Koskaan ei ole liian myöhäistä..

Torstai 17.6.2010 klo 20.19

Näin aiemmin tällä viikolla hyvin todentuntuisen unen, josta herätessäni muistin kirkkaasti vain yhden tietyn kohdan. Tässä unessa tapasin erään melko hiljattain Henkeen siirtyneen englantilaisen ystäväni. Hän tuli unessa luokseni ja kertoi minulle yhden ainoan lauseen: "Koskaan ei ole liian myöhäistä."

Herättyäni ihmettelin kovin, miten tämä yksi lause saattoi tuntua niin tärkeältä ja merkitykselliseltä. Hetken huomasin ihmetteleväni, että "Koskaan ei ole liian myöhäistä.. tehdä mitä?" Miten tämä lause jatkuu? Kerro lisää! Haluan tietää enenmmän! Kunnes aloin itsekin nauraa ääneen omalle ajatukselleni. Tämä yksinkertainen lause pitää sisällään kaikki vastaukset. "Koskaan ei ole liian myöhäistä." Tässä lyhyessä lauseessa piilee Tässä Hetkessä elämisen ydin. Kaikki mitä tarvitaan. Juuri Tässä Hetkessä minä voin valita anteeksiannon. Juuri Tässä Hetkessä minä voin valita rakkauden. Juuri Tässä Hetkessä minä voin valita millä tavoin näen ympäröivän todellisuuden: elänkö Tässä Hetkessä vai menneisyydessä? Juuri Tässä Hetkessä voin valita mitä ajattelen. Juuri Tässä Hetkessä minä voin valita!

Tässä Hetkessä piilee vastaus siihen, miten ihmeellisen yksinkertaisesti itse kukin meistä voi valaistua ja löytää ikuisen rauhan itsestään. Näkemällä asiat Tästä Hetkestä käsin kaikki on puhdasta, uutta ja ihmeellistä. Kuin vastasyntyneen lapsen viattomuus: ellei ole mitään aiempaa muistikuvaa menneestä, historiasta tai kokemusta harhojen maailmasta, ei ole myöskään pelkoja, syntejä tai kaunoja. On vain puhdas mieli, joka on täydellisen läsnä Tässä Hetkessä. Viattomuus ei odota mitään, ei pyydä mitään eikä arvostele mitään. Vain on ja luottaa. Vain on ja rakastaa. Vain on ja havainnoi. Maailma tästä näkökulmasta on hyvin yksinkertainen ja kaunis.

Huomasin eilen huvikseni jatkavani loputtomasti näitä "vaihtoehtoja" tälle lauseelle:

Koskaan ei ole liian myöhäistä Rakastaa.

Koskaan ei ole liian myöhäistä Muistaa.

Koskaan ei ole liian myöhäistä Välittää.

Koskaan ei ole liian myöhäistä Koskettaa.

Koskaan ei ole liian myöhäistä Herätä.

Koskaan ei ole liian myöhäistä Antaa anteeksi.

Koskaan ei ole liian myöhäistä Nähdä toisin.

Koskaan ei ole liian myöhäistä Elää tässä hetkessä.

Koskaan ei ole liian myöhäistä Elää.

Koskaan ei ole liian myöhäistä Ihmetellä.

Koskaan ei ole liian myöhäistä Oppia.

Koskaan ei ole liian myöhäistä Kasvaa.

Koskaan ei ole liian myöhäistä Olla yhtä.

Koskaan ei ole liian myöhäistä Vain olla.

Koskaan ei ole liian myöhäistä Pyytää apua.

Koskaan ei ole liian myöhäistä Ojentaa käsi ystävälle.

Koskaan ei ole liian myöhäistä Auttaa.

Koskaan ei ole liian myöhäistä Olla läsnä.

Koskaan ei ole liian myöhäistä Innostua.

Koskaan ei ole liian myöhäistä Syntyä uudelleen.

Koskaan ei ole liian myöhäistä Vapautua.

Koskaan ei ole liian myöhäistä Luottaa.

