Uudelleen syntymä

Perjantai 31.7.2009 klo 17.34

Koen olevani täydellisen uudelleen syntynyt. Tässä hetkessä istun tässä tietokoneeni äärellä ja kuitenkin tiedän, etten se ole minä. Että tässä istuu vain "kuori" tai kuvajainen, joka kuvittelee naputtelevansa tekstiä kuvitteellisella tietokoneella ja että todellinen minä on aivan jotakin muuta.

Lähdin viime viikon maanantaina matkalle Englantiin, jossa minun oli määrä osallistua 11 muun henkilön kanssa eräänlaiselle pyhiinvaellusmatkalle kulkien halki Englannin pyhien ja energeettisesti voimallisten paikkojen. Minulla oli ennen tätä matkaa ollut jo hetken aikaa sellainen olo kuin olisin ollut kuolemaan tuomittu ja juuri astumassa mestauslavalle. Koin täydellistä sisäistä varmuutta siitä, että olen juuri oikeassa paikassa ja hetkessä ja kuitenkin voimakasta tunnetta siitä, että jotakin todella merkittävää tapahtuisi tällä matkalla. Päivää ennen matkaa kävin sisäisesti läpi prosessin, jossa kysyin itseltäni, olenko valmis siihen, etten kenties palaa tältä matkalta koskaan. Tunsin, että olin vihdoinkin valmis antautumaan Jumalan tahdolle ja Pyhän Hengen johdatukselle ilman pelkoa. Olin valmis.

Matkan ensimmäisistä hetkistä lähtien huomasin, että kaikki oli kuin ennalta suunniteltua. Tiesin, että olin mukana tässä upeassa ryhmässä merkittävästä syystä; täyttämässä oman osani kokonaisuudesta kuten jokainen muukin tästä 12 hengen rymästä. Lisäksi koin hyvin selkeää johdatusta asioihin, joita minun henkilökohtaisella tasolla tuli kokea, vastustamatonta vetovoimaa niitä ihmisiä kohtaan, joita minun tuli kohdata ja paikkoihin, joissa minun piti kulloisessakin hetkessä olla. Tämä voima oli kussakin hetkessä niin voimallinen, etten epäröinyt seurata tätä johdatusta.

Merkittävin käänne matkalla tapahtui ollessamme Glastonburyn kaupungissa, jossa tuntui kuin moni palanen olisi loksahtanut kohdalleen. Kohtasimme juuri "oikeat" henkilöt "oikeaan aikaan" ja kaikki tapahtui aivan ihmeellisessä flowssa. Toiseksi viimeisenä iltana ennen matkamme jatkumista Avenburyn peltokuvioalueelle kokoonnuimme Tor kukkulalle tekemään ryhmänä ääniharjoituksia. Paikalla olleet henkilöt muodostivat piirin Tor:in huipulla olevan tornin sisälle. Koin, että ääniharjoitusten avulla kukkulan keskelle avautui voimakas valon kanava, josta virtasi voimakasta kirkasta valoa. Olin nähnyt aiemmin unessa näyn, jossa minulle näytettiin violetin punaista Tor kukkulaa ja miten torni sen päältä otettiin pois ja sen alta avautui valtava valon kraateri. Kuva muuttui tämän valon avautumisen myötä valtavan kirkkaaksi kullan ja valkoisen hohtavaksi valoksi ja eräänlainen valopallo nousi Torin laelle.

Tämän ryhmämme tekemän ääniharjoituksen ja mediatiivisen tilan myötä koin yhtäkkiä aivan valtavan voiman virtaavan kehooni ja sen läpi. Koin fyysisellä tasolla katoavani täysin ja kuitenkin tiedostin yhä olevani piirissä ihmisen hahmossa. Tämän valtavan voiman myötä tunsin olevani täydellisessä ykseydessä, olin kaikki ja ei mitään, pelkkää valoa tai rakkautta tai pikemminkin tyhjyyttä. Ei ole sanoja kuvaamaan tätä kokemusta! Koen nyt tässä hetkessä, että olen saanut nyt kokemuksen siitä, mitä Jumala on ja mitä ykseys merkitsee. Tämä voima tuntui vääntävän kasvoni kohti taivasta ja kehoni aivan hajoamisen äärirajoille. Kuulin jonkun ryhmästä sanovan, että meitä kehotetaan nyt katsomaan ylöspäin ja ylhäällä tornissa istui kaksi täysin valkoista kyyhkystä ja yksinäinen valkoinen höyhen leijaili alas taivaalta.

