Share |

Uusimmat kirjoitukset

Blogin arkisto

Valaistu blogi

Elämä on..

Perjantai 31.5.2013 klo 19:46

Kevät on mennyt kohisten ja tuntuu, että hetkittäin on ollut niin monta rautaa tulessa, ettei itsekään ole meinannut pysyä vauhdissa mukana. Blogiin kirjoittelukin on hetkeksi jäänyt taka-alalle, koska olen kevään kuluessa synnyttänyt mm. uuden alun elämääni: Oivallusopas - syntyi monen pohdinnan ja itsetutkiskelun lopputuotteena. Se, mitä tulevaisuus lopulta tuo tullessaan jää nähtäväksi mutta tässä hetkessä tuntuu jotenkin huikealta, että olen aloittamassa elämässäni jotakin aivan uutta lukua. Toteuttamassa lopultakin jotain pitkään sisimmässäni itänyttä ajatusta ja haavetta. Kuin sisäisellä tasolla olisi nyt se alkukesän ihme tapahtunut! Pitkään ja hartaasti kylvetty siemen olisi alkanut itää ja esiin pilkottaisi ensimmäinen verso jostakin uudesta ja ihmeellisestä. Vähän pelottavastakin. Tässä vaiheessa syntymän ihmettä ei vielä pysty varmuudella sanomaan onko tuo ruukusta esiin pilkottava vihreä verso basilika vai porkkana tai peräti valtaisa puu. Kaikki ihan alussa näyttävät melkein samalta - hiukan epävarmalta, mutta samalla niin liikuttavan kauniilta ja maagisen voimalliselta. Jonnekkin pinnan alle kätkeytyvä mahtava potentiaali, joka selviää vasta sitten, kun aika on kypsä.

Tiiviissä muodossaan koko kevään voisi tiivistää muutamaan ajatukseen. Siihen, että elämä on. Elämä on oppimista. Elämä on mysteeri. Ja ennen kaikkea elämä on täynnä ihmeitä! Minun elämäni on viime viikkoina ollut etenkin sitä oppimista. Sen oppimista, että jotkut aluksi vastoinkäymisiltä tuntuvat asiat eivät todellakaan ole sellaisia, ellei itse ala niitä vastoinkäymisinä pitää. Niin kauan kuin oma mieli pysyy valoisana ja tässä hetkessä, ei ole vastoinkäymisiä. On vain erilaisia elämän palapelin palasia: jotkut palaset ovat iloisempia ja värikkäämpiä kuin toiset. Jotkut ovat hyvinkin vaikeasti sovitettavissa aiempaan kokonaiskuvaan. Mutta loppujen lopuksi kaikki ovat vain palasia jostain suuremmasta, jota en itse vielä pysty hahmottamaan. Osa kaikkeutta ja osa jotakin valtavaa taidokkaasti luotua kokonaiskuvaa.

Elämä on myös kommunikaation oppimista. Olen kokenut viime viikkoina, että joka hetki minulle annetaan mahdollisuus oppia jotakin uutta mutta toisaalta joka ikinen näistä oppimisen hetkistä sisältää myös mahdollisuuden oppia entistä enemmän nimenomaan kommunikaatiota. Monen tasoista ja kokonaisvaltaista kommunikaatiota. Sanatonta ja joskus jopa täysin näymätöntä kommunikaatiota. Ihmisten välistä viestintää, jossa avain oppimisessa on usein pinnan alla - siinä, että olenko sittenkään aina rehellinen itselleni. Sanonko aidosti ääneen sen, mitä tunnen tai koen vai peitänkö oman sisäisen hämmennykseni kimurantin viestinnän verhoon? Uskallanko olla avoin ja rehellinen vai piiloudunko valheellisten sanojen tai ajatusten taakse vain, koska pelkään katsoa itseäni peiliin? On ollut suorastaan hämmentävää huomata, miten ihan jokainen ihmisten välinen kohtaaminen pitää sisällään mahdollisuuksia tällaiseen itsetutkiskeluun. Itsensä peiliin katsomiseen ja uusien asioiden oivaltamiseen. Joku on joskus sanonut viisaasti, että selittäminen estää ihmistä oppimasta uutta. Koen taas vaihteeksi oppineeni, miten valtavan totta tuo onkaan! Miten helposti ihmismielen vanhoista kaavoista löytyy aina joku "selitys" omalle toiminnalle tai negatiiviselle ajatukselle. Miten luontevaa onkaan selittää asiat parhain päin ilman, että muistaisi katsoa itseään peiliin ja olla rehellinen omille tunteilleen tai reaktioilleen.

