Valaistu blogi

Valinnan vaikeutta

Share |

Tiistai 11.1.2011 klo 11:10

Vuosi on vaihtunut ja olen selkeästi virittäytynyt maailman kollektiiviisen muutoksen tilaan, kun tuntuu, että ilmassa on paljon uusia mahdollisuuksia, uusia alkuja monelle asialle ja tapahtumaketjulle. Jokin yksittäinen kohtaaminen tai ohikiitävä hetki muuttaa sisäisesti paljon ja ulkoisesti tuntuu, että kaikki asiat ovat nyt kerralla muuttumassa ja vauhdilla. Kuitenkaan ei ole kiire mihinkään vaan sisäisesti koen suurta rauhaa kaikesta näennäisestä "kaaoksesta" huolimatta.

Tällainen muutoksen olotila voisi olla hyvin kuluttavaa ja hetkittäin tuntuu, että näin onkin. Mutta sitten palaan jälleen itseeni ja huomaan, että ainoa mikä minua voi kuluttaa on oma mieleni, joka vaeltaa huomaamatta asioiden edelle tai jää jumittamaan paikalleen kiertäen samaa rataa. Tässä jokin aika sitten minun autoni käsijarru jäätyi, kun olin muka "kiireellä" tekemässä lähtöä uutta asuntoa katsomaan ja kaikki kiire loppui saman tien. Kaikkeuden viestit ovat joskus melkein ärsyttävän täsmällisiä ja selkeitä! :D Huomaan, että oma mieleni voi olla jossain hetkessä kuin tämä käsijarru, joka hirttää kiinni ja estää minua etenemästä. Toisaalta auton osalta tärkeintähän on se, että vieti tuli perille: Ei ole oikeasti kiire mihinkään ja asiat etenevät koko ajan vaikkei se aina siltä näyttäisikään.

Keskustelin tässä eräänä alkuvuoden päivänä yhden ystäväni kanssa ja pohdimme, mistä tämä illuusio johtuu, että hetkittäin tuntuu kuin kaikki asiat etenisivät etanaakin hitaammin vaikka todellisuudessa, jos katsoo asioita suuremmasta mittakaavasta huomaa, että kaikki asiat etenevät hurjaa vauhtia ja muutoksen nopeus on oikeastaan lähempänä pendolinoa kuin etanaa. Johtuuko tunne siitä, että koko ihmiskunnan ja kaikkeuden muutos on nyt kiihtynyt niin äärimmilleen, että kyydissä matkatessa alkaa tuntua, ettei oikeastaan liikkuisi mihinkään? Jälleen tulee mieleen vertaus pikajunaan: jos katsoo ympärilleen junan sisällä, ei huomaa vauhtia oikeastaan lainkaan ellei sitten satu katselemaan ikkunasta ulos ja toisaalta, jos tarkkailee junaa ratapihalta ja ulkopuolelta käsin, vauhti on huima ja se ohittaa sinut hetkessä. Voinkin kai tässä hetkessä valita lähinnä sen haluanko olla kaikkeuden muutoksessa mukana ja nauttia tasaisesta kyydistä ties minne vai hypätä pientareelle ja katsoa miten hurjalta muutosten tahti näyttää ulkoapäin.

Oman elämäni muutokset ja ihan konkreettiset valinnat ovat olleet läsnä arjessa nyt lähes päivittäin ja koin eilen tämän valinnan vaikeuden suhteen ihanan vapautumisen kokemuksen. Huomasin ensin heti aamusta, miten omat ajatukseni vaikuttavat siihen, miltä jokin ratkaisu minusta näyttää. Jos katson asiaa pelon silmälasien läpi ja karaten tulevaan tai menneeseen, kaikki siihen liittyvä peittyy ikäänkuin mörköjen alle. Sisäinen kompassini menee sekaisin ja lopulta en tiedä mitä valita. Kun taas katson asiaa täydellisen rauhan tilasta käsin ja sisäisen tyyneyden silmälaseilla, näen asian ympärillä valoa ja se kutsuu puoleensa vahvasti. Myöhemmin päivällä sitten eräs henkilö sanoi minulle hurjan viisaasti, että "ei ole merkitystä sillä mitä valitsee, vain sillä mistä valinnasta päättää tehdä sen parhaan mahdollisen lopputuloksen".

