Koti

Lauantai 30.1.2010 klo 22.11

Viimeaikaiset keskustelut itseni ja läheisteni kanssa ovat saaneet aikaan jälleen kerran melkoisen oivallusten virran. Asiat sinällään ovat tuttuja ja usein kohtaamiani mutta nyt koen taas oivaltaneeni jotakin uutta tästä kaikesta.

Monet meistä ovat elämänsä aikana olleet joskus (tai aika useinkin) vähän eksyksissä. Epävarmoja oman elämänsä suunnasta, huolissaan tulevasta tai jääneet ehkä kiinni menneeseen. Kukin kykenee varmaan tunnistamaan itsessään tämän tutun tunteen, että aivan kuin jotakin puuttuisi. Kuin olisit eksynyt väärään "maailmaan", olisit muukalainen omassa elämässäsi ja kaipaisit sydämesi pohjasta jotakin, joka sinulta puuttuu.

Mikä tämä mystinen puuttuva pala sitten oikein on? Kuin jokin selittämätön kaipuu sinussa eläisi vaikka kaikki elämässä on hyvin ja olet rakentanut itsellesi juuri sellaisen elämän ja ympäristön kuin olet aina halunnut. Sinulla on ehkä elämän kumppani, lapsia, ammatti, koti, ystäviä jne jne. Ja kuitenkin yhä jotakin puuttuu. Saatat kokea kaipaavasi lisää läheisyyttä, huomiota, arvostusta, rakkautta, fyysistä kosketusta, uutta ihmissuhdetta, lisää materiaa, mielenrauhaa tai vaikka vain hetken omaa aikaa. Oikeastaan sillä ei ole edes merkitystä, mitä koet kaipaavasi. Kaikkia näitä erilaisia tarpeita ja toiveita ihmisyydessä yhdistää kuitenkin aina sama lopputulos. On sinulla elämässäsi tässä hetkessä mitä tahansa, ennemmin tai myöhemmin koet jonkin olevan kadoksissa ja jotakin ikäänkuin "puuttuvan".

Valtaosa meistä kulkee täällä maan päällä kuin koditon, ilman juuria, ja varmuutta mihin on matkalla. Olemme kuin eksyneitä Lapsia, joiden mieli on täynnä epävarmuutta, pelkoja ja turvattomuutta. Ja kuitenkin se, mitä kaipaamme on lähempänä kuin olemme koskaan osanneet uneksia. Etsimme Kotia. Etsimme todellista alkulähdettämme ja ikuista onnellisuuden tilaa. Kuitenkaan emme osaa mielemme meteliltä kuulla kutsua, joka johdattaa meidät tähän ikuiseen onneen, emmekä maailman harhoilta huomaa yksinkertaista tietä, joka johtaa meidät todelliseen Kotiimme. Siihen hiljaiseen ja rauhalliseen paikkaan, jossa olemme oikeasti koko ajan olleet.

Todellisuudessa olemme tässä ikuisessa Kodissamme joka hetki ja voimme päästä kosketuksiin tämän täydellisen rauhan, rakkauden ja onnellisuuden alkulähteen kanssa yksinkertaisesti vain pysähtymällä. Antamalla itsellemme lupa hiljentyä ja kääntyä kohti tätä sisäistä valoa, joka johdattaa mielemme jälleen rauhan tilaan. Tämä rauha on meissä kaiken aikaa vaikka emme useinkaan muista sitä huomata itsessämme. Juuri tänään on hyvä hetki pysähtyä, hiljentyä ja löytää tie siihen paikkaan, jossa vallitsee ikuinen rauha. Olet alitajunnassasi etsinyt juuri tätä olotilaa ja tyyneyttä koko ajan. Ja mielesi on luonut tämän yhteyden puuttumisen myötä tilalle lukuisia ja lukuisia erilaisia tarpeita, joilla täytät elämässäsi tätä kaipuuta.

