Luovuuden ja rakkauden alkulähteillä

Sunnuntai 16.4.2023 klo 15:14

Minussa vallitsevat nämä kaksi erilaista puolta: kokeilunhaluinen peloton luovuus ja analysoiva turvallisuushakuinen järjen ääni. Syvällinen totuus ja hillitön höpsö. Kevät ja syksy. Molemmat puolet ovat yhtälailla osa minua ja sallin niiden olla.

Luovuuteni on ollut sikeästi talviunilla jo lähes puoli vuotta. Olen hetkittäin potenut jonkinlaista hämmennystä ja jopa huonoa omatuntoa siitä, ettei intoni kirjoittamiseen ole palautunut edes kevätauringon lämmössä. Menneiden kuukausien oppijakso elämässäni on ollut täydellinen antautuminen muutokselle, toipumiselle sekä elämän vastaanottamiselle yksi hetki kerrallaan. Ensimmäistä kertaa ehkä koskaan on tuntunut siltä, ettei ole mitään merkitystä sillä jatkanko koskaan enää kirjoittamista, työuraani tai edes tätä matkaani henkisen kasvun tiellä. On ollut vain kukin hetki ja olemisen vapaus. Olen löytänyt jonkin uudenlaisen tien läsnäoloon omassa itsessäni ja tyyneyteen sielussa. Enkä tarkoita nyt sitä, että olisin luovuttanut tai ollut poikkeuksellisen syvissä vesissä itseni kanssa - vaan sitä, että olen vain antanutunut jollekin kokonaan uudelle ja tuntemattomalle vaiheelle elämässäni. Päästänyt irti minuudestani ja antautunut Elämälle.

Tänään havahduin ajattelemaan sitä, millä tavoin luovuus ja sen tuotokset elämässäni ovat aiemmin ilmentyneet. Kirjoittaminen on ollut minulle aina se luontevin kanava itseilmaisuun ja sellaistenkin asioiden sanoittamiseen, jotka tuntuvat elämässä haastavilta tai itselleni kipeiltä. Olen kirjoittanut koko elämäni, aivan lapsuudesta saakka. Itselleni sekä muille esimerkiksi kirjeiden ja pöytälaatikkoon jääneiden luonnosten muodossa sekä välillä avoimesti ja ajatuksiani jakaen koko ihmisyyden kirjolle. Olen ollut sanojen maalari ja toisaalta siitä syystä myös sanallisen ilmaisun vanki. Juuri nyt kuitenkin tuntuu, että jokin osa itsestäni vaatii etsimään uusia väyliä luovuuden virralle. Uskaltamaan enemmän.

Kevät on antautumisen aikaa ja hyvä hetki etsiä uutta kasvua sekä kääntää katse rohkeasti muutosta kohti. Haluan toivottaa tervetulleeksi kaikki mahdolliset minuutta ja sieluani ravitsevat asiat ja vain antautua muutokselle. Antaudun sinulle, ykseydelle ja kaikille uusille luovuuden mahdollisuuksille. Kevät on rohkeiden päätösten ja uskalluksen aikaa. Auringon paljastamaa avoimuutta ja heräävän lämmön aikaa. Valon valtakuntaa niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. 

Minulle kevät on tuonut tullessaan jollakin selittämättömällä tavalla uuden ja aiempaa rohkeamman katseen koko elämään. Uudenlaisen rakkaudellisen kukoistuksen, jollaiselle en oikein löydä sanoja. Tunteiden pirskahtelevan vapauden, elämän intohimon ja hulluuden. Ilon ja vapauden tunteen, jonka voi tavoittaa vaikkapa makaamalla keväisessä metsässä kostealla sammalmättäällä - kuunnellen luonnon estotonta meteliä, vetäen keuhkot täyteen pohjoisen puhdasta ilmaa ja upeaa metsän tuoksua. Nauttien sinisestä taivaan kannesta, auringon säteistä ja rakkauden huumasta. Tunteen, joka saa polttoaineensa hellästä kosketuksesta, nautinnosta ja vapaudesta. Yhteydestä olevaan. Vapaudesta olla minä ilman rajoja tai tavoitteita. Määrittämättä ja sallien itseni olla juuri sellainen kuin olen. Ja sallien myös sinun olla juuri sellainen kuin olet. Täydellinen.