Ihana oivallus ja hurjan tarpeellinen vapautuminen mielen pyörityksestä. Voin valita aivan minkä lopputuloksen tahansa, yksinkertaisesti vain sen, mikä päätöksen hetkellä sattuu kutsumaan eniten ja tämän jälkeen on ainoastaan omista ajatuksistani ja sisäisestä tilastani kiinni, miten tämä valinta minulle elämässäni näyttäytyy. Voin nähdä tässä hetkessä itseni "voittajana" ja onnellisena ja tyytyväisenä valitsen sitten konkretian tasolla millaisen polun hyvänsä. Jokainen polku tuo omat haasteensa ja palkintonsa ja ilmentää tarvitsemani kokemukset joka tapauksessa, olen itse vastuussa lähinnä omasta näkökulmastani ja sisäisestä tilastani kulkiessani tällä valitsemallani polulla.

Ihanaa, uudistuvaa ja tasapainoista tätä vuotta kaikille!

Kommentit

11.1.2011 18:59 Siiri

Voisitko selittää vielä vähän tämän lausahduksen ydintä:"ei ole merkitystä sillä mitä valitsee,vain sillä mistä valinnasta päättää tehdä sen parhaan mahdollisen lopputuloksen".

Minulla on "väännä se rautalangasta"-päivät meneillään..

Hyvää alkanutta vuotta itsellesi!

12.1.2011 17:22 Terhi

Mielelläni avaan ajatusta hiukan lisää..

Eli eräs minua sisäisellä matkallani auttanut henkilö sanoi nämä sanat minulle, kun pohdin edessäni olevaa muutosta suuntaan ja toiseen. Koin tämän lauseen kautta oivalluksen, että pääsen elämäni päämäärään monella eri tavalla. Kaikki tekemäni valinnat ovat ihan yhtä "oikeita".

Tässä hetkessä minun on tärkeää yksinkertaisesti tehdä valinta koska sen aika on nyt ja mitä sitten ikinään valitsenkaan, näyttäytyy minulle juuri sellaisena kuin sen itse mieleni tasolla luon.

Esimerkiksi, jos päättäisin muuttaa toiselle paikkakunnalle ja jättää kaiken tutun ja turvallisen arjen taakseni, on vain minusta itsestäni ja omasta sisäisestä tilastani kiinni, mitä tämä valinta tuo tullessaan. Yhtä lailla, jos päätän jäädä nykyiseen asuinpaikkaani ja elää tuttua elämääni vanhaan tapaan eteenpäin myös tämä valinta näyttäytyy minulle vain siinä valossa, mistä käsin sitä katson.

Elämä tuo eteeni tarpeelliset kokemukset joka tapauksessa kuljin sitten mitä tahansa polkua eteenpäin. Kaikki polut vievät lopulta kuitenkin samaan päämäärään, on vain vähän suorempia tai mutkaisempia polkuja. Vain minä itse voin tehdä mistä tahansa valinnastani sen juuri minulle parhaan lopputuloksen omien ajatusteni ja valoisamman näkökulman kautta.

Ehkä lisäisin tässä hetkessä vielä myös sen, että jokainen tekemäni valinta tuo varmasti eteeni myös uusia anteeksiannon mahdollisuuksia mutta tärkeintä onkin se, että yleensä harjoittaa anteeksiantoa ei se, mikä asia kulloinkin ilmentyy minulle anteeksiannon välineenä.

