Share |

Uusimmat kirjoitukset

Blogin arkisto

Valaistu blogi

Uusi aamu

Share |

Keskiviikko 20.3.2013 klo 13.46


Nyt se sitten tapahtui!! Tänä aamuna vain heräsin siihen tunteeseen, että se sisäinen "perhosen toukka" minussa on nyt kuoriutunut kotelostaan. Oli sellainen äärettömän selkeä ja kirkas olo kuin vain pitkän talvilevon jäljiltä voi olla. Ja aivan ensimmäiseksi mielessäni oli selkeä näky siitä, mitä minun pitäisi elämässäni alkaa tekemään. Kuva siitä muutoksesta, jota kohti olen koko ajan kulkenut. Että kyse on lopulta ollut jo pitkään vain siitä, etten itse ole uskonut itseeni tai halunnut nähdä olemassa olevia vaihtoehtoja nykyiselle elämäntilanteelleni. Kirjoitin kaiken tuon vision sisältämät asiat tarkasti itselleni ylös, jotta muistaisin kaiken vielä huomennakin ja voisin aina uskon horjuessa lukea jostakin siitä kuvasta, joka niin selvänä näyttäytyi. Palauttaa mieleeni tuon tunteen, joka minulla havahtuessani oli.

Tuntuu, että tämä heräämisen prosessi sai jälleen kerran alkunsa ja kantavaa voimaa eräästä kirjasta, joka "tarjoiltiin" eteeni niin selkeästi, etten vain kerta kaikkiaan voinut olla sitä huomaamatta. Että jos on pitkään kukenut pelkillä puolivaloilla ja ummistanut silmänsä erilaisilta elämän antamilta vihjeiltä polun varrella, niin pitää kaikkeuden sitten antaa sellainen tienviitta oikein isoilla kirjaimilla ja korosteväreillä painettuna, jotta niillä puolivaloillakin huomaa. Kirja nimeltä "Shambalan salaisuus" (James Redfield), joka on tietenkin jatko-osa niille hänen aiemmin kirjoittamilleen kirjoille, ensin yhdeksästä ja sitten myös kymmennennestä oivalluksesta. Merkittäviä viisauksia pitävät sisällään nuo kaikki mutta tämä viimeisin nivoo suorastaan hämmästyttävän selkeän kokonaiskuvan siitä, miten kaikki henkinen kehitys oikeastaan tapahtuu. Ja etenkin kuvan siitä, miten ihmisyyden ylä- ja alamäissä pystyy säilyttämään sen korkeamman ja valoisamman tilan. Tuo kolahti ja kovaa.

Ainakin minun kohdallani on jo pitkään ollut kyse juuri tästä asiasta. Tietyt oivallukset ja asiat ovat jo aivan itsestään selvä osa tätä elämää ja arkea. Mutta eteenpäin ei tunnu silti pääsevän, ei sitten millään. Ongelman ydin (kuten kirjoitin jo aikanaan "Matkaoppaassa ytimeen") on siinä, miten oppisin pysymään sellaisessa tilassa, että tuen oman elämäni flowta ja että huomaan kaikki merkittävät oivalluksiin johtavat vihjeet matkan varrella. Tähän luonnolliseen virtaavaan tilaan on oikeastaan aika yksinkertaista päästä ja harjoittelemalla kärsivällisesti se muuttuu vaivihkaa osaksi elämän arkea. Silti kerta toisensa jälkeen onnistun tuon tilan myös kadottamaan ja eksymään matkalla aivan "epäolennaiselta" tuntuviin kokemuksiin. Hukkaamaan sen kartan ja kompassin.

Tämä nyt lukemani kirja, jotenkin selvensi minulle kaikkea. Sitä, miten olennaisen tärkeää on tuon virtaavan tilan herättely säännöllisesti arjessa ja vahvistaminen tietoisesti. Miten merkittävä osa hyvässä olossa pysymistä on se, että muistaa kaiken - aivan kaiken - olevan vain peili tuosta omasta sisäisestä tilastani. Ja lopulta, miten kriittistä eteenpäin pääsyn kannalta on se, että harjoittelee, jaksaa yhä uudelleen ja uudelleen nousta sieltä montun pohjalta ja yrittää vielä kerran.

Lopulta se kaikista suurin oivallus näiden kaikkien edellä mainittujen asioiden lisäksi minulle itselleni oli siinä, että meistä jokainen tarvitsee tukea. Kukaan ei pääse eteenpäin yksin! Tämän lauseen olen niin monet kerrat lukenut ja kuullut. Ja kuvitellut myös ymmärtäneeni mutta vasta nyt taidan pikku hiljaa päästä oikeille jäljille. Että eteenpäin päästäkseni, sen lisäksi, että pyrin joka hetki säilyttämään tietoisuuteni läsnä tässä hetkessä ja olen alati valppaana suhteessa omiin ajatuksiini ja tunteisiini, minun on pyydettävä myös tukea. Uskottava täysin, että saan tukea joka hetki ja koko ajan. Että niin yksinkertaiselta kuin tämä saattaa kuulostaakin, minun on omien ajatusteni tueksi saatava voimistusta ja apua muilta tasoilta. Enkeleiltä tai oppailta tai dakineilta. Ihan miksi kukin näitä ihmiskuntaa auttavia korkeampia voimia sitten valitseekaan kutsua. Ihan sama vaikka antaisi jonkun itselle sopivamman nimityksen. On saatava apua niiltä "mummeleilta", jotka tupsahtavat juuri oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan, jotta matka voi taas jatkua.

Nämä mystiset voimat ohjaavat matkaamme eteenpäin mutta eivät ilman sitä, että hyväksymme aidosti näiden itseämme suurempien voimien jatkuvan läsnäolon elämässämme. Että niin kauan, kun yritämme eteenpäin yksin, suostumatta ottamaan vastaan tarjottua apua mitä yllättävimmiltäkin tahoilta, emme pääse eteenpäin. Matka jatkuu vain ja ainoastaan, kun nämä kaikki palaset ovat kohdallaan: Jatkuva läsnäolo ja valppaus omista ajatuksistamme tai tunnetiloistamme. Jatkuva virtaava valon tila ympärillämme. Sekä jatkuva nöyryys ottaa vastaan apua, vaikka emme sitä vielä näkisikään fyysisin silmin. Oman ihmisyytemme vajavaisuuden ja toisaalta aivan mielettömän suuren vastuun ristiriidan hyväksyminen on avain. Sen tunnustaminen, että olemme itse vastuussa omista ajatuksistamme ja kokemuksistamme sekä myös sen totuuden ymmärtäminen syvemmällä tasolla, että emme koskaan selviä tästä matkasta yksin. Emme nyt, emmekä edes silloin, kun on se "hyvä päivä". Tarvitsemme apua ja meidän on nöyrryttävä ottamaan vastaan apua, vaikka asiat eivät aina sujuisikaan siten, kuin itse haluaisimme. Vain siten voimme irtautua rajoittamasta itse omaa elämäämme ja eteenpäin kulkuamme. Voimme tietoisesti muuttaa kulloistakin elämämme hetkeä ja päästä yksi askel kerrallaan eteenpäin.

Vapauttava olo ja hyvä kirja! Voin lämpimästi suositella.. :)

Ps. Tuohon visiooni liittyen ilmoitus Palvelut/Ajankohtaista osiossa!!