Share |

Uusimmat kirjoitukset

Blogin arkisto

Valaistu blogi

Taivaan lahja

Share |

Tiistai 21.9.2010 klo 12:52


Luoja on siunannut minua ihmeillään ja toinen toistaan upeammilla lahjoillaan aina mutta tuorein lahja ja sen merkitys minulle ovat vasta pikkuhiljaa avautumassa. Työhyvinvoinnin ja leikkimielisen kisailun merkeissä minulta rusahti polvi yllättäen rikki ja nyt on edessä pitkä sairasloma. Rehellisyyden nimissä pitää myöntää, että tämän lahjan saatuani primitiivireaktiona pääsi ensin iso kasa kirosanoja ja myöhemmin muutama kyynelkin. Tapahtumien kulku ja seuraus tuntui vääryydeltä ja täysin epäreilulta.

Vasta hetken kuluttua sitä havahtuu taas muistamaan, että mikään ei ole sattumaa ja pysähtyy kiittämään tästä erikoisesta lahjasta. Onnettomuutta seuraavana päivänä vedin IOK korttipakasta itselleni päivän viestin ja miten ollakkaan sen sanoma omin sanoin mukaeltuna oli, että: "älä luulekkaan, että sinulle voisi tapahtua mitään, mikä ei ole Jumalan tahto, ja siten myös sinun tahtosi". Tämän kortin luettuani aloin taas nauraa vaikka kivun harha polvessa oli sietämättömän toden tuntuista. Kiitin Luojaa saamastani lahjasta ja päätin, että nyt vain uteliaana odottelen, miten minun kuuluu tätä rakkaudella saamaani lahjaa käyttää.

Yllättävän lahjan seurauksena olen nyt yhtäkkiä täysin tyrmistynyt siitä, miten paljon minulla on aikaa kaikkeen, mitä olen halunnut aina tehdä. Liikkuminen on tosin hitaanpuoleista ja kankeaa mutta ajatukset liikkuvat sitäkin vilkkaammin. Alkuun sitä kokee jotain samankaltaista kuin esimerkiksi kolarissa, jossa auto törmää seinään - kulkuneuvo pysähtyy mutta kuski jatkaa matkaansa hyvän tovin ennen kuin törmää sekin johonkin ja lopulta pysähtyy. Koin, että vaikka jalkani lakkasi kantamasta ja keho huusi tuskaansa, sisäisesti en suostunut pysähtymään vielä moneen päivään. Nyt huomaan, että myös kehoni "kuljettaja" on viimein pysähtynyt ja löytänyt itsensä hiljaisuudesta, joka etenkin öisin on lähes sietämättömän täydellistä. :D

Viime yönä sitten yhtäkkiä huomasin jälleen kerran, että tämä täydellinen hiljaisuus on luovuuteni avain. Muutaman täysin hiljaisen valvotun tunnin jälkeen koin valtavaa tarvetta ottaa kynän käteen ja kirjoittaa. Ja kauttani virtasi sanoja, runoja ja ajatuksia, jotka koskettavat ja pysäyttävät. Tajusin, että tarvitsen tämän vammautuneen polven tähän hetkeen, jotta osaan pysähtyä. Olen saanut kivun harhan lahjaksi, jotta valvoisin öisin ja löytäisin hiljaisuuden sisältäni. Ja kirjoittaminen on jotain sellaista, johon olen saanut intohimon jo aivan lapsena. Kirjoittaminen on minulle tapa virrata vapaasti ja kohota kohti taivaita. Kirjoittaminen on myös minulle luontaisin tapa olla yhteydessä ykseyteen ja välittää kauttani maan ulottuvuuteen jotain sellaista, jonka minä koen puhtaana ja kauniina. Rakkautta.

Laitanpa tähän maistiaisksi muutaman säkeen, jota kauttani viime yönä virtasi. Luulen, että paljon enemmänkin on tulossa mutta tunnustelen tekstejä ensin itse hetken ja kokoan ne sitten yhteen vasta, kun koen olevani valmis siihen.

 

********************************************

"Hetkenä, jona Sinä olet

  syntynyt

  Ei maailmaa ollut

  

Hetkenä, jona Sinä olet

  syntynyt

  Tuskaa ei vielä tunnettu

 

Hetkenä, jona Sinä olet

  syntynyt

  Vain Rakkaus oli

 

  On yhä."

 

 ********************************************

 

"Kuka Sinä olet

  Miksi kuljet eteenpäin

 

 Etsien onneasi

  käsikopelolla

  sysipimeässä

 

 Kuka Sinä olet

  Rakkauden lapsi

 

 Miksi hapuilet yössä

  Vaikka olet vain

  valon sokaisema."

 

*********************************************

 

"Petetty mieli

  kantaa katkeruuden

  harhaa

 

 Sinisilmäinen uskoo

  totuudeksi

  harhaa

 

 Naiivi lapsi

  ei epäile

  harhaa

 

 Kunnes maailma

  paljastuu

 

 Lakkaan uneksimasta

  harhaa."

 

*****************************


Kommentit

21.9.2010 18:35  Siiri

Pidin runoista: levollisessa, hiljaisessa hetkessä syntyneet mietelmät.

Itsekin olen kaksi päivää ollut ilmeisen tarkoituksella pysähdyksissä; tänään aloin vähitellen ihmetellä ihastuneena, kuinka kaikki tämän hassun varjomaailman tekemiseni ovat jo itseasiassa tehdyt: edellisten elämieni aikana olen kerennyt tavoitella - ja saavuttaa- kaiken mitä olen luullut tarvitsevani onneeni. Nyt minulla on yksi ainoa päämäärä: anteeksianto.
Oikeasti ei kiirettä enää mihinkään; Isä Luojan opastamana olen keskellä levollista rauhaa ja yksinkertaisuutta. Keskellä kepeää iloa!

22.9.2010 9:22  Ms.

Kiitos kirjoituksistasi.
Viimeinen oli tosi lähes liian rajua kamaa.
Onneksi tajusin pyytää sille Pyhän Hengen uudelleen-tulkinnan.

Siiri: kiitos myös sanoistasi: muistin taas, ettei meillä kellään ole oikeasti mitään kiirettä, valmiissa maailmassa.
Jäämme Taivaan Isän kämmenelle.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini