Share |

Uusimmat kirjoitukset

Blogin arkisto

Valaistu blogi

Ympyrä sulkeutuu

Torstai 23.12.2010 klo 22:13

Pysähdyinpä jostain syystä tänään hetkiseksi miettimään millainen vuosi minulla on ollut. Että jos nyt päättäisin koota edes tiivistetyn kertomuksen siitä, mitä kaikkea juuri lopuillaan oleva vuosi on tuonut tullessaan, sitä olisi vaikea saada mahtumaan yksiin kansiin. Tuntuu siltä, että yksi vuosi elämässä on ikuisuus ja toisaalta ihmissielun kehityksessä vuosi on vain silmänräpäys. Onneksi aikaa ei ole oikeasti olemassa! Ja siltä se juuri nyt tuntuukin. Kuin yhden vuoden aikana ehtisi elää näinä aikoina monta elämää ja kuitenkin vuosi toisensa perään sitä huomaa painivansa samojen oivallusten parissa, aina hiukan uudesta näkökulmasta käsin ja aina löytäen itsestään jotain täysin uutta ja ennen kohtaamatonta. Kuin jokainen yksilö olisi valtava aarreaitta, joka kätkee sisällensä rajattoman määrän uutta löydettävää. Jokainen vuosi tuo tullessaan uudet haasteet ja ikäänkuin uudenlaiset "silmälasit", joilla tätä maailmaa tarkastella. Kaikkeus, jota havainnoin on aina yksi ja sama, vain oma näkökulmani muuttuu ja saa minut oivaltamaan yhä uudelleen. Miten ihmeellistä!

Tämän pohdinnan myötä olen löytänyt jälleen yhden syyn lisää jatkaa tätä kirjoittamista - sen, että ilman kirjoittamista olisin varmaan jo unohtanut valtaosan siitä, mitä olen vuoden kuluessa pohdikellut ja varmaan myös sen, mitä olen oivaltanut. Kun elää parhaansa mukaan tässä hetkessä, kaikki mennyt ikäänkuin häviää tiedostoista kovin helposti ja kirjoittaminen on ihana tapa kerätä talteen helmiä siitä kaikesta, mitä aikojen saatossa koen ja oivallan. Ehkä tämä blogi on minulle myös eräänlainen aarreaitta - paikka, johon kerään mieleni pieniä pisaroita ja toisaalta paikka, josta voin myös jälkeenpäin ammentaa oivalluksiani ja elämäni ihmeitä. En kai oikeastaan koskaan ole ajatellut, että kokonaan lopettaisin kirjoittamisen, välillä vain tuntuu, että tauot ovat paikallaan, jotta säilyttäisin todellisen palon kirjoittamiseen ja aiheet ehtisivät "kypsyä" rauhassa. Onneksi ei ole koskaan mikään pakko saada tekstiä ulos johonkin tiettyyn hetkeen mennessä - voi vain antaa rauhassa ajan kulua ja katsoa mitä syntyy.

Kulunut vuosi on ainakin minun osaltani ollut melkoista myllerrystä. Niin paljon vanhoja asioita on noussut uudelleen käsittelyyn ja niin monesta vanhasta kaavasta olen saanut luopua. Välillä sitä oikein ihmettelee, että miten niin paljon kaavoja ja vanhoja rakenteita voi olla edes olemassa! Ja sitä kun on saanut luopua moneen kertaan ihan samoistakin kaavoista, tuo kertaus, kun tuntuu olevan päivän sana! :D

Kaikenlaiset muutokset ja vanhoista malleista luopumiset tuntuvat kuuluvan hyvinkin vahvasti tähän aikaan ja maailman kollektiiviseen kehitykseen. Joskus tulee mieleen myös se, että ykseyden nimissä sitä varmaan prosessoi "omien" teemojensa ohella myös koko kaikkeuden muutosprosessia ja kaiketi myös toisinpäin. Ymmärrykseni mukaan nämä muutokset ja henkisen kasvun harppaukset niin yksilötasolla kuin koko ihmiskunnassa eivät ole ainakaan vähenemään päin, vaan pikemminkin päinvastoin. Onneksi on ehtinyt matkan varrelta löytyä yksi jos toinenkin työkalu, joilla on sitten helpompi "meloa" eteenpäin tässä muutoksen suossa. Kiitos ohjauksen ja Luojan varjeluksen meissä jokaisessa!

Jostakin syystä aivan tässä tämän vuoden loppumetreillä on tullut myös tunne, että olisin ikään kuin palannut juurilleni. Monessa asiassa olen löytänyt uudelleen sellaiset asiat ja teemat, joista olen itseasiassa aloittanut koko henkisen polkuni. Kuulostaa ehkä hiukan oudolta mutta minulla on ollut viime viikkoina sellainen olo, että ympyrä on sulkeutunut. Olen kulkenut "muka" hirmu pitkän tien itseni kanssa ja kuitenkin huomaan olevani samassa pisteessä, mistä olen tämän matkan aloittanut. Merkittävä ero on kuitenkin siinä, että tässä hetkessä koen olevani täysin eri ihiminen kuin silloin, kun viimeksi seisoin tässä pisteessä. Jokainen mutka polullani ja jokainen kaarre tätä "ympyrää" kulkiessani on ollut ehdottoman tärkeä ja tapeellinen. Ehkä nyt on aika aloittaa uusi kierros tai sitten seuraavan askelman taika onkin siinä, että vasta nyt olen valmis näkemään kokonaan uuden polun ja astun ikään kuin "ulos" tältä polulta ja aloitan seuraavan matkan, uusine haasteineen ja jälleen uusine ihmeineen. Varmaa on vain se, että matka jatkuu..

Luulenpa, että seuraavalla etapilla saattavat seikkailut olla kenties uusia ja entistäkin ihmeellisempiä mutta korkeamman ohjaus sitäkin kirkkaampaa. Tämän vuoden eräs merkittävimmistä oivalluksista on ollut se, että kaikkein synkimpinäkin hetkinä ja tuhansien kysymysten äärellä paras ohjaus tulee oikeastaan minun omien ajatusteni kautta. Vaikka sen on jo kauan aikaa tiennyt, että Luoja on meissä jokaisessa ja että kaikki vastaukset ilmentyvät kyllä, kun vain malttaa kuunnella, niin on silti aivan ihmeellistä, kun huomaa, että oikeastaan minä itse vastaan kaikkiin esittämiini kysymyksiini ja ohjaan itse itseäni eteenpäin. Todellista keskustelua Itsensä kanssa! Kenties jokin egon taso on syksyn syövereiden jälkeen siirtynyt taka-alalle ja alan yksinkertaisesti vain kuulla paremmin tämän sisälläni olevan ohjauksen. Tai sitten olen vihdoin siirtynyt digiaikaan ja yhtäkkiä on jokin uusi taajuus löytynyt näinkin "vanhasta" vastaanottimesta. :D :D

Niin tai näin, tuntuu siltä, että tämän vuoden lopputulema on tiivistetysti siinä, että kun tällaisen "keski-ikäisen aparaatin" purkaa osiin, puhaltaa pölyt pois ja päivä kerrallaan kokoaa uudelleen kasaan, syntyy ihan kelpo härveli, jolla on vielä paljon kilometrejä jäljellä. Ulkonäkö ei tästä tehohuollosta paljoa ole kohentunut mutta sisältö sitäkin enemmän! :)

Näihin höpinöihin päätän tällä kertaa ja toivotan kaikille Rakkaille erittäin ihanaa joulun aikaa ja siunauksellista vuotta 2011! 

3 kommenttia .