Share |

Uusimmat kirjoitukset

Blogin arkisto

Share |

Matkaopas omaan ytimeesi

- Ajatus on tie hyvinvointiin kaikilla tasoilla

(Lataa word tiedostona tästä)

Sisällys:

 

Johdanto

1. Ydin on todellinen olemuksesi

2. Kuka minä olen?

3. Totuus on rehellisyyttä minua itseäni kohtaan

4. Luottamus on kaiken avain

5. Ajatus on tie

6. Vain yksi askel ja olet perillä

7. Tie ytimeen arjen tasolla – miten muistaa palauttaa itsensä ytimen rauhaan

8. Anteeksianto on näkökulman muutos

**************************************

Johdanto

 

Useat meistä etsivät yksinkertaista tietä sisäiseen rauhaan ja täydelliseen hyvinvointiin kaikilla tasoilla. Nykymaailmassa on vaikea sitoutua mihinkään ikiaikaisiin riitteihin tai säännöllisiin harjoituksiin arjen tasolla. Haluamme kaiken nopeasti ja vaivatta. Haluamme näkyviä tuloksia heti, tässä ja nyt. Tämä opas on yksi tällainen tie: nopea, yksinkertainen eikä vaadi muuta kuin sisäisen halun tavoittaa tämä tila. Tie ytimeen ei maksa mitään eikä sido sinua mihinkään tiettyyn toimintamalliin tai ajatustapaan. Sinä itse päätät, miten löydät oman ytimesi.

Kuvittele olevasi siemen, jonka rakenne on monikerroksinen. Päällä on kuori, joka suojaa ulkoisilta haittatekijöiltä, kuivuudelta, liialta paahteelta, kosteudelta ja kolhuilta. Kuoren alla on ravitseva kerros, johon keräämme kaiken energian, jota tarvitsemme elääksemme. Tämä energia tulee meihin juurien välityksellä maasta vetenä sekä ravinteina ja auringonvalona taivaasta. Kaiken tämän ulkoisen olemuksen lisäksi meissä on ydin, puhtain osa itseämme, joka pitää sisällään kaikkein tärkeimmän – viattoman todellisen itsemme.

On olemassa monta tietä ytimeen, jolle on annettu lukuisia eri nimiä ihmiskunnan historiassa. Kaikki kuitenkin tarkoittavat samaa asiaa, pyrkivät samaan päämäärään ja jokainen uskomusrakenne luo omanlaisensa ”riitit” tämän ytimen saavuttamiseksi. Väitän, että kaikki nämä hyväksi todetut keinot ovat varmasti toimivia mutta emme oikeasti tarvitse niitä. Jokainen ”riitti” on kuin ihmismielen luoma kulkuväline kohti tätä ydintä ja kuitenkin tämä ydin on niin lähellä, että tarvitsemme vain yhden pienen askelen tavoittaaksemme päämäärämme. Miksi matkustaa junalla, lentokoneella tai avaruusaluksella, jos matkan pituus on lyhyempi kuin polku jääkaapin ja sohvan välillä?

Minun polkuni on ollut myös mutkikas ja välillä kuoppainen kohti tätä päämäärää. Olen monen ihmisen tavoin etsinyt tätä ydintä aluksi aivan liian kaukaa. Minun kokemukseni on, että valtaosa sisäisen rauhan etsijöistä kiertää kehää tämän ytimen ympärillä tai kulkee sen ohi kerta toisensa jälkeen koska tie perille on liian yksinkertainen ja aivan liian lähellä. Kuin sadun taikametsä, joka on ihmisasutuksen keskellä, hyvin lähellä meitä jokaista mutta emme osaa katsoa riittävän tarkkaan nähdäksemme tätä toista tasoa maailmasta. Tämä matkaopas on syntynyt oman polkuni innoittamana ja toivon oman kokemukseni toimivan eräänlaisena opaskarttana, jotta myös sinä voisit nähdä metsän puilta, löytää tiesi tähän ”taikametsään”, joka on aivan nenäsi edessä. Niin lähellä, että päämäärää on liki mahdotonta nähdä fyysisin silmin.

 

1. Ydin on todellinen olemuksesi - Tie hyvinvointiin ja itsetuntemukseen.

 

Jokainen ihminen haluaisi pohjimmiltaan olla hyvinvoiva, terve ja tasapainoinen niin fyysisellä, psyykkisellä kuin hengelliselläkin tasolla. Ihminen on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kun luomme hyvinvointia fyysisellä tasolla, voimme paremmin myös henkisesti ja päinvastoin. Toisaalta ihmismielen voima on suurempi kuin usein ymmärrämmekään – kun mielemme kiertää kehää ja pyörittää negatiivisia ajatuksia, se vaikuttaa koko olemukseemme, niin fyysiseen terveyteen kuin sisäiseen henkiseen tasapainoon. Elämämme on ikään kuin reaaliaikainen virtuaalipeli, jossa ajatus vie ”peliä” eteenpäin valitsemaamme suuntaan. Usein teemme tällaisia valintoja alitajuisesti täysin tiedostamattamme ja lopputulos voi olla monella tapaa yllättävä.

Elämän matkalla olemme oppineet monenlaisia toimintamalleja, uskomuksia, käyttäytymistapoja ja asenteita. Valtaosa näistä rakenteista syntyy jo varhaislapsuudessa seuraamalla omia vanhempiamme, erilaisten yksilöllisten kokemusten kautta ja myös välillisesti vain tarkkailemalla ympäristöämme ja muiden kokemuksia. Kun lapsi syntyy tähän maailmaan, hänellä ei ole mitään syytä ajatella ensimmäistäkään negatiivista ajatusta, ei ole tarvetta suojata itseään miltään tai kokea pelkoa millään tasolla. Pieni vastasyntynyt lapsi luottaa luonnostaan siihen, että hänestä huolehditaan, häntä rakastetaan ja että asiat järjestyvät. Syntymähetken jälkeen alkaa kertyä erilaisia kokemuksia elämästä ja ihmisyydestä. Tämän seurauksena synnynnäinen luottamus ihmismielessä alkaa vähitellen kadota. Tilalle astuvat pelot, ennakko-odotukset, totutut rutiinit ja tarvelähtöinen stressi. Ihmissielu kadottaa yhteyden todelliseen itseensä -ytimeensä - hämmästyttävän nopeasti.