Kun tämä valtava voima lakkasi virtaamasta lävitseni, tajusin putoavani polvilleni maahan ja kyyneleet valuivat pitkin kasvojani. Olin aivan valtavan täynnä valoa ja rakkautta. Olin täynnä kiitollisuutta ja uudenlaista voimaa. Tämä olotila jatkui tapahtuman jälkeenkin ja koko illan koin olevani samanaikaisesti irti kehostani  ja kuitenkin läsnä kulloisessakin hetkessä. Kuin olisin katsellut itseäni jostakin pääni ylä-taka-viistosta ja se kehollinen minä, joka olin siihen asti kuvitellut olevani, olisi vain hahmo, joka kulkee kadulla ja "näyttelee" ennalta määrättyä näytelmää. Tajusin hyvin voimallisesti, että tämä kokemus muuttaisi kaiken. En ollut enää se minä, joka matkalle oli lähtenyt, en katsellut tätä maailmaa fyysisten silmieni kautta vaan täysin uudelta tasolta. Pohdin jossain vaiheessa, että mahtaako tämä tila jäädä pysyväksi ja että palaanko fyysiseen kehooni enää lainkaan.

Seuraavana aamuna herätessäni tunsin olevani jälleen kehoni sisäpuolella mutta aika ajoin huomasin kuitenkin "pullahtavani" ulos tästä harhan tilasta. Huomasin, että matkan aikana kykenin saavuttamaan vastaavan tilan hyvin helposti ja usein meditoidessamme ryhmänä tai tehdessämme myöhemmin lisää ääniharjoituksia peltokuvioilla palasin useasti aiemmin kokemaani tilaan. Täydelliseen rauhan ja tyhjyyden olotilaan, jossa ei ollut mitään fyysistä. Koin parissa tilanteessa myös myöhemmin tämän voimallisen valon virran kulkevan lävitseni ja toimivani jollakin tavalla muuntajana tai antennina muulle ryhmälle. Kuin minun kauttani virtaava voima olisi ilmentynyt kaikkien ympärilläni olevien rakkaiden ihmisten kautta erilaisissa muodoissa.

Glastonburyssä ollesamme tapasimme myös erään paikallisen pariskunnan, joka myöhemmin liittyi seuraamme peltokuviolla juuri ennen kotiinlähtöämme. Teimme heidän kanssaan myös yhdessä ääniharjoituksia ja meditoimme viimeisellä peltokuviolla. Meditaation alussa Chris kävi laittamassa kristallin vasempaan käteeni. Tunsin tässä kristallissa suurta voimaa ja informatiivista energiaa mutten vielä ymmärtänyt miksi hän sen minulle antoi. Pois lähteissämme Chris kävi kertomassa minulle, että tämä kristalli on avaruusveljien lahja Suomen kansalle ja että minun tuli vain katsoa sitä tarkkaan niin se avautuisi minulle. Hänen puolisonsa Tanya kertoi, että tämä kristalli oli ollut mukana eräässä pyhässä seremoniassa ja sen sisään oli mennyt jonkinlainen valo tai tietoisuus.

Yhä kaikesta kokemastani hämmentyneenä palasimme kotiinpäin ja paluulennolla otin kristallin jälleen vasempaan käteeni ja liitin toisen käden sormet yhteen vieressäni istuvan ystäväni sormiin. Samassa tunsin jälleen valtavaa voimaa, kuin tämä kristalli olisi asettunut kämmeneeni kuin puuttuva pala palapeliin. Kuin kristalli olisi ollut osa minun kämmentäni. Näin tämän kristallin sisällä elävän, tietoisen valon, samanlaisen, jonka olin nähnyt aiemmin eräällä peltokuviolla maatessani. Tämä valo oli liikkuva, reagoiva, voimallinen ja tunsin sen suuren tietoisuuden. Peltokuviolla nähdessäni tämän elävän valon pyysin mielessäni, että minulle näytettäsiin tarkemmin sen rakennetta, jotta ymmärtäisin mikä se on. Näin tällöin kaksi kirkasta valokiekkoa, jotka pyörivät kiihtyen ensin itsensä ympäri ja sitten lopulta yhtyen yhdeksi valtavaksi valokiekoksi. Tämä yhdentyminen sai aikaan kuin eräänlaisen ydinräjähdysmäisen valopallon, joka oli tämä elävä valo.