Ehkä tämä uudenlainen luovuuteni alkulähde on kuin mykistävän kaunis saari, jonne mikään maallinen tai fyysinen murhe ei ulotu. Kauneuden ja tuntemattomien uusien mahdollisuuksien salainen lähde. Pulppuava ja ehtymätön elämän voima. Täydellisen vakaa ja tasapainoinen yhteytemme, jossa kaikki olemassaolon eri tasot tanssivat läpikuultavina ja puhtaimmillaan auringon valon koskettaessa näistä tasoista jokaista. Saaden kaikki olevaisuuden eri ulottuvuudet sulautumaan yhdeksi. Kuin olisimme yhtäaikaa absoluuttisen maadottuneita ja kevättulvien tavoin hurjasti virtaavia luovuuden jokia. Rakkauden ja luovuuden virtaus tuntuu minussa sellaiselta kuin kaksi eriväristä kuohuvaa jokea kohtaisi yhdessä valtavassa vesipyörteessä ja loisi jotakin kokonaan uutta sekä ainutlaatuista. Puhdistaisi mennessään kaiken tarpeettoman: menneen ja tulevan. Hukuttaisi alleen kaikki mahdolliset epäilykset ja järjen äänen. Loisi meidät uudeksi.

Minussa vallitsevat nämä kaksi erilaista puolta: kokeilunhaluinen peloton luovuus ja analysoiva turvallisuushakuinen järjen ääni. Syvällinen totuus ja hillitön höpsö. Kevät ja syksy. Molemmat puolet ovat yhtälailla osa minua ja sallin niiden olla. Molemmissa näissä puolissani vallitsee rakkaus ja pyrkimys merkitykselliseen vuorovaikutukseen. Koen, että rakkaus ei ole vain tunne vaan myös aktiivista kommunikaatiota, sitoutumista ja toimintaa. Pyrkimystä hyvään ja kykyä tehdä valintoja. Halua kuunnella itseään kokonaisena ja havainnoida olemisen kaikkia eri puolia. Pelottomuutta, yhteyttä ja ymmärrystä. Myötätuntoa. Siitä on ihmisyyden kevät tehty ja näistä ainesosista myös rakkaus saa voimansa.

Minun luovuuteni alkulähde on ehkä löytynyt tuolta mystiseltä saarelta. Siitä olotilasta, ettei tarvitse säilyttää mitään mennyttä eikä etsiä mitään tulevaa. Antautumisen olotilasta, jonka olen tavoittanut itsessäni uudenlaisen luottamuksen ja turvallisuuden tunteen löytymisen kautta - olotilasta, jossa ei tarvitse olla mitään. Ideat virtaavat tyhjiössäkin ja mitä vähemmän on fyysisen elämän painetta, sitä voimakkaampaa voi olla myös vapaa virtaus kohti jotakin uutta. Tämä taitaa päteä myös monella muullakin elämän alueella kuin vain tuotteliaisuudessa tai luovuudessa :)

Toisaalta rohkea luovuus on mahtava voimavara ihan kaikilla ihmisyyden osa-alueilla. Olen tavoittanut tämän jonkinlaisen luovuuden alkulähteen ja tunteen koko elämäni kattavasta uuden alusta varmasti sen myötä, että olen vihdoin tehnyt valinnan herätä pitkiltä talviuniltani sekä myös siksi, että en aseta mitään odotuksia näille luovuuden uusille muodoille. En itselleni, elämälleni tai mahdollisille luovuuden päämäärille. Koska on kevät, nautin vain tästä siementen kylvämisestä tuoreeseen multaan ja voin jäädä uteliaana odottamaan, millaisia kukkia tai muita kasveja noista luovuuden siemenistä alkaa kehittyä. Iloitsen niistä jokaisesta ja annan ajan näyttää.

Olet runo

Sunnuntai 6.12.2020 klo 17:44

Olen useasti tämän kuluneen vuoden aikana miettinyt mistä löytäisin valon pilkahduksia ja uutta toivoa elämääni, kun tuntuu, että kaikki vähäänkään toivoa herättäneet ideat, suunnitelmat ja visiot ovat nyt kariutuneet. Aiemmin vallinnut yhteys maailmaan ja kommunikaation tutut muodot ovat jatkuvasti vaatineet uusia lähestymistapoja. Välillä tuntuu kuin jäljelle olisi jäänyt vain alati kasvava epävarmuus ja hämmennys tulevasta sekä päivä päivältä syvenevä tyhjyys ja epätoivo. Kuin tyhjä huone vailla valoa.