Päästä nyt juuri tässä hetkessä irti kaikista sinun itsellesi luomista tarpeistasi ja ole hetki aivan hiljaa itsesi kanssa. Käänny sisäänpäin, kohti sinun sydämesi säteilevää valoa ja anna sen johdattaa sinut Kotiin. Siirrä lempeästi syrjään se illuusio sinusta itsestäsi, joka olet kuvitellut olevasi keskellä myllertävää maailmaa ja anna todellisen itsesi johdattaa sinua nyt. Voit sanoa vaikka ääneen itsellesi, että olet nyt valmis palaamaan sinne, mistä et koskaan ole oikeasti lähtenytkään. Olet Kotona. Olet täydellisessä Rauhan tilassa. Olet täynnä alkulähteen valoa ja rakkautta. Olet ikuisesti turvassa ja täynnä täydellistä luottamusta. Mielesi on täysin tyyni ja levollinen.

Yksinkertaisin tie on usein se helpoin vaihtoehto. Vain päätä juuri tässä hetkessä, mitä ihan oikeasti haluat, sano se itsellesi ja huomaat olevasi perillä. Uskalla antaa elämäsi korkeamman johdatukseen ja vain nauttia uuden näkökulman tuomista eduista. Rauhan ja Rakkauden tilasta käsin huomaat, ettei sinulta todellisuudessa puutu enää mitään. Olet Kotona.

Yksinkertaista mutta totta

Sunnuntai 17.1.2010 klo 22.55

Pysähdyin tänään pohtimaan, mikä olisi kaikista yksinkertaisin tapa tavoittaa sisäinen rauhan tila, oma ytimeni arjen tasolla. Tuntuu kuin kantaisin mukanani eräänlaista työkalupakkia, johon on kertynyt matkan varrella monia erilaisia työkaluja tämän täydellisen onnellisuuden ja rauhan tilan tavoittamiseksi. Monet niistä ovat olleet kulloiseenkin hetkeen täydellisen sopivia ja toimivia. Olen näiden työkalujen kautta löytänyt jo tutuksi käyneen olotilan, jossa olen yhtä todellisen itseni, jumalallisen kaikkeuden ja ikuisen rauhan kanssa. Vain olen. Ilman mitään tarpeita, huolia tai pyrkimyksiä. Yksinkertaisesti vain olen ja minut ympäröi täydellinen rauha ja koen olevani yhtä kaiken kanssa.

Mutta mikä olisi siis se kaikista yksinkertaisin tapa tavoittaa tämä tila? Päädyin pohdinnassani siihen, että minulle helpoin tapa olla ykseydessä on Ajatus. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, minun tarvitsee vain ajatella olevani jälleen tässä tilassa, ajatella sitä tuntemusta, mitä tämä täydellinen rauhan tila minussa saa aikaan niin jo huomaankin olevani jälleen omassa ytimessäni. Arjen tasolla suurin haaste minun kohdallani on varmaankin se, että yleensä muistan tämän Ajatuksen voiman ja yksinkertaisuuden. Haaste on myös se, että muistan tarkkailla omaa itseäni  kulloisessakin hetkessä ja tarvittaessa palauttaa tämän yksinkertaisen Ajatuksen mieleeni.

Niinpä päätin tänään kokeilla seuraavaa harjoitusta: Aika ajoin päivän mittaan vaadin itseäni pysähtymään pieneksi hetkeksi ja palauttamaan mieleeni juuri siinä hetkessä esiin nousevan ensimmäisen ajatuksen, joka juuri sillä hetkellä tuntui parhaiten kuvaavan sisäistä rauhan tilaani tai sitä "ydintä" minussa, jonka halusin tavoittaa. Mieleeni nousi muutamia hyvin yksinkertaisia sanoja kuten "Rakkaus", "Olen sinun kaltaisesi Isä", "Rauha", "Hiljaisuus", "Olemme yhtä", "Kiitollisuus" jne.  Näistä jokaisesta ajatuksesta seurasi aina sama lopputulos, välitön sisäinen tyyneys ja kaiken ulkoisen katoaminen tietoisuudestani. Hämmästyttävää miten pienestä on kiinni, miten päiväni kulloinkin etenee! Yksi  pieni Ajatus tuntui muuttavan aina juuri siinä hetkessä sitä todellisuutta, jota koin. Kuin tämä pieni harjoitus olisi jälleen ilmentänyt koko aistimani todellisuuden merkitystä. Kaikki mitä aistin, koen, näen, kuulen ja tunnen syntyy omista ajatuksistani käsin. Ja kun vain muistan aktiivisti tarkkailla omia ajatuksiani, koko ympäröivä todellisuus alkaa muuntua näiden pienten ajatuksissani lausumien sanojen mukaisesti. Todellakin, minun Ajatukseni luovat ympäröivän todellisuuden! Vaikka tämän asian olen "tiennyt" jo kauan, on upea tunne oivaltaa sen todenperäisyys oman kokemuksen kautta.