Elämä on myös oivaltamista. Oman itsensä kanssa oivaltamista arjen tasolla. Niiden pienten ihmeiden huomaamista, jotka luovat elämän onnellisuudelle vakaan pohjan. Omien ajatusten tunnistamista ja sellaisten ajatusten tietoista vahvistamista, jotka vievät tavalla tai toisella eteenpäin. Esimerkiksi niiden itseä parhaiten juuri tässä hetkessä tukevien voimalauseiden tunnistamista. Oivallus voi joskus olla vain pieni häivähdys arjessa, kun näkee jonkin asian toisin. Kauneuden huomaamista. Ilman hengittämistä. Tai oman itsen tietoista hoivaamista ja hyvän olon lisäämistä. Kukin oivaltaa omalla tavallaan ja omista lähtökohdistaan käsin. Ei ole väärää tapaa oivaltaa. On vain oivalluksia ja oivalluksen tuomia erilaisia tunnetiloja. Joskus ainakin minussa iso oivallus voi saada aikaan suuren ilon. Joskus taas nostaa pintaan syvän surun tai hämmennyksen tunteen. Hyvin usein myös vapautumisen tunteen. Vähän karrikoiden voisi sanoa, että oivallus on kuin kakkahätä: joskus se tulee varoittamatta, toisinaan vaatii vähän isomman ponnistuksen. Yleensä mukana tulee myös lieveilmiöitä, joita ei ole toivonut: pahat hajut tai tarve pyyhkiä. Yhtälailla oivalluksetkin ovat ihmiselon arjessa välttämättömiä. Ja jos liian pitkään pidättää, alkaa vatsaa kivistää ja saa vain eteensä kasan pidättämisestä seuraavia ongelmia. Paras olisi, jos myös oivallukset tulisivat kohtuullisen säännöllisesti ja ilman suurempia synnytystuskia. :) :)

Kommentoi kirjoitusta.

Sanojen ihmeellinen maailma

Lauantai 4.5.2013 klo 15:47

Jotakin isoa on tapahtunut! Sisäisesti ja etenkin ajatuksen tasolla. On hiukan taas sellainen olo kuin olisi jokin uusi kasa palapelinpaloja loksahtanut kohdilleen. Jo aiemmin oivalletut asiat löytäneet uuden merkityksen ja yhteyden toisiinsa. Muutama pieni mutta uusi näkökulma on tuonut kokonaan uutta perspektiiviä kokonaiskuvaan elämästä. Kuin jokin puuttuva pala olisi nyt löytynyt ja yhdistänyt yhtäkkiä monta vanhaa ja jo kauan sitten oivallettua asiaa.

Tämä puuttuva pala on sana. Kielen merkitys elämän luomisessa. Olen jo kauan aikaa sitten ymmärtänyt mielen voiman ja omien ajatusteni merkityksen suhteessa siihen, miten arki tai elämä konkretian tasolla elämässä näyttäytyy. Olen kuvitellut ymmärtäneeni sen illuusion ihmeen, joka tämä koko elämä on. Jokaisen ihmissuhteen syvyyden minun oman sisäisen tilani peilinä ja jokaisen elämänkokemuksen tarpeellisuuden, jotta oppisin jotain itsestäni. Olen myös monen erilaisen työkalun avulla jo kauan sitten tavoittanut sisäisen rauhan tilan autuuden ja mielen hiljentymisen vaikutuksen virtaavaan tilaan pääsemiseksi. Siihen, että kaikki tuntuu hetkittäin sujuvan kuin elokuvissa. Mystisen flown siivittämänä - ihmeellisen helposti ja vaivattomasti. Kuin unessa. Olen myös huomannut omien ajatusteni vaikutuksen siihen, millä tavoin fyysinen maailma ilmentyy edessäni. Sen, miten pelot tai vanhat kaavat jumittavat takaisin samojen itseään toistavien kokemusten äärelle. Miten peloista vapautuminen saa aikaa upeaa nousukiitoa koko olemuksessa ja asiat sujumaan mutkattomasti.