Koskaan ei ole liian myöhäistä Olla rehellinen.

Koskaan ei ole liian myöhäistä Suvaita.

Koskaan ei ole liian myöhäistä Lempeydelle.

Koskaan ei ole liian myöhäistä Iloita.

Koskaan ei ole liian myöhäistä Luopua turhasta.

Koskaan ei ole liian myöhäistä Olla onnellinen.

Koskaan ei ole liian myöhäistä Luoda uusi alku.

Koskaan ei ole liian myöhäistä Valita toisin.

Koskaan ei ole liian myöhäistä Valita.

Koskaan ei ole liian myöhäistä Olla antelias.

Koskaan ei ole liian myöhäistä Kärsivällisyydelle.

Koskaan ei ole liian myöhäistä!!

..Kuten sanottu tätä listaa voisi jatkaa aivan loputtomasti mutten kuitenkaan ajatellut sitä äärettömyyteen asti kirjoittaa :)

Sen sijaan palaan vielä hetkeksi itse ajatukseen. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Haluaisin ajatella, että mikä tahansa Hetki voi olla juuri se käänteen tekevä oivallus. Vaikka makaisin kuolin vuoteellani ja olisin elänyt elämäni täydessä tyhjyydessä ja tiedostamattomuudessa, juuri siinä Hetkessä minulla on mahdollisuus herätä. Vaikka oivallus olisi viimeinen hengenvetoni olisi se aivan yhtä arvokas ja merkityksellinen kuin mikä tahansa muu hetki. Tässä Hetkessä on taivaan avaimet. Tässä Hetkessä piilee vastaus. Koskaan ei ole liian myöhäistä elää Tässä Hetkessä. Juuri Nyt!

Kultainen lanka

Sunnuntai 6.6.2010 klo 15.55

Havahduin tänään huomaamaan, että kulkiessani henkistä tietä viime vuodet olen kulkenut ajatusteni tasolla usein hauskalla tavalla ympyrää. Jokin ajatus tai oivallus saa uuden syvyyden tai merkityksen, kun kohtaan tai oivallan sen uudelleen vuosien kuluttua. Vähän samaan tapaan kuin hyvä kirja, jonka luet mutta joka ”aukeaa” lukijalleen aivan uudella tavalla, kun sen lukee toisen tai kolmannen kerran.

Aamulla, kun heräsin ja luin päivän opetusta ihmeiden oppikurssista koin oivaltaneeni jotain suurta ykseydestä ja siitä, mitä Kristus meissä ilmentää. Koin oivaltaneeni sen ”näkymättömän langan”, jonka varassa ikään kuin roikun tässä elämässä. Langan toinen pää on kiinnitetty minun päälakeeni ja toinen pää on taivaassa: kuin olisin marionettinukke, joka näyttelee näytelmäänsä täällä harhan maailmassa ja kuitenkin olen jatkuvassa yhteydessä siihen voimaan, joka näitä moninaisia nukkeja täällä ”näyttämöllä” liikuttelee.  Tämän voiman kautta kaikki nämä kuvitteelliset ”nuket” ovat yhteydessä toisiinsa, tämän voiman kautta olemme Yhtä. Näytellessämme kaikkia näitä elämän näytöksiä kuvittelemme olevamme erillisiä yksilöitä, ainutlaatuisia ja olemme antautuneet usein hyvinkin toisissamme omaan rooliimme. Unohdamme sen näkymättömän kultaisen langan, jonka varassa jokainen meistä näytelmäänsä näyttelee. Langan toisessa päässä on kuitenkin aina vain yksi ajatus, yksi voima ja yksi tarkoitus. Ja tämän näkymättömän langan muistaessani voin muistaa olevani yhtä jokaisen olevan kanssa.

