"Oletko sinä Jumala?" - Kuolemattomia totuuksia lapsen suusta osa 3

Keskiviikko 16.9.2009 klo 12.25

Eilen 8-vuotias lapseni tuli erään "ärripurri"-episodin jälkeen luokseni, katsoi minua silmiin ja kysyi: "Annatko sinä äiti minulle aivan kaiken anteeksi? Annatko anteeksi aina kaiken, ihan kokonaan?" Sitten hän mietti taas hetken ja lisäsi vielä: "Oletko sinä Jumala?" Hän perusteli kysymystään jatkaen, että: "Koska Jumala on ainoa, joka antaa kaiken anteeksi aivan kokonaan ja Hän tekee sitä kaiken aikaa.."

Mietipä tätä kysymystä hetken aikaa.. Mitä sinä olisit vastannut?

Minä todella pysähdyin tämän kysymyksen ääreen ja vastasin sitten, että kyllä minä haluan uskoa, että minä olen yhtä hyvin osa Jumalaa kuin kuka tahansa muukin ja että todella haluan antaa anteeksi aivan kaiken ihan kokonaan joka hetki.. Ainakin sitä kovasti yritän kaiken aikaa.

Huomaan, että päivä päivältä yhä enemmän vastaani tulee tilanteita ja kokemuksia, joiden perimmäinen tarkoitus on kasvattaa minua kohti tätä päämäärää, Anteeksiantoa. Olen myös havainnut, että nämä luomani kokemukset elämässäni ovat yhä haastavampia ja vaativat koko ajan enemmän kykyä pysyä tämän "elämännäytelmän" katsomossa, tarkkailemassa itseäni, sen sijaan, että menisin tunnetasolla mukaan näihin haastaviin tilanteisiin. Kuin pysymällä "katsomossa", olisin enemmän tietoinen siitä, että tämä näkemäni ja kokemani tilanne on vain mieleni luomaa unta, kuin näytelmää, jota voin rauhallisesti "katsomosta" seurata.

Hyvä esimerkki tällaisesta kokemuksesta tapahtui viime viikonloppuna, jolloin työvuorossa kohtasin ensimmäistä kertaa koko 10 vuotisen urani aikana itseeni kohdistuvaa fyysistä väkivaltaa. Sain hetkellisen kokemuksen siitä, miltä tuntusi olla uhri, väkivallan kohde ja miten avuttomaksi sitä ihmisyyden tasolla itsensä tuntee tällaisessa tilanteessa. En kuitenkaan suostu kokemaan itseäni uhriksi. Alkujärkytyksen ja säikähdyksen jälkeen tuli voimakas tunne, että oikeasti olimme säästyneet hyvin vähällä. Tilanteessa olisi voinut käydä paljon huonomminkin ja että taatusti tämä kokemus on ennen kaikkea loistava mahdollisuus anteeksiannon harjoittamiselle. Muutamaa tuntia myöhemmin otin Ihmeiden oppikurssin käteeni ja katsoin päivän opetuksen sille päivälle: Ja miten ollakkaan! Päivän opetuksessa sanottiin, että "Koska olen maailman valkeus, tehtävänäni on antaa anteeksi." Koko päivän opetus käsitteli sitä, miten anteeksianto on ainoa tapa saada pelko, heikkouden tunne ja syyllisyys katoamaan mielestäsi. Kuin kirja olisi jälleen "tiennyt", mitä juuri olin kokenut ja antanut minulle vastauksen miksi olen tällaisen kokemuksen itselleni luonut.

Kuin tämä kokemus ja keskustelut lapseni kanssa jälleen todentaisivat ajatusta, että ainoa tehtäväni täällä Maan päällä on Anteeksianto. Sen kautta valkeus on läsnä jokaisessa hetkessä ja minun kauttani tämän anteeksiannon myötä Jumala on kanssamme Maan päällä. Että jokaisella meistä on lopulta vain yksi tarkoitus olemassaoloomme, Anteeksianto.