Tästä kaikesta huolimatta olen aina ihmetellyt sitä stabiilia kelluvaa oloa ja paikallaan pysymisen tunnetta, joka meditaatiosta tai sisäisestä mielen rauhasta seuraa. Tuo rauha on tuntunut hyvältä. Mutta stabiili olotila taas jotenkin ei. Kuin olisin ollut huippuunsa viritetty moottori ilman polttoainetta. Tai puhdas ja kaunis taideteos ilman, että kukaan saa mahdollisuutta tuota kauneutta nähdä. Kaikki se rauha ja hyvä olo on kuitenkin tuntunut olevan jotenkin jumissa minun sisälläni.

Nyt syntyi sitten oivallus siitä, miten äärettömän tärkeää on tähän mielen rauhaan ja virtaavaan tilaan yhdistää tietoinen ajatus - sana, jolla on päämäärä. Jotta tuo täydellinen mottoori käynnistyy ja saa kaipaamaansa polttoainetta. Ja jotta fyysisellä tasolla tuo sisäinen kehitys ja kasvu alkaa vihdoin ilmentyä muutoksena myös arjessa. Olen yhtäkkiä kokenut valtavan selkeyden tilan sen suhteen, miten tämä flow ja arjen elämän ilmentyminen linkittyy saumattomasti toisiinsa. Että meditointi ja täydellinen sisäinen rauhan tila on vain tuunausta: vanhasta vapautumista ja sellaisista ajatuksista irti päästämistä, jotka estävät ihmisyyden tasolla oppimista, oivaltamista ja eteenpäin pääsemistä. Tämä autuas tila vain ei itsessään vie vielä mihinkään. Paitsi siihen tilaan, jossa on kaikki ja ei mitään. Tilaan, josta löytyy ykseys ja luomisen voima. Mutta ellen tietoisesti käytä tätä sisälläni olevaa voimaa, en pääse eteenpäin. Jään vain kellumaan kuin lumpeenkukka tyynelle lahdelle. Kauniina ja rauhan tilaa huokuvana.

Ihmisyyden syvin tarkoitus ei kuitenkaan ole kellua. Tai ei ainakaan jatkuvasti. Miksi olisin syntynyt ihmiseksi ellei minun olisi tarkoitus kokea ihmisyyden kaikkia eri puolia? Elämää kaikkine ylä- ja alamäkineen. Äkkijarrutuksia ja suunnan muutoksia. Oivaltamista ja toinen toistaan upeampia mahdollisuuksia oppia jotain uutta. Minusta itsestäni. Kaikkeudesta ja rakkaudesta. Ihmisyydestä.

Koen oivaltaneeni nyt sen, miten tästä rauhan ja kelluvan olon tilasta löytyy tie eteenpäin. Miten on mahdollista fyysisellä tasolla saavuttaa kaikki unelmansa ja löytää tapa ilmentää omaa sisäistä voimaansa arjen tasolla. Kaikki lähtee tietoisesta ajatuksesta ja etenkin sanoista. Kielestä, jota arjen tasolla käytämme niin puhuessamme kuin ajatellessamme. Mielen voimasta ja sen hyödyntämisestä joka hetki. Olen lukuisat kerrat ennenkin kirjoittanut siitä, miten tärkeää on löytää juuri itselleen sopivat "taikasanat", jotka johtavat sisäiseen rauhan tilaan. Olen vain unohtanut, että aivan yhtä tärkeää on löytää juuri itselleen sopivat "taikasanat", jotka johtavat menestykseen ja yltäkylläisyyteen. Sanat, joita vahvistamalla saa aikaan hämmästyttävän nopeita muutoksia konkreettisella tasolla omassa elämässään. Sanat, joilla on päämäärä ja suunta johtavat eteenpäin. Sellaisissa tietoisissa sanoissa on aivan erilainen voima kuin niissä, jotka johtavat sisäänpäin kohti rauhan tilaa. Rauhan tila on kuin puhdistettu ja tuunattu moottori. Tietoiset eteenpäin vievät sanat ovat puolestaan kuin polttoaine, kaasutus ja kiihdytysvaihde yhdessä. Niissä on hevosvoimaa ja potkua. Ne vievät eteenpäin!