Lentokoneessa päätin siis antautua jälleen tälle elävälle valolle ja informaatiolle, jota se piti sisällään. Samassa koin elävästi miten lentokoneemme nousun jälkeen alkoikin pudota alas, miten ihmiset yrittivät pelastautua ja hypätä kyydistä. Koin vapaan pudotuksen tunteen ja ajattelin, että "Tapahtukoon Jumalan tahto" ja että olen valmis kokemaan sen mitä tulossa on, onhan tämä kaikki lopulta vain unta ja harhaa, joten mitään pahaa ei voisi tapahtua. Tämä ajatus ikäänkuin avasi jotakin tässä kädessäni olevassa kristallissa ja tajusin, etten voisi käyttää sen voimaa milloinkaan yksin, että minun tuli toimia muuntajana ja että sen sisältämä informaatio ilmentyisi ympärilläni olevien ihmisten kautta, toimisin vain välikappaleena. Lisäksi minut valtasi voimakas tunne siitä, että tämä vapaan pudotuksen kokemus oli merkittävä, eikä liittynyt mitenkään fyysisessä maailmassa lentokoneeseen.

Minulle näytettiin, että tulevaisuudessa pitäisi rakentaa eräänlainen "todellisuus simulaattori", johon ihminen voisi turvallisin mielin mennä, istua tukevasti alas tietäen, ettei mitään pahaa voi tapahtua ja sitten tämän simulaattorin avulla ihminen voisi erilaisten ääni-, valo- ja liike-efektien myötä kokea tämän vapaan pudotuksen tilan, jonka kautta päätyisi eri harhan dimensioiden ja valotunnelin läpi ykseyden tilaan, jossa ei ole mitään, tyhjyyteen. Tulisi luoda illuusio illuusion sisälle! Luoda kokemus todellisuudesta tänne harhan tasolle käyttäen apuna tämän kuvittelemamme harhan työkaluja. Kun sielu saisi tällaisen simulaattorin avulla omakohtaisen kokemuksen todellisuudesta täällä harhan maailmassa, hän muistaisi alkulähteensä ja ei voisi enää olla pyrkimättä tähän päämäärään.

Tämä tekemäni matka on muuttanut kaiken. Koen yhä, että nämä kokemukset ovat johdattaneet minut tilaan, joka on jollain uudella tavalla pysyvä ja tyyni. Minussa on sisäinen rauha ja olen sanoinkuvaamattoman täynnä kiitollisuutta siitä, mitä kokenut. Tässä hetkessä tuntuu, se yhteys jonka nyt olen kokenut on meissä kaikissa ja kaikkialla. En voi kadottaa tätä tilaa, koska se on jotakin sellaista, joka minä todellisuudessa olen.

Jälleen G. R. Renardia lainaten: "Minä olen kuolematon henki. Minun kehoni on vain kuvajainen, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa mikä minä todellisuudessa olen."

Tämä lause ja koko Ihmeiden Oppikurssi tuntuu ilmentyvän todeksi sitä mukaan, kun matkaan polullani.  Olen yhä täällä harhan maailmassa, koska niin on tarkoitus. Koen, että olen täällä omalta osaltani toteuttamassa pyhää elämän tehtävääni toimien Jumalallisessa ohjauksessa ja sallien kuolemattoman hengen ilmentyä kauttani kussakin hetkessä. Olen kokemassa ihmisyyden harhaa ja opiskelemassa Jumalallista anteeksiantoa kussakin hetkessä tätä ihmeellistä unta.

:)

Lue lisää »

Kuolematon todellisuuteni

Maanantai 13.7.2009 klo 22.55

Palasin muutama päivä sitten lomamatkalta Itä-Suomesta. Tämän matkan aikana koin voimallisen johdatuksen ohjaavan minua erääseen paikalliseen kirjakauppaan. Kävelin täysin umpimähkään nurkassa olevan kirjahyllyn luo ja tartuin ilman mitään erityistä ajatusta johonkin hyllyssä olevaan kirjaan. Tämä kädessäni oleva kirja oli "Kuolematon todellisuutesi - Miten vapautua syntymän ja kuoleman kierrosta."  Tunsin sydämessäni riemua ja tiesin, että minut oli ohjattu tämän kirjan ääreen tärkeästä syystä. En ole lukenut Gary R. Renardin kirjoittamaa aiempaa kirjaa "Maailmankaikkeus katoaa" mutta olin toki kuullut siitä mainittavan useasti. Tiesin, että hänen kirjoissaan on tiivistettynä ydin siitä, mitä Ihmeiden oppikurssissa opetetaan.