Maailman muuttunut tila ja uudenlainen tapa elää arkea on pakottanut ainakin minut etsimään kauneutta, toivoa ja yhteyttä maailmaan aivan uusista näkökulmista. Olen löytänyt esteettisiä ilon hetkiä, rohkeutta ja rauhaa esimerkiksi joistakin satunnaisista kuulemistani sanoista, yksittäisistä kuvakulmista jossakin elokuvassa tai hetkellisistä yhteyden ja ymmärryksen tunteista jonkun toisen kanssa kommunikoidessa. Toivon kipinät ovat syntyneet nyt paljon pienemmistä palasista kuin joskus aiemmin. Sellaisista vain ohi kiitäneistä arjen kohtauksista ja talven harmaudessa hetkellisesti ohi vilahtaneista valkoisen sävyistä.

Yksi tällainen toivoa herättänyt hetki on tuo otsikoksi poimimani ajatus. Olet runo - Nuo sanat liikuttivat minua ja pysäyttivät eräässä rakkaani kanssa käydyssä viestiketjussa. Pohdimme tuossa lämminhenkisessä keskustelussa luovuutta ja sen vaikeutta, kun yhteisen tekemisen mahdollisuudet ovat olleet niin kovin vähissä viime aikoina. Kävimme viestitellen keskustelua myös siitä, millainen oivaltamisen mahdollisuus ja kasvun lähde on yksilön käymä sisäinen dialogi. Miten upeaa on, kun voimme antaa ajatusten virrata täysin vapaasti ja aina on olemassa tuo mahdollisuus olla oman itsensä analyytikko, tutkija ja oman elämänsä havainnoija. Miten itsensä ja omien ajatusten analyyttinen tarkastelu suo meille joka hetki uuden mahdollisuuden laajentaa tietoisuuttamme sekä luoda uudenlaista suhdetta vallitseviin näkökulmiin ja maailmaan. Sisäinen dialogi tarjoaa meille loputtomasti uusia tilaisuuksia oppia ja kasvaa ihmisenä. Että vaikka kohtaamiset ovat juuri nyt kovin vähissä, niin voin silti aina toimia itse itselleni keskustelun avaajana ja luovuuden herättelijänä. Olen oman elämäni tutkimusmatkailija. Minusta tuossa ajatuksessa on jotakin kovin lohdullista ja se sai minut hymyilemään.

Eniten minua kuitenkin sykähdytti tuo kaunis ajatus, että olen runo. Tuo ajatus oli kuin siemen, jonka rakkaani lempeästi kylvi minun mieleni puutarhaan. Tuosta siemenestä aloikin pian itää pienen pieni uusi ajatusten taimi, joka synnytti jälleen uusia sanoja ja virtaavia kauniita ajatuksia.

Minä olen runo. Olen syntynyt luovuuden voimasta ja ajatuksen virrasta.

Minun runoni on kuin puro, joka virtaa läpi elämän ja ihmisyyden. Säkeeni ovat vapaita kaikesta määrittelystä. Olen vapaa ihmisyyden vaatimuksista ja luovuuden rajoista, joita mieleni tuottaa. Yksinkertaisesti vain olen ja virtaan. Minun runoni virtaa sinussa.

Puhdistan virtauksellani elämästä kaiken sellaisen, joka on jo käynyt tarpeettomaksi ja puhdistun itsekin joka hetki luovuuden virrassa säilyttämällä olemukseni alati muuttuvana. Syvällä tuon säkeiden ja sanojen puron pohjalla lepää kultaisia hippuja ja kauneutta, jotka voi nähdä vain, kun aurinko valaisee juuri sopivasti veden pintaa. Kuulet kauneuden säkeet, kun vain pysähdyt kuuntelemaan täydellistä hiljaisuutta.

Hiljaisuus on minun totuuteni - täysin äänetön hengen läsnäolo. Hiljaisuuden kautta runot ovat minussa, koko ihmisyydessä sekä siinä ikuisessa virrassa, jota elämä on. Minä säilytän yhteyden kauneuteen, toivoon ja rakkauden läsnäoloon aina ja niin kauan, kun vain uskallan olla täysin määrittelemätön ja vapaa. Kuin aamukaste puun oksalla, joka haihtuu vähitellen ilmaan.

Minun luovuuteni syntyy totuuden valosta. Hiljaisuuden kautta tuo totuus vallitsee minussa. Olen runo ilman sanoja ja musiikki ilman ääntä. Olen täydellinen vapaus ja paineeton sanojen laine. 