Todellinen itse ja itsetuntemus ovat melko vaikeita käsitteitä määritellä täysin yksiselitteisesti. Jo lapsuudesta alkaen meitä ohjataan kohti parempaa itsetuntemusta ja sen myötä kohti tervettä ja tasapainoista itsetuntoa. Itsetuntemus voi olla oman persoonan syvempää tuntemusta, omien rajojen, heikkouksien ja vahvuuksien tunnistamista. Itsetuntemus koetaan usein olevan avain hyvään psyykkiseen terveyteen ja henkiseen hyvinvointiin. Kuitenkin yhä useammat ihmiset sairastuvat psyykkisesti ja kokevat henkistä ahdistusta nykyisessä maailmassamme.

Nykykäsityksen mukainen hyvä ja terveellä pohjalla oleva itsetunto ei takaa yhteyttä todelliseen itseen, sisäiseen rauhaan tai hyvinvointiin kaikilla tasoilla. Tunnemme itsemme vain pinnallisesti. Olemme kuin siemen, joka tuntee melko hyvin rakenteensa ja keinot miten ravita itseään ulkoisesti. Tunnistamme kuoren itsestämme ja kuvittelemme, että tarvitsemme itseämme ravitsevia osia vain ulkopuolelta pysyäksemme hyvinvoivina. Kuitenkin olemme samalla kadottaneet yhteyden todelliseen olemukseemme. Unohdamme, että siemenessä on aina ydin, puhtain osa koko rakennetta ja alkulähde, josta voisimme ammentaa ravintoa ilman ulkoista lähdettä. Olemme unohtaneet, että meissä itsessämme on ehtymättömät voimavarat ja hyvinvoinnin alkulähde – omassa sisimmässämme.

Missä tämä ydin sitten oikeastaan sijaitsee? Jo tuhansia vuosia sitten ihmiset ovat osanneet etsiä tasapainoa omasta sisimmästään meditoimalla, joogaamalla, erilaisten uskonnollisten riittien ja äänen kautta. Ihmiset ovat pyrkineet tavoittamaan tätä mystistä sisintä itsessään luomalla mantroja, hengellisiä lauluja, liikesarjoja, rukouksia ja toinen toistaan monimutkaisempia tapoja lähestyä sisintään. Kaikki nämä varmasti auttavat mieltä pysähtymään, hiljentymään ja kääntymään sisäänpäin mutta samalla nämä kaikki tavat ovat vaatineet aina harjoittajaltaan uskollista sitoutumista näiden menetelmien ylläpitoon – jatkuvaa harjoittelua. Tuntuu, kuin yksinkertaisesta siemenen ytimestä olisi tehty loputon labyrintti, jonka keskustaan pääseminen on todellisuudessa täysin mahdotonta. Juuri kun olet saavuttamassa keskustan, ilmestyy lisää kerroksia ja jälleen uusia umpikujia.

Näkemykseni mukaan nämä monimutkaiset rakenteet ytimen tavoittamiseksi kuvaavat loistavasti ihmismielen tapaa ajatella. Ei nähdä metsää puilta. Kierretään ympäri todellista olemustamme ja tähyillään kauas horisonttiin juuri siinä kohtaa, jossa näkyvyys keskustaan olisi parhaimmillaan. Kaikki erilaiset menetelmät ytimen tavoittamiseksi saattavat toimia harjoittajalleen ennemmin tai myöhemmin koska olemme jo suunnanneet ajatuksemme kohti sisintämme. Mitä monimutkaisempi menetelmä tai lähestymistapa on, sitä vaikeampi on tavoittaa tämä ilmiselvä päämäärä. Alamme huomaamattamme suunnata ajatuksiamme ytimen sijasta kohti harjoitettua tekniikkaa tai menetelmää, jolla sitä lähestymme – ja jälleen kerran kierrämme kehää. Ydin on meissä jokaisessa sisäänrakennettuna ja sen löytäminen itsestäsi on yhtä luonnollisen helppoa kuin hengittäminen.

Uskomusjärjestelmien mukaan ytimelle meissä on historiassa annettu monen monta erilaista nimeä ja sitä eri tavoin kuvaavaa ilmaisua. Joidenkin näkemysten mukaan ydin meissä on ikiaikainen salaisuus.  Joillekin tämä ydin merkitsee Jumalaa tai Luojaa meissä itsessämme. Voimme myös kutsua ydintä alkulähteeksi tai korkeammaksi voimaksi meissä. Jokainen uskontokunta ja elämänkatsomuksen suuntaus on antanut oman nimensä tälle samalle päämäärälle – ytimelle meissä. Kaikki nämä ytimen eri nimitykset ovat yhtä toimivia ja käyttökelpoisia sillä kaikki nämä sanat kuitenkin tarkoittavat lopulta yhtä ja samaa asiaa - todellista olemustamme omassa sisimmässämme ja yhteyttä tähän todelliseen minuuteen. Itse käytän tästä päämäärästä nimitystä ydin sillä koen sen neutraaliksi ja myös hyvin konkreettisesti tätä päämäärää kuvaavaksi sanaksi. Monesti jonkin asian visuaalinen mielikuva auttaa helpommin hahmottamaan käsitteen merkitystä. Ydin on helposti visualisoitavissa ja jokainen osaa ainakin kuvitella, miltä siemenen, atomin tai vaikka galaksin ydin voisi näyttää. Vain oma mielikuvitus on rajana ja jokainen voi valita itselleen parhaiten toimivan käsitteen kuvaamaan tätä päämäärää sisimmässään.

 

2. Kuka minä olen?

 

Tämä on kysymys, johon törmäämme lukuisia kertoja elämämme varrella. Jo uhmaikäinen lapsi etsii itseään kuten myös murrosiän kapinointi ilmentää meissä sitä, että etsimme itseämme ja haluamme vastauksen kysymykseen: Kuka minä olen? Väitän, että täältä maailmasta moni ehtii kuolla ennen kuin löytää vastausta tähän perimmäiseen kysymykseen ja on myös niitä, jotka eivät tätä vastausta koskaan elämänsä aikana etsi. Voimme elää päivän kerrallaan ja selviytyä elämämme syntymästä kuolemaan ilman, että pohtisimme oman minuutemme todellista olemusta. Mutta olemmeko sitten onnellisia kaikilla tasoilla? Kuinka paljon teemme kompromisseja suhteessa omaan todelliseen olemukseemme? Olemmeko aidosti rehellisiä itseämme kohtaan joka hetki?

Todellinen minuus löytyy meistä jokaisesta itsestämme ja ytimestämme. Olemme täysin tiedostamattamme luonnollisessa yhteydessä tähän todelliseen olemukseemme ja kuitenkin hyvin usein uskomme kadottaneemme tämän tärkeän yhteyden. Kuvittelemme, että olemme unohtaneet oman itsemme todellisen olemuksen. Olemme kuin unessa, jossa luulemme olevamme eksyksissä ja samalla kuitenkin olemme koko ajan kotona nukkumassa omassa sängyssämme. Emme vain juuri siinä hetkessä ja tietoisuuden tilassa muista olevamme unessa. Todellinen minuus on tämän unen päättymistä ja heräämistä siihen todellisuuteen, että olemme koko ajan olleet kotona. Olemme koko ajan olleet perillä. Vastaus perimmäiseen kysymykseen on meissä itsessämme, on aina ollut ja tulee aina olemaan. Kysymys onkin siitä olemmeko tietoisia tästä todellisesta tilastamme vai emme. Kun tiedostamme itse asiassa olevamme jo perillä, ei ytimen etsintä voi olla kovinkaan monimutkaista tai vaatia mitään erityisiä rituaaleja.

Todellinen minuus on kaikki ja ei mitään. Olemme samanaikaisesti yhtä sekä sisäisen ytimemme että kaiken näennäisesti ulkoisen olevan kanssa. Kun tämä ykseyden käsite alkaa avautua, huomaat olevasi yhteydessä todelliseen itseesi. Moni lähellä kuolemaa käynyt ja jonkin suuren katastrofin kokenut vain yhtäkkiä silmänräpäyksessä huomaa olevansa yhtä kaiken olevan kanssa. Kaikki aiemmin mieltä sitoneet ajatukset ja toimintamallit ovat menettäneet merkityksensä. Ihminen huomaa vain olevansa – yksinkertaisesti vain olevansa ja samalla näkee koko maailman toisin.

Todellisen minuuden tavoittaminen ei tietenkään edellytä tällaista kuolemanrajakokemusta, mitään suurta mielen järkytystä tai yleensäkään mitään erityistä rituaalia tai tapahtumaa - vain yksinkertainen näkökulman muutos riittää. Riittää, että huomaat olevasi koko ajan yhteydessä paitsi itseesi myös kaikkeen olevaan kaikkeudessa. Voit antaa maailmalle ja itsellesi anteeksi kaikki nämä erilaiset unet, joita olet kuvitellut kokeneesi sillä huomaat yhtäkkiä niiden olleen vain harmitonta harhaa ja kaikkien näiden unien olleen vain oman mielesi tuotteita. Todellisesta itsestäsi käsin näet maailman toisin. Säilyttäen sisäisen rauhan ja täydellisen onnellisuuden tilan riippumatta siitä mitä koet. Vain yksinkertaisesti olet.

Oleminen tässä hetkessä on tärkeä avain. Usein määritämme itsemme, muut ja kaikki elämämme tapahtumat menneistä kokemuksista käsin. Kuvittelemme olevamme sitä, mitä olemme saaneet aikaan elämässämme tai mihin kuvittelemme olevamme menossa. Saatamme määrittää itsemme kenties omien pelkojemme tai uskomustemme kautta. Myös nämä kaikki näkemykset perustuvat menneisiin kokemuksiin emmekä jälleen muista pysyä tässä hetkessä. Tässä hetkessä voimme aina valita toisin. Voimme valita koemmeko jonkin asian omasta ytimestämme käsin vai jostakin aiemmasta käsityksestä lähtöisin. Tässä hetkessä ei ole kaksinaisuutta, ei ole hyvää tai pahaa, ei ole aikaa tai ajattomuutta, ei rajoja tai rajattomuutta. Tässä hetkessä vain on. Kun tavoitat oman ytimesi rauhan tilan, huomaat, että ollessasi tietoisesti yhteydessä tähän tilaan vain olet, et muuta.

Vastaus siihen kuka olen, löytyy meistä jokaisesta itsestämme. Olemme enemmän kuin fyysinen ja psyykkinen kokonaisuus, olemme ikuinen henki ja viattomuus meissä, jonka kautta olemme yhteydessä kaikkeen olevaan. Kun uskallamme luopua aiemmista syvälle rakennetuista käsityksistämme siitä keitä olemme, voimme tavoittaa todellisen minuuden. Todellisesta itsestämme käsin voimme muuttaa myös tätä fyysistä todellisuutta, virtuaalista maailmaa, jossa elämme. Todellisessa itsessä - ytimessä - vallitsee ikuinen rauha ja tasapaino, joka ei voi järkkyä ulkoisten asioiden vaihdellessa.