En tiedä miten joku muu asiaa ajattelee, mutta minulle taitaa tällä valaistumisen polullani olla eräs suurimmista haasteista se, että muistan perimmäisen totuuden yksinkertaisuuden ja että suostun sitoutumaan tähän jatkuvaan sisäisen tilani tarkkailuun. On usein aivan liian helppoa todeta vain jälkikäteen, että "kappas, taas kävi näin ja näin.."  tai "kas, en taaskaan ehtinyt huomata miten reaktioni tai ajatukseni jo ikäänkuin karkasi maailmalle.." Ja miten usein sanonkaan itselleni, että sitten ensi kerralla muistan varmasti tarkkailla itseäni ja omaa tilaani paremmin.. Kun todellisuudessa riittäisi, että kykenisin päivittäin pysähtymään, pitämään kiinni pienen hetken muutaman kerran päivässä näistä yksinkertaisista Ajatuksista, jotka ilmentävät sisäistä rauhan tilaani.

Haluan jakaa tämän pienen mutta itselleni jälleen merkityksellisen ajatuksen tässä koska usein ihmismieli etsii vastauksia aivan liian kaukaa ja luulee kaiken olevan kovin monimutkaista. Oikeasti kaikki oleellinen on lopulta hyvinkin yksinkertaista, melkein liian helppoa ollakseen totta. Vain yksi Ajatus ja kaikki on täydellistä! Kannattaa kokeilla tätä pientä harjoitusta vaikka vain yhden päivän ajan ja huomaat, miten se alkaa muuttaa maailmaasi ja todellisuuttasi!  Loppujen lopuksi aivan kaikesta muusta voikin sitten luopua, päästää irti ja antaa vain kaikkeuden ilmentää ihmeitään sinun kauttasi ja elämässäsi tästä yksikertaisesta Ajatuksesta käsin. Niin yksinkertaista mutta totta!

Tulkoon valkeus ihmismieleen..

Lauantai 2.1.2010

Vaikka vuosi on juuri vaihtunut ja joulusta on jo vierähtänyt viikko, haluan yhä jakaa kanssanne itseäni syvästi koskettaneen ajatuksen joulun sanomasta. Koska mikään ei ole sattumaa ja maailma todellisuudessa ihmeitä täynnä haluan uskoa, että tälläkin pienellä havainnolla on oma merkityksensä matkalla valkeuteen.

Joulua ennen törmäsin muutaman kerran "sattumalta" tähän samaan joululauluun, jonka olen kai kuullut useasti ennenkin, mutten aiemmin ole pysähtynyt kuulemaan sen perimmäistä sanomaa. Pekka Simojoen upea laulu nimeltä "Tulkoon joulu" sai minut tänä jouluna todella pysähtymään ja löytämään jotakin uutta sismmästäni. Lainaan tähän hänen sanoitustaan:

"Niityllä lunta, hiljaiset kadut, taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus. Muistojen virta, lapsuuden sadut, Sanoma joulun on uusi mahdollisuus.

Joulu on taas, riemuitkaa nyt. Lapsi on meille tänä yönä syntynyt. Tulkoon toivo kansoille maan, pääsköön vangit vankilastaan. Uskon siemen nouskoon pintaan, olkoon rauha loppumaton.

Joulu on taas, kulkuset soi. Jossakin äiti lasta seimeen kapaloi. Tulkoon juhla todellinen, tulkoon Jeesus Herraksi sen. Tulkoon rakkaus ihmisrintaan, silloin joulu luonamme on.

Tahtoisin päästä paimeneten mukaan, unohtaa kiireen ja melun rasittavan. Aamu kun koitti, tiesikö kukaan: tuo ensi joulu sai muuttaa historian.

