Share |

Uusimmat kirjoitukset

Blogin arkisto

Valaistu blogi

Elämän värikartta

Share |

Lauantai 23.2.2013 klo 17.17


Ajatukseni ovat olleet hiukan harmaita viime päivinä. On ollut sellainen tunne, ettei mitään saa kunnolla aikaiseksi ja arjen väsymys vetää mielen maahan. Tänä aamuna heräsin kuitenkin erään näkemäni unen jäljiltä hyvinkin seesteisenä ja vaihteeksi syvän mielenrauhan vallassa. Tuli tunne, että pitää kirjoittaa itselleni muistiin oivallus elämän väreistä. Siitä, että ihmismieli eksyy turhan usein ajattelemaan asiat kovin musta-valkoisesti. Miten musta ja valkoinen symboloivat ainoastaan ajattelun äärilaitoja ja miten usein unohdammekaan, että näiden kahden näkökulman väliin jää valtava määrä muita värejä ja elämän erilaisia sävyjä.

Näen tässä hetkessä oman elämäni kuin harmaansävyisenä värikarttana. Sellaisena pienenä palana jostakin suuremmasta kartasta, jossa kaikki värit sointuvat jollain ihmeellisellä tavalla toisiinsa. Harmaan eri sävyinä. Että elämässä ei tarvitse aina olla puhtaan valkoista (symboloi totuutta), vaikka sitä kohti koko ajan pyrkisinkin. Eikä myöskään pelkkää pimeyttä ja mustaa (symboloi tiedostamattomuuden tilaa). Voin elää kokemusrikasta ja värikästä elämää myös omien pelkojeni, haaveideni ja haavoittuvuuden kautta. Hyväksyen nämä "värikartan" vaihtelut osaksi ihmisyyttä. Voin kulkea monenlaista vaihtelevaa maastoa ja silti selvitä ehjänä. Selviytyä eteenpäin matkalla niin kivuliaasta ylämäestä kuin siitä nopeasta ja helposta alamäkiosuudestakin. Voin sallia itselleni sen, ettei aina tarvitsekaan olla tasamaata tai pyrkiä jatkuvasti pysymään tien valoisalla ja vaivattomalla osuudella.

Pelkässä totuudessa on ihmisenä mahdotonta pysyä - koska jo elämä itsessään on kaukana totuudesta. Ja toisaalta ihmiselämä on aivan yhtä lähellä totuutta kuin täydellistä pimeyttäkin. Ihmisyys on sitä, että hämmennyksen ja moninaisten elämänkokemusten kautta voi oppia ja oivaltaa. Elämän harmaan eri sävyjen kautta voin nähdä koko ajan sekä mustan että valkoisen. Sekä totuus että harha ovat kaiken aikaa yhtä paljon läsnä. Koska olemme ihmisiä ja ihmisinä ainoastaan oppimassa täällä. Teemme ihmisyyden matkaa kasvaaksemme oman itsemme kanssa. Löytääksemme omasta itsestämme ne kohdat, jotka ovat meille yhä tiedostamattomia. Oivaltamassa jokaisen kohtaamamme sielun kautta jotakin meistä itsestämme. Kuin lapsia, jotka näkevät itsensä peilistä ensimmäistä kertaa ja kuvittelevat tuon kuvajaisensa olevan joku toinen ihminen. Hämmästelevät sitä kuvaa, joka heistä itsestään heijastuu.

Todellista rikkautta ovat elämän kaikki eri sävyt ja se, että uskaltaa laajentaa omaa näkökulmaansa. Se, että voi hetkeksi pysähtyä ja huomata vaikka auringon ympärillä sitä kehystävän halokaaren hehkuvan sateenkaaren väreissä tai voi nähdä täydellistä pimeyttä vasten hohtavat kuun ja tähdet. Miten huikeaa on oivaltaa, että jokainen ihminen on lopulta kuin tuo pieni valoa tuikkiva tähti tummaa avaruutta vasten! Ja kuitenkin jälleen auringon noustessa ja valon lisääntyessä tuo tähtien peilaama kaunis valo katoaa ja joka ikinen taivaankappale sulautuu osaksi ääretöntä taivasta. Jotakin paljon suurempaa ja laajempaa kuin pystymme ihmisinä käsittämään. Että loppujen lopuksi maasta katsottuna yksikään tähti tai taivaankappale ei ole sen kirkkaampi tai himmeämpi kuin joku toinen. Kaikki riippuu valon määrästä ja siitä, miten asiaa katsoo.

Ihmisyyden arki voi näyttää joskus karun harmaalta. Se voi tuntua kylmältä tai tylsältä. Mutta siitä huolimatta on rauhoittavaa huomata, että myös harmaa on aivan yhtä kaunis tai vivahteikas väri kuin mikä tahansa muu valon värähde. Se on täydellinen sekoitus valoa ja pimeyttä. Mustaa ja valkoista. Yhdistelmä rakkautta ja rakkaudettomuutta. Välittämistä ja välinpitämättömyyttä. Yhtä paljon sekä elämää että kuolemaa.

Kevään tullessa alkaa valon määrä luonnossa taas lisääntyä ja pohjolan talven harmaus vähitellen muuntua kokonaiseksi väripaletiksi. Aivan pian kevät maalaa luonnon taas uuden kasvun ja hedelmällisyyden väreihin. Maustaa elämän lämpimillä väreillä ja uudella toivolla. Muistuttaa meitä siitä, että vaikka jossain hetkessä näkisimme vain mustaa tai harmaata, aina on olemassa myös ne muut elämän värit. Kunhan älyämme itse ottaa nuo näkökulmaamme tummentavat "aurinkolasit" silmiltämme ennen kuin katsomme peiliin.

Minun elämäni väripaletti on jälleen alkanut herätä eloon. Olen tehnyt pienen oivalluksen ja huomannut, miten yksi ainoa ajatus voi hetkessä muuttaa vallitsevaa todellisuutta. Harmaansävyinen värikartta on laajentunut osaksi jotakin suurempaa. Ja silti kokonaisuus on harmoninen ja elämän sävyt sointuvat toisiinsa. Olen ehkä koskettanut jotakin osaa syvällä itsessäni ja herännyt talviunilta. Taas kerran! :)