 

3. Totuus on rehellisyyttä minua itseäni kohtaan

 

On helppoa sanoa, että olen rehellinen. Luulen, että valtaosa ihmisistä pyrkii olemaan rehellisiä lähimmäisiään kohtaan. Kuuluu hyviin tapoihin katsoa rehellisesti silmiin ja kertoa totuus avoimesti oli aihe miten kipeä tahansa. Ja kuitenkin haluamme olla kohteliaita ja pyrkiä käyttäytymään niin, ettemme loukkaa lähimmäisiämme. Joskus epärehellisyys on vain sitä, että ei sano kaikkea aivan avoimesti. Vieläkin yleisempää on se, että olemme tiedostamattamme epärehellisiä itseämme kohtaan. Teemme jatkuvia kompromisseja elämässämme oman itsemme kustannuksella. Jätämme sanomatta sen, mikä meistä olisi syvällä sisällä tuntunut oikealta, jätämme tekemättä asioita koska pelkäämme loukkaavamme toisia. Syvällä tasolla olemme päivittäin epärehellisiä itsellemme ja todellisuudessa olemme sitä myös toisillemme.

Epärehellisyys on sitä, että petämme itseämme arkisissa asioissa. Emme halua myöntää tunteitamme, pelkojamme, asenteitamme tai toiveitamme. Usein juuri tämän kaltaiset asiat kumpuavat egosta ja emme halua vaikuttaa itsekkäiltä tai loukata toisia. Tällainen nöyryys ei kuitenkaan ole aitoa. Egon toiveet ovat yhtä todellisia tai epätodellisia kuin koko fyysinen maailma. Nämä asiat voi kohdata ja jättää omaan arvoonsa aivan yhtä hyvin kuin minkä tahansa unen, jolla ei ole merkitystä. Emme kuitenkaan voi kieltää näkevämme tätä unta, emme voi kieltää kokevamme tällaisia ja monia muitakin tunteita. Tunteissa ei ole mitään pahaa kunhan emme jää niihin kiinni tai tulkitse niitä kuten ne olisivat perimmäinen totuus. Emme useinkaan näe kokonaisuutta vain sen osia ja havaintomme ovat näin ollen puutteellisia.

Omasta ytimestämme käsin saamme ohjausta ja tunteita, joiden pohjalta voimme tehdä päätöksiä elämässämme. Voimme kussakin hetkessä päättää toimimmeko egon toiveista ja haluista käsin vai sen syvemmän ohjauksen pohjalta, joka meissä on sisään rakennettuna. Syvemmän tason ohjaus syntyy rauhan tilasta käsin, ilman pakottavaa tarvetta tai puutetta mistään. Päätökset syntyvät helposti ja vaivatta melkein kuin itsestään. Monesti myös ulkoiset asiat auttavat meitä kulkemaan meille tarkoitettua polkua tekemällä valinnoista vielä helpompia, silottaen polkuamme tarkoituksenmukaiseen suuntaan ja poistaen kuvitteellisia esteitä tieltämme. Kussakin hetkessä valinta on meidän. Voimme päättää toimimmeko sydämen ohjauksen pohjalta luottaen korkeampaan viisauteen vai epäröimmekö ja teemmekö jatkuvia kompromisseja elämässämme. Sisäinen varmuus syntyy ytimen rauhasta käsin. Ollessasi yhteydessä todelliseen itseesi sinun ei tarvitse enää epäröidä. Voit joka hetki olla varma, että teet vain oikeita päätöksiä luottaen siihen, että vaikket ehkä itse fyysisellä tasolla näe kokonaisuutta, sinun todellinen itsesi, ytimesi näkee suuremman kuvan.

Rehellisyys on vaikea laji sillä monesti emme ole tarkoituksellisesti epärehellisiä itsellemme. Monet tunteet ja ratkaisut syntyvät alitajuisesti erilaisten opittujen mallien, asenteiden ja syvien pelkojen pohjalta. Haluamme jotain tiettyä lopputulosta vain koska luulemme sen olevan paras vaihtoehto itsellemme. On vaikea luottaa näkymättömään korkeampaan viisauteen itsessämme ja antaa ohjaus pois oman tutun egomme käsistä. Meissä jokaisessa on tämä korkeampi viisaus ja ymmärrys kokonaisuudesta vaikka emme sitä näin päivätietoisuudessa kokisikaan. Viattomuus on juuri sitä, että uskallamme antaa itsemme tämän rakastavan ja viisaamman ”isän” tai ”äidin” hoivaan. Rehellisyys syntyy tästä lapsenkaltaisesta viattomuudesta, sokeasta luottamuksesta siihen, että kaikki järjestyy ja että meistä pidetään huolta vaikka emme näkisi fyysisin silmin kuka tai mikä meistä pitää huolta. Todellinen itse on tämä korkeampi voima, joka sijaitsee ytimessä ja joka on jatkuvassa luonnollisessa yhteydessä kaikkeen olevaan. Todellinen itse on kuin Luoja meissä jokaisessa.

Totuus on myös sen myöntämistä, että tämä näkemämme elämän harha ei ole todellista. Totuus on anteeksiantoa itsellemme, jotta näkisimme itsemme sellaisina kuin oikeasti olemme. Totuus on luopumista vanhoista ajatusmalleista ja koko maailman näkemistä uusin silmin. Kun tavoitamme oman todellisen itsemme, ytimen, voimme nähdä maailman viattomuudesta käsin, ilman tuomitsemista tai arvostelua. Viattomuudesta käsin maailma näyttää vaarattomalta, puhtaalta ja rakkaudelliselta. Voimme nähdä jokaisessa kohtaamassamme ihmisessä itsemme, saman korkeamman viisauden ja tason, joka ylittää fyysisen näkökyvyn rajat. Alamme ymmärtää yhä syvemmin ykseyttä.


