On ollut ihmeellinen viikko. Harva se päivä tulee vastaan asioita, jotka nostavat esiin suuria tunteita. Ja yhtä tiuhaan myös niitä hetkiä, että jokin erityinen asia pysäyttää ja saa huomaamaan tämän kaikkeuden ja ihmisyyden äärettömän kauneuden. Näkemään hetkellisesti asioiden ja kokemusten päättymättömän virran läpi jonkin sellaisen huikean kauniin maiseman. Mieleni maiseman.

Näitä erityisiä hetkiä on tullut unenomaisesti keskellä kirkasta päivää, merkityksellisiä lauseita, jotka jossain ohikiitävässä hetkessä kuulen jonkun sanovan. Ja omituisia pikku "viestejä" kaikkeudelta vaikkapa esimerkiksi maassa lojuvan setelirahan muodossa. Numerologisia vahvistuksia ja sykähdyttäviä hetkiä, joissa olo muuttuu silmänräpäyksessä arkisesta maagiseksi. Niin tätä aikaa, jota nyt elämme - siis ihan jokainen meistä!

Eräs tällainen erityinen hetki oli jälleen keskustelu lapseni kanssa: taisin puoliääneen marista jotakin nykyisestä työstäni ja siitä, miten turhautunut hetkittäin asioihin olen. En varsinaisesti edes kohdistanut tätä mutinaani kenellekään mutta rakas tyttäreni siihen tarttui sanoen: "Minusta äiti tuntuu, että sinun ongelmasi työn suhteen on siinä, että olet tunkenut itsesi vähän liian pieniin saappaisiin!" Että kenkä puristaa siitä, että kenkä puristaa.. :D Eipä olisi voinut taas paremmin osua ja upota tuo kommentti!

Huomaan useasti, että tietyissä arjen asioissa osa sisäisestä ahdistuksesta syntyy sittä, että tietoisuus asioista ja vähän laajemmasta maailmankuvasta on koetettu ahtaa siihen vanhaan ja suppeaan elämään. Että konkreettisella tasolla arki ja elämä ei aina ihan vastaa sitä kuvaa, joka sisäisesti jo on. Tieto lisää tuskaa, sanotaan - mutta koen, että kyse on paljon muustakin. Siitä, että väsyy helpommin, jos koettaa ensin laajentaa ymmärrystään ja tietoisuuttaan mutta samaan aikaan yrittää pysyä kiinni vanhoissa fyysisissä elämän rakenteissaan. Väsyttää itsensä yhtäaikaa sekä kaasuttamalla että jarruttamalla mahdollisia muutoksia. Ja ehkä uuvuttaa itsensä näkemällä kerralla liian paljon työstettävää. Ikään kuin valaisee kerralla enemmän kuin, mitä ehtii itsessään asioita kohdata ja työstää. Olo on hetkittäin kuin ydinreaktorilla vanhan sähkölampun kuvussa. Tuntuu, että jos hiukankin vääntää kaasua isommalle niin jonkin sortin räjähdys ympäristössä on väistämätön! Tehokasta mutta kuluttavaa..

Toinen huikea vastaan tullut asia on se, että monista jo ihan tutuista ja vanhoista asioista ja oivalluksista on taas löytynyt yhtäkkiä ihan uutta merkitystä. Eräs tällainen on unien ja erilaisten näkyjen tulkinta arjessa. Että miten paljon hyödyllistä informaatiota sitä kulkeekaan tietoisuuteni läpi niin, etten muista pysähtyä kuuntelemaan todellista viestiä noiden kuvien ja symbolien takana. Tässäkin asiassa lapseni on ollut arvokas opettaja. Että aina välillä arkeemme kuuluu se, että kerromme toinen toisillemme unista ja mielikuvista, joita jossain hetkessä on tullut. Ja pysähdymme yhdessä miettimään niiden mahdollista merkitystä tai syvempää viestiä. Tietenkin monen muunkin asian äärelle silloin tällöin pysähdymme mutta viime aikoina erityisesti unien ja elämässä vastaan tulleiden symbolien. Olen havainnut, että tismalleen samat "lainalaisuudet" toimivat niin nukkuessa koettujen unien tulkinnassa kuin tässä "valveunessa" nimeltä elämä koettujen symbolisten merkitysten tulkinnassa. Että sama korkeampi ohjaus ja viisaus näyttäytyy aivan yhtälailla olin sitten unessa tai valveilla. Kunhan vain muistan nuo symboliset hetket havaita.