Tuntuu, että näiden ajatusten kautta olen löytänyt jälleen rauhan ja uskallan vihdoin hyväksyä itsessäni myös täydellisen hiljaisuuden, tyhjyyden ja vapauden tilan. Minä voin olla näkymätön, äänetön ja vailla muotoa, koska se on ainoa tila, jossa rakkaus virtaa täysin vapaasti. Vain minun mieleni kuvitelmista nousevat nuo erilaiset määritykset, rajoitteet ja pelot, jotka ihmisyydessä pitävät mieltäni otteessaan.

Voin päästää näistä kaikista irti ja vain olla kuin tuuli sinun ihollasi - vailla suuntaa ja tarvetta kiinnittyä mihinkään. Hiljaisuuden runossa vain olen ja hengitän jälleen. Olen kiitollinen siitä, että sanat itävät minun luovuuteni puutarhassa. Olen tyyni ja kuljen kohti valoa ja uutta kevättä. Kellun vapaudessa ja vain nautin.

Vapaus valita vapaus

Sunnuntai 25.10.2020 klo 14:24

Näin tällä viikolla jälleen erikoisen unen. Tuo voimallinen uni sai minut miettimään syvemmin sitä, teenkö elämässäni tietoisia valintoja vai kuljenko vain matkallani eteenpäin ilman, että pysähdyn huomaamaan tilanteita, joissa teen erilaisia valintoja? Olen aiemminkin pohtinut sitä, miten lempeyden, anteeksiannon ja kiitollisuuden lisääminen elämääni ovat lopulta vain valintoja. Tietoisia päätöksiä päästää irti jostakin ajatuksesta, tietoisia valintoja suunnata ajatukset kohti aiheita, joista olen kiitollinen tai joita kohtaan koen lempeyttä. Tietoisia valintoja tehdä jokin asia toisin kuin siihen hetkeen asti. Arjen elämä on oikeastaan loputon jatkumo erilaisia valintoja, joista isoa osaa en edes huomaa tekeväni. Kovin usein vain soljun elämän virrassa eteenpäin, antaudun hetken vietäväksi ja valitsen huomaamattani tiedostamattomuuden sen sijaan, että tekisin näitä valintoja tiedostaen.

Joskus se on varmasti tarpeellistakin, että annan intuition "sokeasti" johdattaa itseäni ja että luotan sisäiseen ohjaukseen enemmän kuin tietoisiin päätöksiin, koska silloin vastustan mahdollisia uusia suuntia vähemmän jossakin mieleni tasoilla. Toisaalta jokainen tällainen intuitiivinen päätös ON itseasiassa tietoinen valinta - valinta luottaa fyysistä itseäni korkeampaan viisauteen, kaikkeuden ohjaukseen ja valinta olla tekemättä päätöstä mielen voimalla. Tietoinen valinta on myös valinta olla vapaa egostani ja valinta olla vapaa ihmisyyden rajoista. Moni tällainen hetki vain sujahtaa minulta ohi, niin etten edes huomaa sitä. Tavallaan on siis hyvä, että luottamus ja antautuminen intuitiiviselle ohjaukselle on juurtunut minuun hyvinkin vahvasti ja että tietoiset valinnat tapahtuvat välillä kuin automaatio-ohjauksella. Ainakin arjen pienissä jatkuvissa valinnoissa ja asioissa tämä on hyvästä.

Toisaalta tuntuu, että heti hiukan isompien asioiden äärelle siirryttäessä, kun teen valintoja esimerkiksi asumisesta, työstäni, elämäntehtäväni toteuttamisesta tai ihmissuhteista jumitun nopeasti mielen tasolla tapahtuvaan vatulointiin, analysointiin ja loputtomaan pohdintaan enkä ole lainkaan kiinni tuossa sisäisessä luottamuksen tunteessa. Näissä tilanteissa tuntuu siltä, kuin olisin kahlittuna oman mieleni kokoiseen häkkiin, (jonka koko voi tosin mielentilasta riippuen vaihdella paljonkin) enkä osaisi enää tietäni ulos tuosta vankilasta. Mieleni häkki luo huomaamatta monenlaisia ajattelun rajoja, sisäisiä vaatimuksia ja pelkoja, jotka ohjaavat valintojani kohti aiempia kokemuksiani sekä niihin pohjaavia tuttuja ja turvallisia ajatusuria. Aito vapaus ja etenkin tietoinen valinnan vapaus perustuu ehkä näissä isommissa asioissa enemmänkin siihen, että kyekenen visualisoimaan ja luomaan itselleni mielikuvia, joista minulla ei vielä ole aiempaa kokemuspohjaa. Vapaus valita todellinen vapaus syntyy uskalluksesta astua oman mieleni häkistä ulos ja nähdä itseni, elämäni ja elämän loputtomat valinnan mahdollisuudet minuuden ulkopuolelta. Onko aito valinnanvapaus siis kykyä vaihtaa näkökulmaa ja päästää irti kaikesta aiemmasta? Valitsenko ohjaavaksi voimakseni aina mieluummin sen pysyvän ja tutun näkökulman vai uskallanko sittenkin katsoa maailmaa hiukan korkeammalta, kauempaa ja rehellisemmin? Luulen, että todellinen vapaus valita alkaa vasta siitä hetkestä, kun astun itsestäni ulos ja alan tarkastella elämääni itseni ulkopuolelta.