 

4. Luottamus on kaiken avain

 

Vastasyntynyt lapsi on puhdas, viaton ja luottaa täysin ympäristöönsä kyseenalaistamatta mitään. Pieni vauva elää luonnostaan tässä hetkessä ja yhteydessä todelliseen osaan itseä. Miten sitten saavuttaa uudelleen tämä viaton luottamus kaikkea kohtaan? Moni voisi ajatella, että moinen sinisilmäisyys olisi silkkaa hulluutta ja täysin naivistinen ajatus. Oma kokemukseni on kuitenkin ollut, että viattomuudesta käsin lähtevä täydellinen luottamus kantaa läpi vaikeidenkin elämän tilanteiden. Vastoinkäymiset saavat uuden muodon ja alkavat yhtäkkiä näyttää oikeastaan myötätuulelta, kun katsoo maailmaa luottaen täysin ja täydellisesti. Luottamus vaatii kaikkien egon rakenteiden hylkäämistä. Pyrimme egon kautta usein kontrolloimaan, ennakoimaan ja toivomaan asioita, jotka eivät ehkä ole meille tarpeellisia. Mitään väärää ei tässäkään tavassa ole elää elämäänsä, usein vain egolähtöiset toiveet johtavat meitä yhä uudelleen samoihin kokemuksiin ja elämän matkamme kiertää ikään kuin kehää. Joskus tällaiset kokemukset voivat olla hyvinkin tarpeellisia, jotta opimme ja osaamme seuraavalla kerralla toimia toisin. Samaan päämäärään on aina rajaton määrä polkuja, voi valita lyhyimmän ja yksinkertaisimman tai sitten pisimmän ja mutkaisimman tien. Valinta kussakin hetkessä on yksin sinun.

Myös luottamus on valinta, joka meidän tarvitsee vain tehdä. Voimme kussakin hetkessä ja tilanteessa joko luottaa ja antaa ratkaisun korkeammalle voimalle itsessämme tai tehdä päätöksen mielen tasolla ja egosta käsin. Tärkeintä on tietenkin ensin valita luottaa itseensä. Ellemme luota ensin itseemme, emme voi aidosti ja rehellisesti luottaa myöskään toisiin. Kun löydämme itsestämme ytimen, korkeamman viisauden ja rauhan lähteen, myös luottamus tähän voimaan ja omaan itseemme alkaa vähitellen syntyä. Voimme yksinkertaisesti tässä hetkessä tehdä valinnan alkaa luottaa ja antautua tälle sisimmässämme olevalle viisaudelle ja luottamus tähän voimaan alkaa kasvaa ja voimistua ajan myötä. Voimme ikään kuin oppia mielemme tasolla luottamaan tähän voimaan sen kautta, että annamme tälle silloin tällöin mahdollisuuden ja huomaamme, miten hyvin tämä korkeampi voima meissä toimii. Tässäkin suhteessa valinta on jokaisella itsellään astuuko luottamukseen askel kerrallaan vai päättääkö vain yksinkertaisesti antautua. Ero on kuin benji hypyllä ja portaikolla. Molemmat tavat vievät hyppytornista alas toinen nopeammin ja toinen vähän hitaammin. Lopputulos on kuitenkin sama.

Miksi ihmismielen on niin vaikea luottaa? Mistä johtuu, että luottaminen toisiin ja myös itseen on niin haastavaa? Uskon, että pidämme erittäin tiukasti kiinni vanhoista ajatusmalleistamme ja koska uskomme kaiken kokemamme olevan täyttä todellisuutta emme uskalla nähdä maailmaa toisin. Kaikki aiemmat kokemuksemme pitävät ajatuksemme tiukasti kiinni menneessä emmekä yleensä kyseenalaista näiden kokemusten todenperäisyyttä tai merkitystä. Tässä hetkessä on aina mahdollisuus päättää kohdata jokin tilanne täysin uusin silmin. Voimme itse muuttaa omaa ajatteluamme ja päättää nähdä vallitseva maailma toisin. Luottamus syntyy tästä uudesta näkökulmasta. Kun pystyt muuttamaan ajattelutapasi ja katsomaan kutakin kohtaamaasi tilannetta kuin pieni lapsi, joka kohtaa tämän tapahtuman ensimmäistä kertaa, löydät viattomuuden näkökulman ja luottamuksen itsestäsi. Ytimestäsi käsin maailma näyttää juuri tältä, ainutkertaiselta ja uudenlaiselta kuin kohtaisit sen ensi kertaa.

 

5. Ajatus on tie

 

Miten on mahdollista, että niin monet eri lähestymistavat kuitenkin johtavat samaan päämäärään? Uskon, että mieli ja mielen jokapäiväinen työkalu, ajatus, luovat tätä maailmaa, jonka koemme vallitsevaksi todellisuudeksi. Kaikki rakkaudelliset ajatukset johtavat mielemme kohti ydintä. Kaikki rakkaudelliset, kiitolliset ja pyyteettömät ajatukset johtavat ytimeen. Kaikki ajatukset ytimestä johtavat kohti ydintä. Kuvaannollisesti voidaan sanoa, että ajatus on kulkuväline, joka johtaa meidät reaaliajassa siihen päämäärään mihin haluamme.

Jos ajattelemme tai pelkäämme sairautta, tuskaa, kärsimystä ja puutetta, se ilmenee elämässämme tavalla tai toisella. Jos taas ajattelemme iloa, naurua, rakkautta ja yltäkylläisyyttä sitä myös saamme. Ajatuksella on valtava voima, jota emme aina muista ottaa huomioon. Joskus vain ihan pieni viaton ajatus saattaa johtaa elämämme uusille urille tai aiheuttaa jollekulle toiselle näennäisesti mutkia matkaan. Rakkaudelliset ja sallivat ajatukset eivät voi vahingoittaa ketään. Pyyteettömyyden ja anteeksiannon ajatukset palautuvat aina takaisin antajalleen. Kun tiedostamme olevamme osa tätä kollektiivista unta, jota koemme, ymmärrämme, ettemme oikeasti voi vahingoittaa ketään. Ymmärrämme myös, että voimme yksilötasolla ainoastaan pysähtyä tarkkailemaan omia ajatuksiamme ja tiedostaa niissä piilevän voiman.