Annan Tässä Hetkessä täydellisesti anteeksi kaiken jokaiselle, jonka olen kuvitellut minua millään tavalla loukanneen täällä harhan maailmassa. Annan etenkin itselleni anteeksi sen, että olen nämä kokemukset mieleni harhoissa luonut. Olen syvästi kiitollinen näistä kokemuksista sillä ainoastaan näiden kokemusten ja täydellisen anteeksiannon myötä voin ilmentää sitä valkeutta Maan päällä, joka todellisuudessa olen.  

Luottamus

Perjantai 11.9.2009 klo 11.11

Osallistuin keskiviikkona shamanistiseen seremoniaan 999- päivän merkeissä. Kokemus oli laatuaan ensimmäinen minulle ja koen, että saavutin jälleen merkittävän uuden oivalluksen tämän tilaisuuden myötä. Loimme yhteyttä Äiti Maahan ja muinaisiin esi-isiimme ja esiäiteihimme ikuisuudessa.

Rummutuksen, värähteiden ja upeiden muinaisten instrumenntien myötä koin yhdistyväni täydellisesti Maan ytimeen. Olin yhtä Äiti Maan sydämen kanssa ja Maan sydämen syke resonoi kaikkialla ja kaikessa. Samalla tunsin hyvin voimakkaan valon ryhmämme yläpuolella, tunsin Luojan läsnäolon ja kauneuden tilassa, jossa olimme. Tunsin joka solullani, miten Maa ja Taivas yhtyivät siinä Hetkessä. Olin jälleen tilassa, jossa kehoni häviää ja jää jäljelle vain täydellinen valo, kauneus, rakkaus ja rauha. Pyhä Ykseyden tila ja kaksinaisuuden harhan väistyminen. Sanat eivät jälleen riitä kuvaamaan tätä kokemusta..

Tämän kokemuksen ja ikiaikaisten opetusten myötä saavutin oivalluksen, jossa yhtäkkiä ymmärsin, miten tärkeää symboliikkaa juuret ilmentävät. Ilman juuria ei mikään oleva voi kohota kovin korkealle, ilman juuria puu kaatuu ja joutuu aloittamaan kasvunsa alusta. Mitä voimakkaammat juuret sinulla on ja mitä syvemmälle ne ulottuvat, sitä suuremmat kasvun ja laajenemisen mahdollisuudet sinulla sieluna on. Moni henkisellä tiellä kulkeva sielu usein unohtaa tämän. Että ei voi olla pää pilvissä ja pyrkiä aina vain "ylemmäs" ellei ole tukevaa kasvualustaa ja terveitä, voimakkaita juuria, jotka takaavat tilan, johon voi palata lepäämään ja josta käsin kasvaa.

Mitä nämä juuret sitten symboloivat? Mitä yhteys Maahan merkitsee?

Havahduin ajatukseen, että kysymys on pohjimmiltaan aina Luottamuksesta tai sen puutteesta. Ilman Luottamusta ei ole tukevaa perustaa, jonka varassa kasvusi lepää. Ja kaikki, aivan kaikki epätasapainon tilat: pelot, vastustus, epäilykset ja erillisyyden harha pohjautuvat loppujen lopuksi Luottamuksen puutteeseen. Niin kauan kuin ihmismieli luottaa Jumalan voimaan, lempeään käteen, joka häntä ohjaa ja rakkauteen, joka sulkee sisälleen aivan kaiken, ei ole olemassa mitään, mitä voisi pelätä. Ei vain yksinkertaisesti ole mitään, mikä voisi horjuttaa tasapainoasi siinä Hetkessä, kun sinulla on tämä Luottamus tietoisuudessasi. Ja samalla hetkellä, kun kadotat tämän Luottamuksen, tunnet "putoavasi" tilaan, jossa kuvittelet menettäneesi tämän turvallisuuden tunteen, harhaan, jossa uskot olevasi yksinäinen ja erillinen muista.