Mutta takaisin vielä siihen uneen, jonka näin. Unessa olin jonkinlaisessa koulutuskeskuksessa, koska minut oli valittu matkustamaan avaruuteen. En herätessäni edes muistanut enää tuota unta kokonaan, ainoastaan sen, että minulle oli laadittuna monivaiheinen koulutusohjelma, koska olin ainoana siviilinä ja ilman aiempaa kokemusta lähdössä pian avaruuslennolle ja minut piti nopeutetulla aikataululla kouluttaa mahdollisimman valmiiksi tuolle matkalle. Muistan erityisesti sen, miten minua opetettiin toimimaan painottomassa tilassa ja päästämään irti kaikista aiemmista käsityksistäni siitä, mitä fyysisellä keholla voi tehdä, koska painottomuus mahdollisti liikkumisen ja toiminnan aivan uudella tavalla. Toiseksi muistin herätessäni erityisesti sen, että juuri ennen avaruusmatkan alkua aloin pohtimaan sitä mahdollisuutta, etten enää palaisikaan takaisin maan päälle ja pohdin sitä, olenko kaikesta huolimatta valmis lähtemään, vaikka on olemassa riski, että jokin menee pieleen enkä enää palaa takaisin.

Yllätyin unessa sekä uudelleen sen jälkeen herätessäni siitä, miten valtavan tyyni ja rauhallinen olotilani oli, kun tätä asiaa olin pohtinut. Tunsin olevan täysin valmis lähtemään ja tunsin tehneeni tietoisen valinnan olla vapaa kaikista peloista. Koin olevani valmis, vaikka mitä tapahtuisi ja vaikka en oikeastaan tiennyt mitään tulevasta. En tiennyt, miksi minut haluttiin lähettää avaruuteen, enkä sitä, miksi juuri minut oli valittu. En tiennyt myöskään mitään tulevasta matkasta tai sen päämäärästä, ainoastaan sen, että tarvitsin teknistä ja fyysistä koulutusta, jotta minulla olisi edes pienet mahdollisuudet selvitä määränpäähäni. En tiennyt sitäkään matkaisinko yksin vai joidenkin kokeneempien mukana. Ja kaikesta tästä huolimatta tunsin syvää rauhaa ja tietoisuutta siitä, että kaikki on juuri niin kuin pitääkin. Että minusta pidetään huolta ja että minä olen valmis, kun vain valitsen olla valmis.

Tästä unesta herättyäni siis jäin miettimään tuon valinnan mahdollisuuden vapauttavaa voimaa ja sitä, miten monissa hetkissä myös arjen elämässä vallitsisi tyyneys ja tasapaino, jos vain tietoisesti pysähtyisin hetkeksi ja tekisin aidosti valinnan olla vapaa mieleni häkistä. Osaisin lentää avaruuteen kuin koulutettu astronautti, liidellä taivaalla kuin lentämään syntynyt peloton kotka tai säteillä valoa ja lempeää lämpöä kuin aurinko. Kaikki tämä on mahdollista juuri nyt ja tässä hetkessä, kunhan vain muistan valita vapauden, luottamuksen ja uuden näkökulman. Ihmeellinen ja voimakas uni!

Lisäksi haluan vielä jakaa tuon edelliskerralla jakamani ohjatun meditaation jatkoksi vinkkinä, että täältä ilmaisesta  InsightTimer -sovelluksesta löytyy aivan hurjan paljon voimallisia meditaatioita sekä muita työvälineitä kuten vaikka tämä:

https://insighttimer.com/kennethsoares/guided-meditations/let-go-of-fear-blame-and-judgment-healing-energy-cleanse