Share |

Uusimmat kirjoitukset

Blogin arkisto

Valaistu blogi

Sisäinen Avatar minussa

Lauantai 13.2.2010 klo 22:22

Kävin eilen katsomassa vihdoinkin sen paljon puhutun ja mainostetun Avatar elokuvan, jota muutama ystäväni on lämpimästi suositellut sen henkisen sisällön ja syvällisen sanoman pohjalta. Kokemus oli mykistävä. En halua tässä sen enempää analysoida itse elokuvaa, tarinaa tai sen huikeaa toteutusta vaan keskityn kuvaamaan ainoastaan niitä sisäisiä prosesseja, joita kokemus minussa itsessäni herätti.

Minut pysäytti ajatus siitä, että tarinassa perinteinen hyvän ja pahan taistelu - ihmiset vastaan muukalaiset - on käännetty toisinpäin: ihminen on nyt tarinan "paha" muukalainen ja Pandoran asukkaat Na´vit ovat rauhaa ja tasapainoa vaaliva kansa, joita vastaan ihmiskunta käy taistelua. Itselleni jysähti koko elokuvasta kaikista eniten juuri tämä ajatus: se mikä symboliikka tähän ajatukseen ja koko elokuvaan on kätketty. Pandora on kreikkalaisen taruston mukaan maailman ensimmäinen nainen kuten raamatun Eeva. Kummassakin tarinassa naisen uteliaisuus on ”syyllinen” maailman kurjuuteen ja vitsauksiin. Kajoaminen kiellettyyn ”hedelmään” ajaa ihmisen pois paratiisista ja saa aikaan eron Jumalasta. En usko, että on sattumaa, että tässä elokuvassa tapahtumapaikkana on juuri Pandora niminen planeetta. Miten näiden raamatullisten ja kreikkalaisten tarujen myötä onkaan historiassa feminiininen voima ajettu alas sekä luotu maailma ja ihmiskunta maskuliinisesta voimasta käsin. Elokuvassa kuitenkin juuri tämä maskuliininen voima, materiaalinen ja rahakeskeinen ajattelu on nyt muukalainen, ”taivaskansaa”, joka valloittaa Pandoran maaperää julmasti ja kylmästi. Na´vit puolestaan ovat valmiita taistelemaan vaalimansa rauhan, tasapainon ja korkeamman näkökulman puolesta. He luottavat vakaasti Jumalaan, henkimaailmaan ja hyvyyteen.

Tämä tarina kuvaa mielestäni täydellisesti ihmiskunnan tämän hetkistä tilaa: Muutosprosessia, jossa koko ihmiskunta on, tiedostimme sitä sitten tai emme. Olemme siirtyneet patriarkaalisesta ajanjaksosta kohti matriarkaalista maailmaa, jossa arvostamme yhä enemmän myös näkymättömiä arvoja, rauhaa, pyyteetöntä rakkautta ja harmoniaa. Näiden kahden voiman yhtyminen on mielestäni elokuvan perimmäinen viesti. Tasapainon saavuttamiseksi on näiden kahden voiman löydettävä toisensa, löydettävä ymmärrys ja täydellinen yhteys, jota ei voi selittää sanoin.

Matkalla tähän tasapainoon koko ympäröivä todellisuus käy läpi kaaoksen, ”sodan”, jossa ei ole voittajia tai häviäjiä. Vain suunnaton määrä tuhoa, kuolemaa ja hulluutta, joka syntyy täysin ja vain ainoastaan ihmismielen aikaansaannoksena. Ihmismieli taistelee tälläkin hetkellä, loputtomasti tätä näkemäänsä todellisuutta suojellakseen, Jumalan rauhaa ja täydellistä harmoniaa vastaan. On pelottava ajatus, että luomamme todellisuus ei olisikaan se ainoa oikea maailma. On pelottava ajatus, että olisi olemassa jotakin, jota emme näe tai koe samoin kuin ympäröivän maailmamme ja että meillä ei olisikaan valtaa tähän näkymättömään todellisuuteen. Että olisi olemassa jokin meitä paljon suurempi voima, rakenne ja täydellinen ajatus, joka hallitsee kaikkea ja on kaikkialla. Että me olisimme osa tätä suurta rakennetta. Tästä syystä me yhä tänäkin päivänä taistelemme mielemme sopukoissa tätä ”toista” todellisuutta vastaan. Luomme toinen toistaan hullumpia strategioita tämän vallitsevan käsityksemme säilyttämiseksi, sen sijaan, että antautuisimme muutokselle, joka on väistämätön. Antautuisimme lopultakin Jumalan tahdolle ja korkeammalle ajatukselle, joka pitää sisällään kaiken. Sen sijaan pidämme kiinni omista ajatuksistamme emmekä suostu parantumaan hulluudesta, jonka olemme itsellemme luoneet!

Etsimme loputtomasti vihollisia, syyllisiä ja syitä, joilla oikeutamme tämän jatkuvan kaaoksentilan. Nimeämme nämä viholliset ”terroristeiksi”, vääräuskoisiksi, heikoiksi tai vain syyllisiksi mihin tahansa, jotta voimme pitää yllä tätä kokemaamme todellisuutta. Miten helposti ihmismieli antaa periksi tälle kiusaukselle ja avaa jälleen ”Pandoran lippaan”, josta kaikki paha on saanut alkunsa. Ja miten helppoa olisikaan lopettaa tämä turha sota vain hiljentymällä ja etsimällä rauhan sopimusta meistä itsestämme, sisimmästämme. Miten helppoa olisikaan pysähtyä ja vihdoinkin nähdä toisemme oikeasti: ”I can see you.” kuten elokuvassa asia on ilmaistu, nähdä toisemme ilman fyysisyyden harhaa, sieluina ja henkinä. Miten paljon helpompi olisi rakastaa toinen toistamme, jos fyysinen maailma ei sumentaisi näkökykyämme. Riippumatta siitä olemmeko humanoideja, ihmisiä tai Avatar hybridejä voisimme kokea yhteyttä, kommunikoida ja pitää yllä rauhan tilan kaikkeudessa, jos emme olisi niin tavattoman kiinni tässä luomassamme fyysisessä illuusiossa.

Eräs elokuvan aikaansaamia oivalluksia oli se, että minun tulisi löytää ikään kuin tämä Avatar minusta itsestäni. Kasvattaa sisimpääni tällainen hybridi, yhdistelmä maskuliinista voimaa ja informaatiota sekä feminiinistä intuitiivisuutta, herkkyyttä ja henkisyyttä. Tällainen sisäinen Avatar voisi olla loistava ”kulkuväline” –kuten elokuvassakin- tässä uudessa kiihtyyen muuttuvassa ajassa, jota nyt elämme. Tämä elokuva on loistava esimerkki siitä, miten maailma on muuttunut ja tulee muuttumaan uuden tietoisuuden myötä. Ajatelkaa nyt: elokuva, jossa kerrotaan elävistä energiaverkoista, puhtaimmista henkiolennoista ja telepaattisesta kommunikaatiosta kaiken olevan kanssa on saavuttanut valtavan suosion, sitä ovat käyneet katsomassa miljoonat ihmiset ympäri maapalloa. Tällainen kollektiivinen kokemus ei voi olla vaikuttamatta ihmiskunnan tietoisuuteen ja vähintäänkin tällaisen massamenestyksen myötä on kylvetty miljoonia pieniä siemeniä itämään ihmiskunnan mieliin. Nämä siemenet itävät aikansa ja puhkeavat kasvuun kukin ajallaan. Kaikkeus on ihmeitä täynnä!   

1 kommentti .