Keskiviikko 10.3.2010 klo 12.14
Viime viikkojen kuluessa on syntynyt oivallus siitä miten ja minkä vuoksi havainnoimme maailmaa siten kuten yleisesti teemme. Miksi koemme olevamme kehoja sen sijaan, että ymmärtäisimme olevamme sieluja, yhtä hengen ja luojan kanssa? Miksi koemme tämän fyysisen maailman todellisena, pysyvänä ja ainoana todellisuutenamme? Miksi näemme päivittäin kohtaamme sielut ja itsemme yhä vain kehoina, fyysisinä olentoina, vaikka toisaalta tiedämme, että todellisuudessa olemme paljon enemmän?
Olen elämänmuutosten myötä saanut upean mahdollisuuden kohdata entistä enemmän ihmisiä työni merkeissä. Olen viimeisten parin kuukauden aikana kohdannut toinen toistaan mielenkiintoisempia sieluja, joista osan olen tunnistanut välittömästi jollain tasolla "tutuiksi" ja muut kokenut muuten vain erityisen mielenkiintoisiksi uusiksi tuttavuuksiksi. Jokainen kohtaamani sielu on antanut minulle mahdollisuuden ilmentää itseäni rehellisesti ja havainnoinda tätä maailmaa uusin silmin.
Jos vertaan omaa suhtautumistani näihin sieluihin nyt ja siihen, miten olen suhtautunut uusiin ihmisiin esim. viisi vuotta sitten, voin havaita merkittävän muutoksen. Jokainen nyt kohtaamani ihminen tuntuu merkitykselliseltä ja jollain tasolla tutulta. En koe uusia tuttavuuksia elämässäni enää vain "vieraiksi ihmisiksi" kuten aiemmin. Vaan sieluiksi, joissa jokaisessa on jotakin, jonka tunnistan myös itsessäni. Huomaan, että aiemmin hyvin vahvassa eläneet ennakkoluulot, asenteet ja vanhat rakenteet ovat selvästi vähentyneet. Ennen saatoin ajatella: "ei tuo kuitenkaan ymmärrä, mitä oikeasti ajattelen, turha edes yrittää.." Ja usein tietoisesti valitsin pitää omat todelliset ajatukset itselläni, sisimmässäni. Nyt kun kohtaan uuden ihmisen, uskallan olla täysin oma itseni, uskallan luottaa siihen, että kaikki kohtaamiset ovat tarkoituksen mukaisia ja merkittäviä.
Vaikka vaihtaisin ajatuksia vain pienen hetken jonkun minulle tuntemattoman ihmisen kanssa, se mitä sanon ja ilmennän, jättää varmasti jonkun siemenen itämään ja saa aikaan jotakin. Muuten en olisi tätä sielua kohdannut. Ja samalla huomaan nyt, että jokainen kohtaamani sielu jättää lähtemättömän jälkensä myös minuun. Jokaisen keskustelun kautta, ja usein hyvin pientenkin arjen tapahtumien myötä huomaan oivaltaneeni jotakin uutta, pääseväni kosketuksiin syvän todellisen minäni kanssa ja vanhojen kaavojen murentuvan yhä enemmän syvällä itsessäni.
Viimeisin oivallukseni syntyi tapahtumasta, jossa keskustellessani avoimesti toisen ihmisen kanssa koin, että hän ilmensi eräänlaista "peiliä" minulle itselleni. Ikäänkuin keskustelisin siis todellisuudessa itseni kanssa. Jos olen rakastava, kiinnostunut ja avoin, kohtaan tässä toisessa sielussa saman tavan suhtautua minuun. Jos taas kyseenalaistan, kritisoin tai tuomitsen, saan takaisin tismalleen samaa kohtelua. Lause "Kaiken minkä teet, teet itsellesi", on saanut nyt sisimmässäni aivan uuden syvyyden. Tajuan, että olen jälleen saanut uuden konkreettisen kokemuksen siitä, että kaikki näkemäni on vain harhaa ja että mikään kohtaamani sielu ei ole sen todellisempi tai epätodellisempi kuin minä itsekään. Katsoessani sinuun, näen kuvajaisen itsestäni, vain heijastuksen peilissä. Olemme yhtä ja ilmennän siten itseäni jokaisen kohtaamani sielun kautta.
Oma sisäinen rehellisyyteni itseäni kohtaan heijastuu takaisin minuun erilaisten kohtaamieni sielujen kautta. Joskus nämä "peilit" elämässäni paljastavat itsessäni asioita, joita en oikeastaan haluaisi nähdä tai jotka tuntuvat kipeiltä ja satuttavan minua. Näen omaan itseeni näiden "peilien" kautta ja nämä "peilit" paljastavat minussa kaiken kaunistelematta ja usein vähän turhankin rehellisesti. Nämä kohtaamani ihmiset toimivat minulle siis eräänlaisina mittareina omasta sisäsisestä tilastani ja todellisista ajatuksistani syvällä tasolla. Arjen tasolla koen tämän oivalluksen olevan minulle todella merkittävä. Jokaisen kohtaamani ihmisen kautta voin siis tarkkailla itseäni ja omaa sisäistä tilaani.
Koen, että olen saanut lahjaksi tämän "harhan", reaaliaikaisen ja interaktiivisen reality-unen, tämän maailman, jossa minulla on mahdollisuus alkaa nähdä itseni toisin, minulla on mahdollisuus valaistua ja oppia jokaisesta kokemastani ihmissuhteesta ja tilanteesta. Olen syvästi kiitollinen tästä mahdollisuudesta ja haluan alkaa hyödyntää nyt tätä mahdollisuutta entistä tietoisemmin. Tämä uni on juuri minua varten ja meitä jokaista varten, jotta voisimme nähdä todellisen itsemme ja voisimme antaa anteeksi.
Kiitollisena otan tämän lahjan tänään vastaan ja kiitollisena havainnoin kaikkea, mitä koen tässä maailmassa. Tästä kiitollisuuden tilasta käsin valitsen elää tämän hetken ollen rehellinen itselleni, täynnä rakkautta ja luottamusta.