Päivän opetus koski rajattomuutta ja Kristuksen olemusta meissä jokaisessa. Ja kun oivalsin tämän ajatuksen näkymättömästä kultaisesta langasta joka yhdistää kaikki nämä Luojan lapset toisiinsa muistin yhtäkkiä kirjan, jonka luin monta vuotta sitten. Kirja kertoi jotain sisäisestä kauneudesta ja hyvinvoinnista enkä nyt muista enää edes sen kirjoittajaa. Muistan kuitenkin, että kirja oli ensimmäisiä edes hiukan henkisiä niteitä, joita olen koskaan lukenut. En usko siihen aikaan vielä edes varsinaisesti olleeni tällä henkisen kasvun tiellä, ainakaan tietoisesti. Luin kirjan kesälomani iloksi ja makasin nurmikolla auringossa. Tässä kauneuden oppaassa ohjattiin kuitenkin kuvittelemaan hyvin ohut kultainen lanka päälaelta taivaaseen ja visualisoimaan miten paljon ryhdikkäämpi ja keveämpi olo tästä ajatuksesta tulee. Kirja opasti myös kuvittelemaan, että tämä lanka olisi hiuksen hieno yhteys korkeampaan voimaan, Luojaan. Ja harjoitus sai mielestäni siinä hetkessä aikaan hurjan muutoksen olemuksessani. Tunsin, että kehoni massa hävisi olemattomiin ja ryhtini koheni silminnähden. Jos tällainen ohut lanka minua jaksaa kannatella, miten kevyt kehoni mahtaa ollakaan, ajattelin. Ja ajatus kultaisesta langasta sai minut tuntemaan itseni arvokkaaksi, siunatuksi ja turvatuksi. Ollessani yhteydessä Luojaan tämän langan kautta tulisin aina olemaan turvassa.

Ja miten suuri tämä oivallus on ollutkaan juuri siinä hetkessä! Nyt sitten havaitsen oivaltaneeni tämän saman näkymättömän langan olemassa olon taas uudelleen. Ja yhtäkkiä tämä oivallus saa aivan uudet mittasuhteet ja näkökulman. Ajatellessani tällaista lankaa, jonka varassa elämäni näytelmää näyttelen, muistan siinä hetkessä olevani todellisuudessa Henki ja yhteydessä Luojaan. Huomaan todellakin olevani turvassa joka hetki ja kaiken näkemäni olevan vain harmitonta harhaa.

Tämä samojen oivallusten uudelleen tekeminen ja syventyminen todentavat mielestäni hyvin sitä, miten oma näkemyksemme maailmasta muuttaa sitä, miten maailman koemme. Huomaan, että vaikka oivallan saman asian uudelleen vuosien kuluttua, en ole sittenkään kiertänyt kehää, vain laajentanut omaa näkökulmaani ja nyt sama ajatus näyttää erilaiselta ja saa aivan uuden merkityksen. Koen, että nämä erilaiset oivallukset, ajatukset ja kokemukset ovat todellakin kuin kehä, jonka keskellä kaiken ydin on. Olemme jatkuvassa yhteydessä tähän ytimeen ja todellisuuteen mutta tarvitsemme näitä erilaisia kokemusten polkuja pystyäksemme laajentamaan näkökulmaamme yhä enemmän. Mitä laajemmalla kokemusten kehällä olemme, sitä selvemmin alamme kokonaisuuden hahmottaa ja sitä kirkkaammin ja selkeämmin pystymme näkemään myös näiden kehien ohi todellisuuteen ja kaiken ytimeen. Kun katsomme ydintä riittävän etäältä, ymmärrämme, että sitä ympäröivät kehät ovat ainoastaan oman elämän matkamme jättämiä jälkiä, harhan jalanjälkiä, jotka pian häviävät ja lakkaavat olemasta. Kuin lentokoneen jälki taivaalla, joka näkyy hetken ja haihtuu sitten olemattomiin. Etsiessämme kaiken ydintä, olemme kikertäneet yhä laajentuvaa kehää sen ympärillä kuitenkaan näkemättä sitä. Todellisuudessa olemme koko ajan olleet näkymättömän kultaisen langan varassa ja ikuisessa yhteydessä ytimeemme. Kun vihdoin alamme nähdä laajemmin ja huomaamme tämän, mielemme saa pysyvän rauhan.