä ihmissuhteista siinä, että tämä meidän välinen ystävyytemme on aina ollut luonteeltaan kahdenvälistä. Koen itsekin, että ystävyytemme on vuosien kuluessa rakentunut jonkin aivan erityislaatuisen yhteyden ympärille - sellaisiin aitoihin hetkiin, joissa meillä on ollut mahdollisuus kahdestaan pysähtyä syvien keskustelujen äärelle. Sellaista todellista läsnäoloa ja kiireetöntä ajatusten vaihtoa. Suhde on erityinen myös siksi, että se on kestänyt ajan saatossa, vaikka välillä on kulunut vuosia niin, ettemme ole ehtineet arjen kiireiltä tavata toisiamme. Silti on aina ollut yhtä helppoa jatkaa keskusteluja siitä, mihin viimeksi jäimme tai siitä, missä kulloinkin elämässämme sillä hetkellä olemme - luontevasti ja anteeksipyytelemättä. 

Jäin silti pohtimaan tuota kahdenvälisen suhteen syvempää merkitystä ja sanomaa. Elämässäni on ollut muitakin tuollaisia nimenomaan kahdenvälisiä ihmissuhteita. Kohtaamisia, joissa vallitsee tuollainen erityinen luottamuksellinen yhteys ajasta tai elämänvaiheesta riippumatta ja ihmissuhteita, jotka rakentuvat pääosin merkityksellisen ja syvän kahdenkeskisen ajatustenvaihdon ympärille. Ehkä tuollaisissa kohtaamisissa olen aidoimmin oma itseni ja läsnäolo on minulle luontevinta. Nautin monesti myös siitä, miten jaetut ajatukset ja yhteinen pohdinta voivat johtaa yhdessä löydettyihin oivalluksiin, vapauttavaan yhteiseen nauruun tai keventyneeseen mieleen molemmin puolin. Jokainen kohtaaminen on merkityksellinen, ainutkertainen ja arvokas.

Toisaalta tuo ystävyyssuhteiden kahdenvälinen luonne kuvaa minulle myös sisäistä kipuilua siitä, että en ole koskaan löytänyt paikkaani missään laajemmassa joukossa ihmisiä enkä kuulu mihinkään porukkaan. Ehkä kahdenväliset suhteet tekevät minulle näkyväksi myös itsessäni vallitsevan jonkinlaisen sisäisen vajavuuden tai yksinäisyyden kokemuksen tällä ihmisyyden matkalla. Olen muiden silmissä vähän tällainen ”outcast” henkilö - kuten joskus asiaa sanoitin tyttärelleni. Ehkä en ole missään vaiheessa elämääni oppinut riittävän sosiaaliseksi tai sopinut tällaisena omana itsenäni mihinkään olemassa olevaan ystävyyspiiriin. Olen useimmiten ollut aina se joukon ulkopuolinen, jota ei lähtökohtaisesti kutsuta mukaan mihinkään yhteisille reissuille tai tapahtumiin ja joka yleensä isommassa porukassa on se ”outo" ja "ylimääräinen”. Tämä asetelma on monesti saanut minut miettimään sitä, mikä minussa on vikana, kun minun kanssani vietetään aikaa vain silloin, kun kukaan muu ei ole paikalla todistamassa. Ikäänkuin seurani olisi jotakin normien vastaista ja "kiellettyä”, josta ei haluta muiden tietävän. Asia ei tietenkään ole oikeasti näin mutta tuollaisia tunteita on välillä vaikeaa estää nousemasta pintaan näin sosiaalisen median ja kulissimaisten kuvien aikana.

Koen olevani etuoikeutettu ja onnekas, että minulla on ystäviä, joiden seurassa viihdyn ja läheisiä ihmissuhteita, jotka ovat minulle merkityksellisiä ja tärkeitä. Olen myös erityisen onnekas, kun elämässäni on ihmisiä, jotka ovat jopa kertoneet minulle avoimesti siitä, että ystävyytemme on heille tärkeää ja että olen heille ihmisenä rakas. Kahdenväliset ystävyyssuhteet ovat myös minulle äärimmäisen arvokkaita ja ainutlaatuisia kukin omalla tavallaan. Olen syvästi kiitollinen jokaisesta rakkaasta ystävästäni ja iloinen siitä, miten pitkälle elämässä moni ystävyyden sidos ulottuu, vaikka elämänvaiheet ja arjen haasteet ovat vaatineet veronsa meidän jokaisen elämässä.

Tänään vietän juhannusta jälleen kerran yksin, kuten monesti aiemminkin - vietän aikaa omien ajatusteni kanssa, palautuen arjen vaatimuksista ja tutkien sisäisiä näkymiä tulevasta. Hiljennyn kiitollisuuden ja armollisuuden ajatusten äärelle keskiyön auringon alla täällä pohjoisessa. Täällä minun sieluni lepää ja täällä on minun kotini - pitkästä välimatkasta huolimatta moniin minulle rakkaisiin ihmisiin.

Toivon jokaiselle voimia ja vapautta virrata kohti omaa suurinta potentiaaliaan, myötätuulta matkalla elämäntehtäväsi täyttämiseen sekä ennen kaikkea, paljon lempeää valoa ja rakkautta kesään. Sinä olet minulle rakas ja tärkeä! <3