Ajatus on nopeampi kuin mikään ihmismielen kehittämä täsmäase tai valon nopeudella kulkeva raketti. Ajatus johtaa aina sen kohteen luo ja siksi sen voima on niin arvaamaton. Kuinka usein päivässä huomaat pyörittäväsi päässäsi loputonta ajatusten virtaa tai pikemminkin kehää, joka ei johda mihinkään? Oletko koskaan tarkkaillut ajatuksiasi ja laskenut miten vähän vuorokauden kuluessa mielesi on oikeasti hiljaa, ilman yhtäkään ajatusta? Ei varmaan montaakaan minuuttia, ellet sitten harjoita erityistä mielenhallintamenetelmää tai jotakin lukuisista meditaatiotekniikoista. Oletko koskaan kokenut, että mielesi hälinä häiritsee keskittymistäsi arjen keskusteluissa tai esimerkiksi työssäsi? Luulen, ettei ole montaakaan ihmistä joka voisi rehellisesti vastata tähän kieltävästi. Haluaisitko tietää miltä tuntuu, kun mieli on hiljaa? Haluaisitko löytää rauhallisen paikan, jossa mikään ajatus, ääni tai ulkoinen tekijä ei voi sinua häiritä?

Sinussa itsessäsi on tällainen paikka. Syvällä sinun sisälläsi ja kaiken voiman alkulähteellä on paikka, jossa on aina hiljaista ja vallitsee täydellinen rauha, luottamus ja viattomuus. Tämä paikka on sinun todellinen olemuksesi, sinun ytimesi. Tie tähän ytimeen on hämmästyttävän yksinkertainen, siihen riittää vain yksi ainoa ajatus. Se, millaisen tien itsellesi haluat luoda, on sinusta itsestäsi kiinni. Tällainen ajatus voi olla vaikka sana: rakkaus. Yhtä hyvin ajatus voi olla mikä tahansa muu sana tai lause tai mantra, joka sinusta itsestäsi kuvaa parhaiten korkeinta mahdollista viisauden alkulähdettä tai totuutta. Mikä tahansa ajatus sinussa herättääkään tunteen, että olet perillä, on oikea valinta.

Ei ole vääriä valintoja, kun seuraat puhtaasti oman sydämesi ääntä. Mielen hälinä on siitä harmillista, että sillä on tapana alkaa hyvinkin pian uudelleen, kun päästät irti tästä valitsemastasi sanasta. Ovi ytimeen aukeaa hämmästyttävän helposti mutta voi olla joskus hyvinkin haastavaa pysyä tässä ytimen tilassa. Monet erilaiset traditiot opettavat erilaisia tapoja harjoittaa mieltä irti tästä ajatusten virrasta, tyhjentää mielesi sopukat. Uskon kuitenkin, ettei tämä ole välttämätöntä. Jo pelkästään se, että ajattelet yhteyttä omaan ytimeesi, saa aikaan muutoksen, koet sitä sitten tai et. Ja joka kerran, kun lempeästi vaihdat vanhan ajatusmallin uuteen valitsemaasi tietoiseen ajatukseen ja pysähdyt hetkeksi, muutat sisäistä maailmaasi. Mielen liikettä ei ole tarvetta vastustaa tai tarkkailla, voit antaa ajatustesi virrata, jos niin haluat tai palauttaa keskittymisesi valitsemaasi sanaan, joka johtaa mielesi jälleen ytimen luo.


 

6. Vain yksi askel ja olet perillä

 

Tie todellisen itsesi luo kuulostaa liian yksinkertaiselta ollakseen totta mutta juuri siinä on sen salaisuus. Jotakin, joka on mielen näkökulmasta liian itsestään selvää, on joskus hyvin vaikea löytää. Kuin silmälasit, joita etsit vaikka ne ovat koko ajan olleet omassa päässäsi. Totuus on yksinkertainen ja tie totuuden luo on vielä yksinkertaisempi. Kysymys on sinun omasta valinnastasi, joko päätät ottaa askelen kohti totuutta, tai sitten vain jatkat vanhaan malliin. Valinta on yksin sinun ja tämä valinta on sinulla jokaisessa hetkessä. Ei haittaa vaikka välillä unohtaisit todellisen itsesi tai tien sen luo. Ydin sinun sisältäsi ei katoa mihinkään. Se on kärsivällinen ja odottaa, kunnes jälleen valitset ottaa tämän pienen askelen kohti todellista itseäsi. Ydin sinun sisälläsi on aina ollut ja tulee aina olemaan paikallaan. Sen olemus tai paikka ei vaihdu vaikka sinä fyysisesti tai henkisesti muuttuisit hyvinkin radikaalisti. Me jokainen olemme todellisuudessa samanlaista valkeutta, samaa olevaa ja yhtä kaikkeutta, jonka olemus on niin suuri, ettei ihmismieli voi sitä ymmärtää. Olemme joka hetki yhteydessä todelliseen itseemme, toinen toisiimme ja kaikkeen olevaan vaikka emme sitä tiedostaisi.