Joulu on taas...

Ikuisen joulun jos tahdot löytää, sydämes avaa ja kohtaat Vapahtajan. Et löydä kultaa, et juhlapöytää, löydät vain seimen ja tallin koruttoman.

Joulu on taas, riemuitkaa nyt. Lapsi on meille tänä yönä syntynyt. Tulkoon toivo kansoille maan, pääsköön vangit vankilastaan. Uskon siemen nouskoon pintaan, olkoon rauha loppumaton.

Joulu on taas, kulkuset soi. Jossakin äiti lasta seimeen kapaloi. Tulkoon juhla todellinen, tulkoon Jeesus Herraksi sen. Tulkoon rakkaus ihmisrintaan, silloin joulu luonamme on."

Nämä hengellisen joululaulun sanat saivat kyyneleeni virtaamaan, rakkauden tulvan sydämeeni ja sanat myös kuvaavat ihmeellisellä tavalla sitä, miten koin joulun sanoman avautumisen itsessäni ja sisimmässäni juuri tänä jouluna.

Kuin se Siemen, mikä sydämiimme on kylvetty jo aikojen alussa ja minkä vain rakkaus ja valo saa kasvamaan, yhtäkkiä alkaa versota, synnyttää uuden ikuisen elämän ja Kristustietoisuuden meissä jokaisessa. Kääntymällä hiljaisuuteen, sydämeeni, pyhän Jumalan alttarin ääreen, löydän todellisen rauhan ja vapautuksen omasta itsestäni. Ikuisen joulun. Yhtäkkiä olen todellakin vapaa tämän maailman kahleista, mieleni harhoista ja sen sijaan löydän sisimmästäni täydellisen rauhan, suuren rakkauden ja ikuisen vapauden!

Kuulin tästä laulusta muutaman todella hienon tulkinnan juuri ennen joulua ja se varmasti osaltaan sai minut pysähtymään ja kuulemaan laulun sanomaa. Kuitenkin havaitsin joulun pyhien jälkeen, että joka kerran, kun syystä tai toisesta heräsin keskellä yötä, kuulin sisimmästäni kumpuavan nämä sanat. Yritin vielä silloinkin hetken uskotella itselleni, että kyseessä on vain joululaulu, jossa nyt sattuu vain olemaan harvinaisen tarttuva sävel ja upeat sanat. Harvoinpa mikään laulu on niin tarttuva, että se jää pyörimään päähäni päiväkausiksi :)

Kunnes tässä aivan uuden vuoden kynnyksellä koin tämän laulun sanoman valtaavan mieleni joka kerran hiljentyessäni. Viimeinen "kolahdus" tapahtui kun sain vuoden viimeisessä työvuorossa työpariltani lahjaksi joululevyn, jolla "yllättäen" tämä laulu oli erittäin upeana tulkintana. Tajusin samassa taas kerran, että mikään asia ei pyöri päässäni sattumalta. Minun ei ole tarkoitus unohtaa näitä sanoja eikä etenkään tätä sanomaa. Minun joulun ihmeeni on ollut tämän asian oivaltaminen: joulun sanoma on avain, joka meillä jokaisella on. Kristustietoisuus syntyy meissä jokaisessa ja saamme lahjaksi ikuisen rauhan ja vapauden. Ja että kertaus on opintojen äiti. Saamme joka vuosi uuden mahdollisuuden palauttaa tämä sanoma mieliimme, jos se vuoden kiireissä on päässyt unohtumaan. Jokainen vuosi on uusi mahdollisuus ja uusi syntymä meissä jokaisessa.

Nyt alkava vuosi saa vatsanpohjassa aikaan ihanan kutkuttavan tunteen. On alkamassa jotakin todella uutta ja todella upeaa. Ihmeiden aika on nyt, juuri tässä hetkessä! Ja uusi alkava vuosi tuo jälleen tullessaan yhä uusia muutoksia ja hiumasti kiihtyvän loppukirin kohti "spiraalin" keskustaa.

Täydellistä onnellisuutta ja rauhaa jokaiselle tässä hetkessä!

Tulkoon Joulu mp 3