Jaan tähän pari itselleni "uudelleen kolahtanutta" lainausta liittyen uniin ja niiden tulkintaan. Olen näitä joskus vuosia sitten lueskellut mutta nyt taas uusin silmin:

"Välitöntä valaistumista ei ole olemassa. Sinun täytyy olla varma siitä, että olet 'maadoittunut', kun avaudut ylemmille tietoisuuden tasoille. Kun hankit syvempää sisäistä näkemystä unien kautta ja sovellat sitä päivittäiseen elämääsi, ymmärryksesi alkaa laajentua. Havaitset, että olet täysin vastuussa omasta elämästäsi eikä sinulla ole mitään oikeutta vahingoittaa toisia. Ymmärryksesi laajentuessa ansaitset oikeuden siirtyä seuraavalle tasolle. Jos kaikki annettaisiin sinulle silmänräpäyksessä, et tietäisi kuinka tuollaista valtavaa voimaa ja tietoa tulisi käyttää." - Betty Bethards

"Sinun ei tarvitse kärsiä kasvaaksesi. Se ei ole ollenkaan Luojan tarkoitus. Itseesi tutustumisen tulisi olla iloista. Kaikki tekevät virheitä ja jotkut asiat näyttävät aluksi hankalilta ja epämiellyttäviltä. Mutta jos pystyt toimimaan kuin pieni lapsi innokkaasti ja uteliaasti oppien, silloin alat ymmärtää, miten ihanan seikkailun elämä tarjoaa.." - Betty Bethards

Nämä molemmat lainaukset ovat otteita "Unikirjasta", jonka olen saanut lahjaksi jo joskus todella, todella monta vuotta sitten. Tuo pieni opus on tuonut erikoisella tavalla usein lohtua ja ymmärrystä jonkin hankalan kokemuksen äärellä. Hassua sinällään, että olen vuosien kuluessa käyttänyt tätä kirjaa enemmänkin "arjen käsikirjana" kuin unien tulkinnassa. Molemmissa tarkoituksissa toimii loistavasti!

Lopuksi tuli mieleeni vielä yksi viime aikojen tärkeä hetki. Kun tunnekuohussa kokee olevansa täysin hajalla ja hämmentynyt siitä, mitä elämä seuraavaksi tuo. Ja joku tärkeä ja rakas ihminen muistuttaa, että ymmärränhän minä, että kaikki tuo, mikä saa kyyneleet virtaamaan, on vain heijastus minusta itsestäni. Oman mieleni luoma näytelmän osa, joka on nyt vain kohdattava. Että haasteet kovenevat, mitä syvemmälle itseensä matkaa. Tärkein oivallus tuossa hetkessä minulle oli lopulta se, että vaikka tiedostan tämän kaiken joka hetki, niin se ei vie koskaan pois niitä tunteita, joita tuo kokemus minussa herättää. Että eräs tärkeimmistä ihmisyyden oivalluksista on se, että nuo aidot ja kipeätkin tunteet on vain kohdattava. Että valaistuminen ei todellakaan ole sitä, että ulkoistaa itsensä tästä maailmasta tai ihmiselämän nostattamista tunteista. Vaan juuri sitä, että uskaltaa itkeä, kun itkettää ja jakaa ilon pisarat säästelemättä, kun siihen on aihetta. Olla ihminen!