Eräs ystäväni kuvaili taannoin pitkäaikaista ystävyyssuhdettamme sellaiseksi, joka eroaa muista hänen elämänsä ihmissuhteista siinä, että tämä meidän välinen ystävyytemme on aina ollut luonteeltaan kahdenvälistä. Koen itsekin, että ystävyytemme on vuosien kuluessa rakentunut jonkin aivan erityislaatuisen yhteyden ympärille - sellaisiin aitoihin hetkiin, joissa meillä on ollut mahdollisuus kahdestaan pysähtyä syvien keskustelujen äärelle. Sellaista todellista läsnäoloa ja kiireetöntä ajatusten vaihtoa. Suhde on erityinen myös siksi, että se on kestänyt ajan saatossa, vaikka välillä on kulunut vuosia niin, ettemme ole ehtineet arjen kiireiltä tavata toisiamme. Silti on aina ollut yhtä helppoa jatkaa keskusteluja siitä, mihin viimeksi jäimme tai siitä, missä kulloinkin elämässämme sillä hetkellä olemme - luontevasti ja anteeksipyytelemättä. 

Jäin silti pohtimaan tuota kahdenvälisen suhteen syvempää merkitystä ja sanomaa. Elämässäni on ollut muitakin tuollaisia nimenomaan kahdenvälisiä ihmissuhteita. Kohtaamisia, joissa vallitsee tuollainen erityinen luottamuksellinen yhteys ajasta tai elämänvaiheesta riippumatta ja ihmissuhteita, jotka rakentuvat pääosin merkityksellisen ja syvän kahdenkeskisen ajatustenvaihdon ympärille. Ehkä tuollaisissa kohtaamisissa olen aidoimmin oma itseni ja läsnäolo on minulle luontevinta. Nautin monesti myös siitä, miten jaetut ajatukset ja yhteinen pohdinta voivat johtaa yhdessä löydettyihin oivalluksiin, vapauttavaan yhteiseen nauruun tai keventyneeseen mieleen molemmin puolin. Jokainen kohtaaminen on merkityksellinen, ainutkertainen ja arvokas.

Toisaalta tuo ystävyyssuhteiden kahdenvälinen luonne kuvaa minulle myös sisäistä kipuilua siitä, että en ole koskaan löytänyt paikkaani missään laajemmassa joukossa ihmisiä enkä kuulu mihinkään porukkaan. Ehkä kahdenväliset suhteet tekevät minulle näkyväksi myös itsessäni vallitsevan jonkinlaisen sisäisen vajavuuden tai yksinäisyyden kokemuksen tällä ihmisyyden matkalla. Olen muiden silmissä vähän tällainen ”outcast” henkilö - kuten joskus asiaa sanoitin tyttärelleni. Ehkä en ole missään vaiheessa elämääni oppinut riittävän sosiaaliseksi tai sopinut tällaisena omana itsenäni mihinkään olemassa olevaan ystävyyspiiriin. Olen useimmiten ollut aina se joukon ulkopuolinen, jota ei lähtökohtaisesti kutsuta mukaan mihinkään yhteisille reissuille tai tapahtumiin ja joka yleensä isommassa porukassa on se ”outo" ja "ylimääräinen”. Tämä asetelma on monesti saanut minut miettimään sitä, mikä minussa on vikana, kun minun kanssani vietetään aikaa vain silloin, kun kukaan muu ei ole paikalla todistamassa. Ikäänkuin seurani olisi jotakin normien vastaista ja "kiellettyä”, josta ei haluta muiden tietävän. Asia ei tietenkään ole oikeasti näin mutta tuollaisia tunteita on välillä vaikeaa estää nousemasta pintaan näin sosiaalisen median ja kulissimaisten kuvien aikana.

Koen olevani etuoikeutettu ja onnekas, että minulla on ystäviä, joiden seurassa viihdyn ja läheisiä ihmissuhteita, jotka ovat minulle merkityksellisiä ja tärkeitä. Olen myös erityisen onnekas, kun elämässäni on ihmisiä, jotka ovat jopa kertoneet minulle avoimesti siitä, että ystävyytemme on heille tärkeää ja että olen heille ihmisenä rakas. Kahdenväliset ystävyyssuhteet ovat myös minulle äärimmäisen arvokkaita ja ainutlaatuisia kukin omalla tavallaan. Olen syvästi kiitollinen jokaisesta rakkaasta ystävästäni ja iloinen siitä, miten pitkälle elämässä moni ystävyyden sidos ulottuu, vaikka elämänvaiheet ja arjen haasteet ovat vaatineet veronsa meidän jokaisen elämässä.

Tänään vietän juhannusta jälleen kerran yksin, kuten monesti aiemminkin - vietän aikaa omien ajatusteni kanssa, palautuen arjen vaatimuksista ja tutkien sisäisiä näkymiä tulevasta. Hiljennyn kiitollisuuden ja armollisuuden ajatusten äärelle keskiyön auringon alla täällä pohjoisessa. Täällä minun sieluni lepää ja täällä on minun kotini - pitkästä välimatkasta huolimatta moniin minulle rakkaisiin ihmisiin.

Toivon jokaiselle voimia ja vapautta virrata kohti omaa suurinta potentiaaliaan, myötätuulta matkalla elämäntehtäväsi täyttämiseen sekä ennen kaikkea, paljon lempeää valoa ja rakkautta kesään. Sinä olet minulle rakas ja tärkeä! <3