Voimme kokea tämän yhteyden itseemme ja ykseyteen ottamalla pienen askelen kohti todellista ydintämme, yksinkertaisesti ajattelemalla sitä. Halutessaan ajatuksen tueksi voi luoda mielikuvan, niin sen voima moninkertaistuu. Joskus jos ei sopivaa ajatusta nouse luonnostaan pintaan, voi ajatella esimerkiksi mielikuvaa siemenestä, joka on kylvetty äärettömään kaikkeuden puutarhaan. Yksinkertainen ajatus siitä, että sinä olet tämä siemen, jonka ytimeen on kätkettynä kaikki se ravinto, mitä vilja tarvitsee kasvaakseen ja luonnollinen viisaus, joka ohjaa, että siemenestä kasvaa juuri se, mitä pitääkin ohjaa mielesi kohti tämän siemenen ydintä, sinun ydintäsi. Askelen astuminen on itse asiassa hyvin helppoa ja vaivatonta. Ellei mitään sopivaa edelleenkään tule mieleesi, voit aina pyytää apua todelliselta itseltäsi vaikka et tätä ydintä itsessäsi olisi milloinkaan kokenut. Hiljenny hetkeksi ja odota, mitä mieleesi nousee. Luottamus on myös edelleen avainasemassa, kun etsit juuri sinun omaa tapaasi ottaa tätä pientä askelta kohti todellista itseäsi. Koska pyydät itse itseltäsi apua, tiedät, että tulet sitä saamaan, sillä ethän voisi hylätä itse itseäsi pyytäessäsi apua.  Sinä olet tämä korkeampi voima, viisaus ja ykseys. Sinä olet viaton ja täynnä lapsenkaltaista luottamusta joka hetki. Sinä olet oman todellisuutesi Luoja ja yhtä kaiken olevan kanssa. Todellisuudessa sinä olet jo perillä. Olet koko ajan ollut.

Kuten sanottu tämä menetelmä on lähes liian yksinkertainen ollakseen totta. Vain ajatus ja olet tavoittanut todellisen itsesi. Tarvitaan vain päätös, että haluat ottaa tämän askelen; sinun oma valintasi juuri tässä hetkessä. Vain yksi askel ja sinä itse johdatat itsesi sen jälkeen eteenpäin. Olet joka hetki yhteydessä kaikkeuteen ja korkeimpaan voimaan; yksinkertaisesti ajatus ytimestäsi vie sinut yhteyteen kaikkeuden voiman, viisauden ja ohjauksen kanssa. Ytimestäsi käsin näkökykysi muuttuu ja huomaat olevasi perillä.


 

7. Tie ytimeen arjen tasolla – miten muistaa palauttaa itsensä ytimen rauhaan

 

Huomaan, että vaikka on monen monta hyvää ja toimivaa tapaa astua tämä päättäväinen askel kohti ydintä, on silti usein arjen tasolla hyvinkin vaikea muistaa tehdä niin. Jokaisella meistä on arjessa omat haasteemme, kiireet, ihmissuhteet, vastoinkäymiset ja odottamattomat tapahtumat. Jokainen elämän haaste, niin pieni kuin suurikin, saa aivan uudenlaisen olemuksen, jos lähestymme tätä haastetta ytimestä käsin. Käytännössä koko elämä sujuu paljon vaivattomammin ja ilman turhaa stressiä, kun pystyy näkemään asiat viattomuuden silmin. Miten sitten muistaisimme arjessa palauttaa itsemme tähän viattomuuden ja ytimen tilaan? Miten saavuttaa sisäinen rauha käytännössä, kun haastava tilanne osuu kohdalle?

Tähänkään ei varmasti ole olemassa yhtä tai ainoaa vastausta mutta uskon, että jokainen meistä löytää juuri itselle sopivat työkalut elämässä tähän tarkoitukseen. Monien uskonnollisten ja ikiaikaisten menetelmien antama vastaus on säännöllinen ja ahkera harjoittelu ja omistautuminen tämän ytimen tavoittamiselle jollain tietyllä ja hyväksi todetulla menetelmällä. Tällaisia tapoja voi olla esimerkiksi meditointi, mantrat ja rukoukset. Itse koen, että yhtä toimivaa voisi olla jonkin ytimen luo vievän ajatuksen ikään kuin ”taikasanan” valitseminen ja tämän ajatuksen säännöllinen käyttäminen joka kerran, kun huomaa olevansa poissa rauhan tilasta. Muistamista voi lisätä myös mielikuvaharjoittelu, jolloin tällaisia kuvitteellisia haastavia tilanteita harjoitellaan pareittain tai ryhmässä kukin vuorollaan ja pitäen mielessä oma tapansa palata ytimen tilaan. Käytännössä voi harjoitella vaikka sitä, että toinen parista keskittyy ytimeensä ja rauhan tilaan sisimmässään ja toinen voi testata, miten erilaiselta tuntuu luoda jokin ristiriita tai haaste ellei toinen lähde mukaan resonoimaan tähän haasteeseen.

Erittäin toimiva tapa lisätä omaa tiedostamistaan arjen tilanteissa on myös itsetarkkailu. Pitkin päivää erilaisten arjen touhujen keskellä on hyvä silloin tällöin pysäyttää itsensä ja asettua omaan elämäänsä hetkeksi tarkkailijan asemaan. On kohtalaisen helppoa kuvitella esimerkiksi olevansa pienen hetken kehonsa ulkopuolella kuten vaikka kärpänen katossa tai ”sivullinen” henkilö jossain tilanteessa. Omaa toimintaa tarkkaillessaan huomaa varmasti ellei ole ytimessään ja voi näin tietoisesti palauttaa mieleensä vapauden valita oma tapansa suhtautua tilanteeseen kussakin hetkessä. On hyvä muistaa, että aina sen lisäksi että on vapaus valita, on myös vastuu omasta valinnasta. Myös se, ettei tietoisesti muista valita, on jo valinta itsessään.

