Valinnan vaikeutta

Tiistai 11.1.2011 klo 11.10

Vuosi on vaihtunut ja olen selkeästi virittäytynyt maailman kollektiiviisen muutoksen tilaan, kun tuntuu, että ilmassa on paljon uusia mahdollisuuksia, uusia alkuja monelle asialle ja tapahtumaketjulle. Jokin yksittäinen kohtaaminen tai ohikiitävä hetki muuttaa sisäisesti paljon ja ulkoisesti tuntuu, että kaikki asiat ovat nyt kerralla muuttumassa ja vauhdilla. Kuitenkaan ei ole kiire mihinkään vaan sisäisesti koen suurta rauhaa kaikesta näennäisestä "kaaoksesta" huolimatta.

Tällainen muutoksen olotila voisi olla hyvin kuluttavaa ja hetkittäin tuntuu, että näin onkin. Mutta sitten palaan jälleen itseeni ja huomaan, että ainoa mikä minua voi kuluttaa on oma mieleni, joka vaeltaa huomaamatta asioiden edelle tai jää jumittamaan paikalleen kiertäen samaa rataa. Tässä jokin aika sitten minun autoni käsijarru jäätyi, kun olin muka "kiireellä" tekemässä lähtöä uutta asuntoa katsomaan ja kaikki kiire loppui saman tien. Kaikkeuden viestit ovat joskus melkein ärsyttävän täsmällisiä ja selkeitä! :D Huomaan, että oma mieleni voi olla jossain hetkessä kuin tämä käsijarru, joka hirttää kiinni ja estää minua etenemästä. Toisaalta auton osalta tärkeintähän on se, että vieti tuli perille: Ei ole oikeasti kiire mihinkään ja asiat etenevät koko ajan vaikkei se aina siltä näyttäisikään.

Keskustelin tässä eräänä alkuvuoden päivänä yhden ystäväni kanssa ja pohdimme, mistä tämä illuusio johtuu, että hetkittäin tuntuu kuin kaikki asiat etenisivät etanaakin hitaammin vaikka todellisuudessa, jos katsoo asioita suuremmasta mittakaavasta huomaa, että kaikki asiat etenevät hurjaa vauhtia ja muutoksen nopeus on oikeastaan lähempänä pendolinoa kuin etanaa. Johtuuko tunne siitä, että koko ihmiskunnan ja kaikkeuden muutos on nyt kiihtynyt niin äärimmilleen, että kyydissä matkatessa alkaa tuntua, ettei oikeastaan liikkuisi mihinkään? Jälleen tulee mieleen vertaus pikajunaan: jos katsoo ympärilleen junan sisällä, ei huomaa vauhtia oikeastaan lainkaan ellei sitten satu katselemaan ikkunasta ulos ja toisaalta, jos tarkkailee junaa ratapihalta ja ulkopuolelta käsin, vauhti on huima ja se ohittaa sinut hetkessä. Voinkin kai tässä hetkessä valita lähinnä sen haluanko olla kaikkeuden muutoksessa mukana ja nauttia tasaisesta kyydistä ties minne vai hypätä pientareelle ja katsoa miten hurjalta muutosten tahti näyttää ulkoapäin.

Oman elämäni muutokset ja ihan konkreettiset valinnat ovat olleet läsnä arjessa nyt lähes päivittäin ja koin eilen tämän valinnan vaikeuden suhteen ihanan vapautumisen kokemuksen. Huomasin ensin heti aamusta, miten omat ajatukseni vaikuttavat siihen, miltä jokin ratkaisu minusta näyttää. Jos katson asiaa pelon silmälasien läpi ja karaten tulevaan tai menneeseen, kaikki siihen liittyvä peittyy ikäänkuin mörköjen alle. Sisäinen kompassini menee sekaisin ja lopulta en tiedä mitä valita. Kun taas katson asiaa täydellisen rauhan tilasta käsin ja sisäisen tyyneyden silmälaseilla, näen asian ympärillä valoa ja se kutsuu puoleensa vahvasti. Myöhemmin päivällä sitten eräs henkilö sanoi minulle hurjan viisaasti, että "ei ole merkitystä sillä mitä valitsee, vain sillä mistä valinnasta päättää tehdä sen parhaan mahdollisen lopputuloksen".

Ihana oivallus ja hurjan tarpeellinen vapautuminen mielen pyörityksestä. Voin valita aivan minkä lopputuloksen tahansa, yksinkertaisesti vain sen, mikä päätöksen hetkellä sattuu kutsumaan eniten ja tämän jälkeen on ainoastaan omista ajatuksistani ja sisäisestä tilastani kiinni, miten tämä valinta minulle elämässäni näyttäytyy. Voin nähdä tässä hetkessä itseni "voittajana" ja onnellisena ja tyytyväisenä valitsen sitten konkretian tasolla millaisen polun hyvänsä. Jokainen polku tuo omat haasteensa ja palkintonsa ja ilmentää tarvitsemani kokemukset joka tapauksessa, olen itse vastuussa lähinnä omasta näkökulmastani ja sisäisestä tilastani kulkiessani tällä valitsemallani polulla.

Ihanaa, uudistuvaa ja tasapainoista tätä vuotta kaikille!