Juuret Maan sydämeen symboloivat mielestäni hyvin tätä ihmissielun perustaa, Luottamusta siihen, että vaikka tuulee tai myrskyää, terveet ja voimakkaat juuret pitävät sinut pystyssä. Jumalan rakkaus kantaa sinua. Horjumaton Luottamus tähän Jumalalliseen rakkauteen antaa turvallisen maaperän kasvaa sieluna ja näiden Luottamuksen juurien kautta kasvat yhä laajemmalle ja tulet ravituksi joka hetki. Juuret pitävät sinut elossa ja Luottamus takaa sen, ettet koskaan ole yksin.

Omalla polullani olen usein huomannut miten juuri Luottamuksen puute suistaa mieleni epätasapainoon ja saa aikaan eräänlaisen "henkisen taantuman". Kun jotakin yllättävää muutosta tapahtuu tai kuvittelen olevani "hyökkäyksen" kohteena, sitä hyvin helposti unohtaa luottaa siihen, että kaikella on oikeasti tarkoituksensa ja että jossakin hetkessä koettu vastoinkäyminen on oikeasti pelastus, jota et vain siinä hetkessä pysty vielä näkemään. Eräs 999-päivässä mukana ollut ihminen kertoi tästä oivan tarinan omasta elämästään. Lähtiessään samana aamuna kotoaan kävelylle sovittuaan miehensä kanssa, että tämä poimisi hänet auton kyytiin vähän ajan kuluttua hän näki suuren mustan koppakuoriaisen keskellä tietä. Samassa hän tajusi, että hetken kuluttua auto tulisi ja ajaisi tämän kuoriaisen yli, joten hän päätti potkaista koppakuoriaisen tiensivuun. Pian auto sitten tulikin ja istuessaan auton kyydissä hän jäi miettimään tilannetta koppakuoriaisen kannalta. Mitäköhän hyönteisparka mahtoi ajatella? Ehkä kirosi mielessään, kun suuren vaivannäön jälkeen puolitiessä matkaa yli tien, hän yhtäkkiä löytääkin itsensä potkaistuna tien sivusta, pisteestä, josta oli aloittanut tien ylityksen. Varmaankaan tässä hetkessä kuoriainen ei pysty mitenkään ymmärtämään säästyneensä juuri varmalta kuolemalta eikä sitä, että tämä takaisku oikeastaan oli suuri pelastus. Takaiskun hetkessä on hyvin vaikea nähdä kokonaisuutta.

Juuri tästä Luottamuksessa on kysymys: että joka hetki muistaisi luottaa siihen, että aina on olemassa se "korkeampi" taso, josta käsin voi nähdä enemmän kuin tässä hetkessä täällä Maan päällä. Kuten tämän tarinan henkilö potkaistessaan koppakuoriaista siinä hetkessä ikäänkuin "edusti" Jumalaa, joka näkee kokonaisuuden ja auttaa tätä kuoriaista parhaalla mahdollisella tavalla tämän kokonaisuuden näkökulmasta, samoin Luoja ohjaa, johdattaa ja auttaa meitä joka hetki vaikka emme itse sitä pystyisi ihmisyyden tasolta käsin näkemään. Ilman täydellistä Luottamusta on mahdotonta aidosti antautua Jumalan ohjaukselle. Ilman Luottamusta ei voi tapahtua todellista kasvua. Ilman Luottamusta rakkaus ei ole pyytettöntä.

Sano itsellesi tänä päivänä: "Jumala on voima, johon luotan. Jumala on valkeus, jossa näen." Vain täydellisen Luottamuksen kautta olet vapaa. Tämä Jumala on sinun sisälläsi ja kuulet Hänen lempeän ohjauksensa tässä Pyhässä Hetkessä yksinkertaisesti luottamalla Häneen.