Arkinen näkökulman muutos koko todellisuuteen ja sen pitäminen aktiivisesti tietoisuudessa on eräs tärkeimmistä työkaluista. Näkemykseni mukaan ahkera harjoittelu minkään yhden ja tietyn menetelmän mukaisesti ei ole välttämätöntä mutta sisäinen halu muuttaa omaa näkökulmaansa ja löytää tie omaan ytimeensä taas on. Ilman omaa valintaa ja halua muutokseen, tietoisuus ei pääse muuttumaan. Ydin kyllä siinäkin tapauksessa on tallella mutta yhteys siihen on vain unohduksissa. Olemme ikään kuin katvealueella vain siitä syystä, ettemme muista miten puhelimeen vastataan.

Muistaminen on kaiken avain, ei se, mitä menetelmää käytän ytimeni tavoittamiseksi tai se mitä polkua seuraan, vaan yksinkertaisesti muistaminen; muistaminen joka hetki ja kaikissa tilanteissa. Muistaminen niin täydellisesti, ettei enää voi vaipua unohdukseen. Jos muistan oman alkulähteeni, ytimeni ja todellisuuden, olen jo herännyt, olen valaistu ja valaisen itseni lisäksi koko kaikkeutta. Tässä hetkessä, kun muistan, maailman unet lakkaavat olemasta totta.

Miten saavuttaa pysyvä muistamisen tila, olotila, jossa en enää voi unohtaa? Haluaisin uskoa, että jokainen kokemus, jossa olen yhtä ytimeni ja todellisen itseni kanssa, jättää muistijäljen sieluuni ja alan yhä useammin palata tähän muistamisen tilaan. Tästä syystä arkinen harjoittelu millä tahansa tavalla saa aikaan sen, että muistaminen tulee yhä helpommaksi.

Muistaminen on siis lopulta aivan yksinkertaista mutta olen alkanut vähitellen vakuuttua siitä, että pysyvä muistaminen vaatii kuitenkin harjoittelua. Se miten harjoittelee, on oma valinta. Tärkeintä on, että harjoittelee. Haluaisin uskoa, että tässä piilee koko elämän mittainen tarkoitus. Olemme unohduksen tilassa täällä maan päällä vain, jotta voisimme harjoitella. Olemme harjoittelemassa anteeksiantoa, jotta muistaisimme. Harjoittelemme joka hetki kohdatessamme erilaisia ihmisiä ja tilanteita. Harjoittelemme, jotta heräisimme tästä unesta. Harjoittelemme, jotta lopulta muistamme niin täysin, ettemme enää koskaan unohda.

 

8. Anteeksianto on näkökulman muutos

 

Ajattelemme yleisesti, että anteeksianto on jotakin, johon meidän kuuluisi hyvän käytöksen nimissä suostua, kun joku toinen ihminen on kohdellut meitä väärin. Annamme anteeksi vääryyden tai vahingon, joka on kohdistunut itseemme. Annamme anteeksi usein pinnallisesti ja hiukan väkipakolla. Annamme anteeksi lähes poikkeuksetta toisillemme.

Sellainen anteeksianto, jota harjoittamalla tavoitamme ytimemme ja todellisen itsemme on kuitenkin erilaista. Ymmärrän anteeksiannon paljon laajempana käsitteenä. Anteeksianto on yksinkertaisesti näkökulman muutos ja sillä ei ole kohdetta todellisen itseni ulkopuolella. Anteeksiantoa voi harjoittaa kaikissa elämän tilanteissa ja monenlaisissa kanssakäymisen muodoissa. Se, että annan anteeksi tarkoittaa, että muistan. Anteeksianto tapahtuu huomaamatta ja aivan itsestään, jos muistan pysyä ytimessäni ja etenkin, kun muistan todellisuuden. Kun sisäistän koko elämäni olevan oman mieleni luomaa unenkaltaista harhaa ja kun muistan olevani joka hetki oikeasti perillä – ykseydessä, ei ole enää mitään muuta anteeksiannettavaa kuin se, että valitsen itse nähdä ja kokea asiat siten kuin koen. Voin antaa anteeksi ainoastaan omalle vallattomalle mielelleni, joka ajatusteni kautta luo tätä fyysistä todellisuutta. Kun muistan olevani todellisuudessa korkeampi voima ja ydin enkä tämä fyysinen olento – kuori, jollaisena itseäni pidän, en enää voi kantaa kaunaa kenellekään toiselle. Kun muistan, ei jää jäljelle muuta vaihtoehtoa kuin antaa itselleni anteeksi, että olen luonut tämän reaaliaikainen virtuaalimaailman, jossa seikkailen.

Anteeksianto on tie, jonka kautta käymme ytimeen. Anteeksianto on tapa harjoitella, jotta muistaisimme. Todellinen anteeksianto tapahtuu sen kautta, että alamme nähdä maailman uusin silmin. Ytimestämme käsin maailma avautuu uudessa valossa, muistamisen ja valkeuden näkökulmasta. Näemme itsemme ja kanssaveljemme ja sisaremme viattomuudesta käsin. Ymmärrämme lopulta olevamme yhtä jokaisen sielun, kaiken olevan ja kaikkeuden kanssa. Ymmärrämme, että jokainen ajatus mitä tahansa olevaa kohtaan, on ajatus itseämme kohtaan. Jokainen arvosteleva, tuomitseva, katkera, rakkaudellinen, pyyteetön tai kiitollinen ajatus ketä tahansa kohtaan, on ajatus itseämme kohtaan.

Kun näkökykymme muuttuu, näemme itsemme jokaisessa vastaantulijassa ja kaikessa olevassa. Kun katsomme joka hetki itseämme tämän ajatuksen kautta ja muistamme todellisen olemuksemme, miten voisimme enää unohtaa olevamme viattomia? Miten voisimme olla rakastamatta tai tuntea muuta kuin kiitollisuutta ja syvää rauhaa kaikesta mitä koemme? Voimme juuri tässä hetkessä tehdä valinnan, että haluamme muistaa, haluamme antaa anteeksi ja haluamme muuttaa näkökulmamme. Valinta on kulloinkin juuri tässä hetkessä.