Teimme tässä jonkin aikaa sitten pienen matkan pohjoiseen Rovaniemelle äitini ja tyttäreni kanssa. Eräänä aamuna 8-vuotias tyttäreni kysyi minulta: "Äiti, mitä tarkoittaa viaton?" Ja ennen kuin ehdin vastata mitään hän jo totesikin päättäväisesti: "Minä ainakin olen viallinen!"

Siinä hetkessä ajatus nauratti kovasti ja päädyimme mielenkiintoiseen keskusteluun siitä, että onko "viaton" oikeastaan vastakohta "vialliselle" vai ei. Ja että jos sanotaan, että jokainen lapsi on täydellisen viaton syntyessään niin milloin hänestä sitten tulee viallinen? Siinä hetkessä, kun hän alkaa uskoa tämän harhan maailman olevan todellisuutta vai vasta sitten, kun hän alkaa kokea olevansa "syyllinen" tai "syntinen" ihmisolento?

Keskustelu oli piristävä ja iloista huumoria täynnä siinä hetkessä. Kuitenkin jälkeenpäin pysähdyin taas miettimään lapseni alkuperäistä kysymystä. Miten oikeastaan ymmärrämme käsitteen "viaton"? Haluaisin uskoa, että meistä jokainen on todellisuudessa viaton ja täydellinen Jumalan lapsi. Ja että viattomuus olisi yhtä kuin valkeudessa olemista. Yhtä kuin olemista ikuisessa yhteydessä Pyhään Henkeen ja Luojaan. Että kukaan kaikkeudessa ei oikeastaan voi olla muuta kuin viaton koska olemme yhtä Luojamme kanssa. Koska Hän on yhtä meidän kanssamme ja täydellisen viaton ikuisesti.

Miksi sitten koemme ihmisyyden tasolla olevamme "viallisia" kuten lapseni asian ilmaisi tai syntisiä tai syyllisiä? Miksi kuvittelemme olevamme jotain muuta kuin viattomia? Onko sisimpäämme juurtunut niin voimakkaasti harha siitä, että aina pitäisi olla syyllinen ja uhri, aina pitäisi olla kaksi. Ja kun miellämme itsemme tiedostamattamme aina joko syylliseksi tai uhriksi, emme enää koe olevamme viattomia. Olemme eksyneet erillisyyden harhaan. Olemme unohtaneet alkulähteemme. Kuvittelemme olevamme Jumalasta erillisiä olentoja, vain kehoja täällä Maan päällä, yksinäisyyden ja pelkojen maailmassa. Harhan maailmassa.

Viattomuus on hyvin tärkeä avain tiellä valkeuteen. Viattomuus on myös avain ykseyteen. Kun muistat olevasi viaton, täydellinen ja rakastettu olento, huomaat olevasi paljon lähempänä sitä todellista olemustasi joka oikeasti olet. Muistat jälleen olevasi henki ja ikuisessa yhteydessä Luojaan. Huomaat, ettet koskaan oikeasti ole eksyksissä ollutkaan vaan olet koko ajan ollut kotona Luojasi rakkaudessa. Olet avannut silmäsi ja havahtunut vihdoinkin unestasi.

Vähintäänkin yhtä tärkeää on muistaa tämä viattomuus myös jokaisessa kohtaamassasi sielussa. Kun alat muistaa itse olevasi valoa täynnä oleva henki ja täydellisen viaton, huomaat pian, että koska olet yhtä kaiken olevan kanssa myös kaikki kohtaamasi ihmisolennot ovat aivan yhtä viattomia ja täydellisiä. Aivan jokainen, ulkokuoresta tai muodosta riippumatta. Tämän ajatuksen kautta olet jälleen lähempänä todellista Kristustietoisuutta itsessäsi. Voit nähdä jokaisen kohtaamasi sielun todellisessa olemuksessaan: täydellisenä Kristus-valon ilmentymänä ja viattomana Luojan lapsena.

Valkeudessa olemme jokainen viattomia. Valkeudessa olemme yhtä. Viattomuus on yhtä kuin ykseys ja yhtä kuin Luoja. Viattomuus on yhtä kuin Hänen voimansa meissä jokaisessa. Sinä olet täydellinen ja viaton.