Enpä tiedä selvensikö tuo asiaa yhtään mutta ainakin minua tuo oivallus vapautti siinä hetkessä paljon ja se on hienoa! :)

13.1.2011 19:29 Siiri

Kiitos, kyllä selvensi! oikeastaan olen ajatellut samansuuntaisesti, että minulla on valinnanvapaus, että opittavanani olevat (anteeksiannon)läksyt löytävät minut kyllä, tein mitä tahansa tai olin missä tahansa.Välillä kuitenkin tarvitsen siitä muistutuksia.

Hulluimmalta ajoittaisessa valinnan vaikeudessa tuntuu se, kun tiedostaa saavansa tehdä mitä tahansa, mutta mikään tavoite tai asia ei enää tunnukaan niin merkittävältä ja kiinnostavalta.Ihan kuin seisoisi kaupan karkkihyllyn ääressä äidiltä makeisia varten saatu raha kourassa ja huomaisi, ettei oikeasti teekään karkkia mieli.. Jotain kuitenkin pitäisi valita.Muttei osaa!
Tällaisella hämmennyksellä on ego minua hilpeästi harhautellut viime aikoina. Lopulta muistin erään Ihmeiden oppikurssin neuvon, etten kiiruhtaisi päättämään yksin vaan pyytäisin Pyhää Henkeä kaveriksi näyttämään asioita Hänen silmillään. Tällaista rauhallista suhtautumista valitsemiseen ja päättämiseen opettelen nyt.

15.1.2011 19:06 Terhi

Tuo kuulostaa hyvin tutulta! :) Ja on myös todella tärkeä näkökulma muistaa aina, kun on jonkinlaisen valinnan edessä.

Minunkin elämässäni valinnat ovat joskus erityisen vaikeita juuri siksi, ettei oikein mikään erityisesti kutsu ja sellaisissa tilanteissa olenkin katsonut aina parhaaksi valinnaksi olla tekemättä mitään muuta kuin luovuttaa valinta korkeimman haltuun ja rauhassa odotella vastauksen ilmentymistä.

Valintoja tehdessään onkin kai vain omat oppiläksynsä juuri siinä, että löytää sisältään tämän rauhan ja kiireettömyyden tunteen päätösten suhteen oli sitten kysymyksessä pieni tai iso päätös. Tärkeää on myös saavuttaa luottamus siihen, että vastauksen kyllä tietää siinä hetkessä ja juuri silloin, kun sen aika on.

Oikeastaan kaikkein vapauttavinta onkin juuri tuo, mitä sanoit: muistaa, ettei koskaan tarvitse tehdä ratkaisuja tai kulkea polkuaan yksin. Korkeampi voima on aina tukena ja apua saa kunhan sitä muistaa pyytää!

17.1.2011 11:28 Siiri

Vielä yksi seikka päätösten tekemisestä: koska itselläni on rajoittunut näkö-ja käsityskyky, luulen useinkin olevani merkittävien valintojen edessä ja vaatimalla vaadin Opastajaltani neuvoja - joita ei siinä hetkessä tulekaan. Minä loukkaannun ja murjotan, ja tunnen syyllisyyttä päättämättömyydestäni.
Lopulta, rauhoituttuani odottamaan, saan huomata, kuinka reagoinnin aika ei olisi ollutkaan oikea.

Tässä maailmassa on totuttu reagoimaan tunnekuohujen keskellä, tai niiden avulla.Se on egon tapa opastaa.
Omalla kohdallani voin sanoa, että minulta vaatii paljon harjoittelua uskaltautua luottamaan Pyhän Hengen opastukseen ja "vaan" jäädä odottamaan Häntä rauhassa. Kumpa muistaisi useammin, että Opas näkee kaiken laajemmin ja haluaa tarjota aina rauhaa!

Uusimmat kirjoitukset

Blogin arkisto

Valaistu blogi

Valinnan vaikeutta

Kommentit

Kommentoi kirjoitusta