Olen maistellut viimeaikoina monenlaisia eri sanoja. Etsinyt niitä juuri minulle sopivia ja oikealta tuntuvia vahvistuksia, jotka saavat juuri tässä hetkessä aikaan sen suurimman boostin. Olen huomannut, että tärkein lähtökohta on se, että jokaisen tällaisen eteenpäin vievän sanan tulee olla ensisijaisesti totta. Siis kaikkeuden näkökulmasta totuudellista. Mikään itsekkäästä halusta tai egosta lähtevä ajatus tai sana ei kanna kovin pitkälle. Ja taas jokainen sellainen sana, joka kuvaa parasta mahdollista lopputulosta ilman egolähtöistä rajaamista toimii loistavasti.

Esimerkiksi: "Minä olen menestyvä ja arvostettu kaikilla elämän osa-alueilla" sisältää ajatuksen, että kuka tahansa tässä kaikkeudessa voi menestyä ja jokainen meistä on yhtälailla arvostettu. Myös sen, että minä itse arvostan itseäni ja uskon itseeni. Tämä vahvistus on toiminut loistavasti ja muutokset ovat näkyneet heti. Voiman ja varmuuden energia suorastaan huokuu näistä sanoista. Jos taas sanoisin, että "Minä menestyn aina ja kaikessa" tuntuu, että valehtelisin itselleni ja syntyy kokemus, ettei tuo lause vie yhtä voimakkaasti eteenpäin kuin edellinen. Että vaikka kuinka hokisin itselleni, että "Minä voitan lotossa tänään miljoonan" se ei välttämättä toteudu ellei kaikkeuden suunnitelma ja korkein hyvä niin ole tarkoittanut. Varmasti nuokin sanat johtaisivat johonkin. Eivät kuitenkaan samalla energialla tai voimalla kuin vaikka "Minä olen rakastettu"!

Kannattaa itse kokeilla ja maistella miltä erilaiset sanat ja tietoiset itseään vahvistavat lauseet tuntuvat. Koska omia pinttyneitä ajatuksiaan voin muuttaa! Opittuja ajatusmalleja ja mielen rajoja voi ja pitääkin haastaa. Etsiä itsestään ne oikeat voimalauseet, jotka juuri tähän hetkeen tuntuvat parhaalta. Ja tuollaisia voimalauseita kannattaa aina silloin tällöin päivän mittaan mielessään hokea. Ainakin silloin, jos huomaa ajatuksen karanneen negatiiviseen kehään tai hetkellisen hämmennyksen vallaanneen mielen jonkin haasteen äärellä. Vaikutus on välitön ja ainankin oma oloni on muuttunut heti enemmän tuon voimalauseen suuntaan.

Voin siis lämpimästi suositella tutustumista siihen kieleen, jota puhumme. Oman itsensä tutkimista sen suhteen millaisia sanoja ja ajatuksia viljelee. Sillä sitä niittää mitä kylvää. Jokainen sana ja ajatus luo tietoisen päämäärän, oli tuo ajatus sitten hallittu ja tarkoituksellinen tai ei. Jokainen sana ja ajatus johtaa johonkin. Kannattaa todellakin pysähtyä tarkkailemaan sitä millaiset sanat juuri sinä olet oman elämäsi navigaattoriin asettanut päämääräksi. Ja pohtia olisiko noissa päämäärissä vielä jotakin hiottavaa. Olisiko olemassa sellaisia sanojen reittejä, joka veisivät perille nopeammin tai helpommin? Kieli on hämmästyttävän monivivahteista ja suorastaan ihmeellisen kiehtova maailma.

Tässä tämän päivän voimalause: "Minä olen oivaltava ja luova".

Kommentoi kirjoitusta.