Tajusin heti kirjan alkumetreillä, että minun tulisi aloittaa hyvin pian elämäni toinen ja todennäköisesti viimeinen kurssini tässä elämässä, Ihmeiden Oppikurssi. Olen keskustellut läheisten ystävieni kanssa useastikin Ihmeiden Oppikurssista ja sen sisältämistä näkemyksistä mutta tätä ennen en ollut kokenut kutsumusta tarttua teokseen itse. Nyt tämän Kuolematon Todellisuutesi- kirjan myötä tajuan, että kaikki on todellakin juuri niin yksinkertaista kuin olen ajatellutkin. Kirjan ihanan humoristinen ja innoittava tapa lähestyä Ihmeiden Oppikurssia suorastaan hurmasi minut. Aivan ihmeellistä, miten yhteen pieneen kirjaan on onnistuttu tiivistämään kaikki oleellinen!

Huomaan nyt, että olen jo kauan ollut totuuden äärellä mutta vasta nyt näen "metsän puilta". Ihmeiden oppikurssin ydinajatukset tuntuvat minusta tutuilta ja hyvin totuudenmukaisilta, itseasiassa hyvin itsestään selviltä. Kuitenkin huomaan nyt, että moni muu oivaltamani asia tässä elämän harhassa on osoittanut suunnan juuri tätä samaa päämäärää, täydellistä ykseyttä ja Jumalan ikuista läsnäoloa, kohti mutta vasta Ihmeiden Oppikurssi tuntuu antavan minulle yksinkertaisen vastauksen siihen, miten pääsen tähän päämäärään pysyvästi.

Koen nyt, että valaistuminen on juuri tätä, se todellisuus, jota emme useinkaan täältä harhan maailmasta käsin näe. Valaistuminen on itseasiassa se tila, jossa olemme koko ajan - kuolematon yhteytemme Pyhään Henkeen ja Jumalaan. Valaistuminen on heräämistä tästä sikeästä unesta, jossa luulemme elävämme kuvitteellisessa maailmassa kuvitteellisina ihmiskehoina.

Tästä unen harhasta olen päättänyt nyt herätä ja sen vuoksi olen aloittanut Ihmeiden Oppikurssin työkirjan harjoitukset. Etenen tässä heräämisessäni ja anteeksiannon oppitunneissani päivä kerrallaan pyrkien säilyttämään jokaisessa unen hetkessä yhteyden Pyhään Henkeen ja ykseyteen, soveltaen oppimaani kaikkeen mitä kohtaan tässä elämäksi kutsumassani unessa.

Olen innoissani tästä kaikkeuden ihmeellisestä yksinkertaisuudesta! Odotan innolla seuraavaa hetkeä tässä unessa ja jokaista upeaa mahdollisuutta oppia lisää anteeksiantamuksesta ja kuolemattomasta todellisuudestani.

Gary R. Renardia lainaten:

" Joka päivä, kun annat anteeksi, maailman erheiden seuraukset sulavat kuin lumi palavassa tulessa. Ei enää syyllisyyttä, ei enää karmaa, ei enää pelkoa tulevasta. Sillä sinä olet kohdannut itsesi ja löytänyt viattomuutesi, joten kaikki käy yhtä luonnollisesti kuin Jumala.

Ei enää syntymistä tai kuolemaa; ne olivat vain ajatuksia. Jos sattuisit tulemaan takaisin auttaaksesi muutamaa muuta löytämään tien, niin olkoon niin. Mutta sinä et ole keho, sinä olet rakkaus, eikä väliä ole sillä, missä rakkaus näyttää olevan. Sillä jos on rakkaus, ei voi olla väärässä.

Tulee päivä, jolloin kärsimys on mahdotonta, rakkaus vallitsee kaikkialla eikä ole muuta kuin totuus. Olet kaivannut tätä ikuisesti, useinmiten hiljaisesti tietämättä sitä itsekään. Tunnet nyt itsesi varmemmin, eikä rakkaus ole unohtanut ketään.

Tulee päivä, jolloin ihmiset laulavat hengen laulua niiden itkuvirsien sijaan, jotka kätkevät alleen totuuden Äänen. Tulee päivä, jolloin veljesi ja siskosi juhlivat keskenään.

Ja tulee päivä, jolloin ei enää tarvita päiviä. Ja sinä olet elävä ikuisesti yhtenä kuolemattoman todellisuutesi pyhyydessä."