Olen tänään harjoitellut erityisesti kiitollisuuden tuntemista koko olemuksellani ja sydämeni pohjasta. On hämmästyttävää, miten suuri vaikutus sillä on, kun aloittaa päivänsä kiittämällä Luojaa kaikesta siitä, mitä olen Häneltä saanut. Sitä huomaa olevansa kiitollinen niin paljosta ja kiitollisuus täyttää yhtäkkiä koko olemukseni. Kiitollisuuden aiheita on riittänyt helposti koko päiväksi ja olen hämmästynyt siitä, miten helppo, vaivaton ja tehokas harjoitus tällainen onkaan.

Tämä syvä kiitollisuuden tunne muuttaa hetkessä aivan kaiken. Tunnen olevani täynnä valoa ja rakkautta joka hetki. Haluan vain säteillä tätä kiitollisuuden valoa kaikkialle ympärilleni ja alan havaita, miten maailma ympärilläni muuttuu. Kiitollisuuden tilasta käsin kaikki näyttää aivan erilaiselta kuin ennen. Jokainen kohtaamani ihminen on rakastava, ystävällinen ja lempeä. Maailma ympärilläni on täydellisessä rauhan tilassa. Kiitollisuudesta käsin näen vain rakkautta ja valkeutta.

Sydämeni pohjasta nouseva puhdas kiitollisuus on myös hyvin voimakas rukouksen muoto. Kiitollisuus luo todeksi reaaliaikaisesti siinä hetkessä kaiken sen, mistä kiitokseni lausun. Aivan liian harvoin sitä oikeasti muistaa yksinkertaisesti kiittää yleensä mistään. Paljon useammin sitä ajattelee, mitä puuttuu tai pohtii toinen toistaan turhempia ajatuskulkuja päivän mittaan. Tarkkailepa edes yhden päivän ajan omia ajatuksiasi ja laske montako kertaa kiität todella jostakin asiasta arjessa. 

On hyvin tehokasta muistaa aika ajoin pysähtyä kiittämään kaikesta siitä, mistä kokee aidosti olevansa kiitollinen. Olen esimerkiksi tänään halunnut kiittää Luojaa siitä, että Hän johdattaa minua. Olen halunnut kiittää siitä, että minua rakastetaan. Kiitän myös siitä, että olen saanut mahdollisuuden uudenlaiseen näkemiseen, anteeksiantoon ja sisäiseen rauhaan. Olen sydämeni pohjasta kiittänyt kaikista niistä ihmisistä, joita olen polkuni varrella saanut kohdata. Olen suuresti kiitollinen myös siitä, että olen tällä upealla matkalla kohti ykseyttä. Ja siitä, että Luoja ei ole hylännyt meistä ketään vaan kärsivällisesti ohjaa ja opastaa meitä kohti todellista päämääräämme.  Olen valtavan kiitollinen myös siitä, että minulla on mahdollisuus kuunnella hiljaisuutta ja toisaalta jakaa kauttani se tietoisuus, joka on ykseydestä. Olen kiitollinen siitä, että olen turvassa joka hetki ja että valkeus on kaikkialla, kunhan muistan sen pimeydestä löytää.

Tämä kiitollisuuden tulva on saanut minut myös ymmärtämään antamisen ja saamisen tasapainon jälleen uudella tavalla. Vaikka olen useasti ennenkin kuullut sanonnan "saat sen mistä luovut", vasta aivan hiljattain olen jotenkin yhtäkkiä oivaltanut tämän merkityksen konkreettisesti. Huomaan, että mitä enemmän itsestäni olen antanut Luojalle, Pyhälle Hengelle ja kaikkeudelle, sitä enemmän myös saan näitä Luojan lahjoja ja ihmeitä myös omaan elämääni arjen tasolla. Ehkä aiemmin olen jotenkin aktiivimmin vain yrittänyt luoda asioita sen pohjalta, mitä itse kuvittelen haluavani ja pyytänyt rukouksissani apua ja näiden itse luomieni toiveiden täyttymistä. Nyt tässä hetkessä koen, että olen elämäni aikana saanut niin paljon, etten voisi enää "pyytää" mitään enempää. Että toiveideni täyttymys on se, että annan itseni Luojan ohjaukseen ja Hänen instrumentikseen maan päälle. Kun annan ajatukseni, toiveeni ja haluni, saan samalla kaiken, mitä ikinään voisin kuvitella. Saan Hänen ihmeensä ilmentymään tässä hetkessä jokaiselle, joka näitä ihmeitä pysähtyy huomaamaan. Saan täydellisen rauhan ja tilan, jossa en "tarvitse" enää mitään.

Antaminen ja saaminen ovat itseasiassa täysin sama asia. Koska olemme täydellisen yhtä ja ykseydessä joka hetki, kaiken mitä annan muille, annan oikeastaan itselleni. Tämä on myös valtava kiitollisuuden aihe ja tekee elämästä hyvin yksinkertaista. Rakastamalla jokaista kohtaamaani sielua ja löytämällä valon heistä, rakastan itseäni ja löydän oman sisäisen valon itsestäni. Kiitän tästä oivalluksesta tässä hetkessä!

Täydellisen rauhan ja ilon tavoittaminen arjessa on usein hyvinkin yksinkertaista!