Share |

Uusimmat kirjoitukset

Blogin arkisto

Valaistu blogi

Joulurauhaa

Lauantai 19.12.2009 klo 23:32

Joulun aika on käsillä ja monenlaiset kiireet tempaavat ihmismielen helposti mukaansa etenkin juuri joulua edeltävinä viikkoina. Luomme sisimmässämme itsellemme omituisia vaatimuksia, odotuksia ja tehtäviä, joita ilman joulu ei tunnu ”oikealta”. Joko sinulla on tällainen loputon lista päässäsi asioista, joita kuvittelet, että sinun tulisi vielä tehdä ennen aattoa: siivousta, ostoksia, paketointia, lisää ostoksia, koristeita, kuusi, ruuanlaittoa ja leipomista, lisää siivoamista, perinteitä ja velvollisuuksia, jotka toistuvat vuodesta toiseen? Koetko joulua edeltävän ajan stressaavana vai nautinnollisena? Millaisen joulun haluaisit kokea, jos saisit ihan oikeasti valita? Jos olet tässä hetkessä täysin rehellinen itsellesi, valitsisitko viettää päiväsi juoksemalla ostoksilla, valmistamalla laatikoita tai pohtimalla vuosittaisia muistilistoja?

 

Millainen on sinun joulurauhasi? Mistä sinulle syntyy tunne, että nyt on joulu? Mitä joulu sinulle oikeasti merkitsee? Oletko milloinkaan pysähtynyt miettimään joulun ajan syvällisempää merkitystä tai edes kyseenalaistanut joulun aikaan liittyviä perinteitä? Mistä johtuu, että kaamosaikana moni kokee itsensä hyvin väsyneeksi, masentuneeksi ja yksinäiseksi vaikka samaan aikaan vietetään perinteistä perheiden ja yhdessäolon juhlaa, muistetaan lähimmäisiä ja autetaan vähäosaisia enemmän kuin koskaan?

 

Koen, että talven pimeä vuodenaika ei yksinään riitä selittämään ihmismielen harmautta ja väsymystä tässä ajassa. Syksyn vaihtuminen talveen - aika syyskuun lopusta aina joulun aikaan on usein koko ihmiskunnassa kollektiivisesti eräänlaista pimeyden ja sisäänpäin kääntymisen aikaa. Siirtyminen kohti kaamosta on myös haasteiden aikaa, jokavuotisen elämän kierron uusi mahdollisuus valmistautua uudelleensyntymään. Tästä syystä usein juuri näin joulun alla voi olla selittämätön tunne kaiken loppumisesta tai jopa ajatuksia kuolemasta. Kuolema on uusi alku, siirtymävaihe kohti uutta syntymää. Joulun ajassa on kysymys juuri tästä: Kristuksen syntymän juhla on symbolisesti joka vuosi kuin uusi sisäinen syntymä meille jokaiselle ja jälleen uusi mahdollisuus löytää Kristus meistä itsestämme. Sisäinen Kristus-lapsi syntyy meissä jokaisessa ja suo mahdollisuuden löytää oman todellisen olemuksemme. Voimme huomata olevamme todellisuudessa kaiken tämän hössötyksen, arjen ja turhuuden yläpuolella, jatkuvassa yhteydessä omaan korkeampaan osaan itseämme. Voimme muistaa olevamme täydellinen henki, joka rakastaa täysin ja täydellisesti niin sinua itseäsi kuin myös jokaista muuta olevaa tässä maailmassa. Olet rajaton, täydellinen ja täynnä rakkautta joka hetki.

 

Koskaan ei ole liian myöhäistä valita toisenlainen tapa kokea joulun aika ja hidastaa tahtia. Valinta on sinulla itselläsi ihan joka hetki. Kukaan muu ei näitä sisäiseen hyvinvointiisi liittyviä valintoja voi tehdä sinun puolestasi. Myös joulukiire on täysin sisäinen tila, josta poispääsy on vain oma valinta. Ratkaisu ei löydy oikeasti mistään itsesi ulkopuolisesta asiasta, ei lahjalistan karsimisesta, valmislaatikoista tai muovikuusesta. Kaikki nämä saattavat kenties ulkoisesti näyttää helpottavan kiireitäsi mutta sisäisesti podet kuitenkin huonoa omaatuntoa tai syyllisyyttä siitä, ettet ole luonut sitä ”oikeaa” joulua. Mikä on oikea joulu juuri sinulle?

 

Minulle oikea joulu on sisäinen rauhan tila. Tämä sisäinen joulurauha syntyy täydelliselle rakkaudelle antautumisesta, täydellisestä luottamuksesta ja sisäisestä valosta, joka valaisee mielen. Joulu on myös Kristus-valolle antautumisen aikaa: rakkauden ilmentämistä maailmaan sen kautta, miten näen ja koen kaikkeuden ympärilläni ja miten ilmennän omaa sisäistä tilaani ympäröivään maailmaan. Lämpöä, lempeyttä ja turvallisuutta, joka ei riipu mistään ulkoisista tekijöistä. Täydellinen sisäinen joulurauha voi vallita mielessäni vuoden ympäri, jos niin valitsen. Joulu on myös aikaa, jolloin koen siirtyväni vähitellen jälleen uuteen kasvun aikaan. Siemenet on kylvetty ja on aika alkaa odotella kevättä ja uusien versojen itämistä, siirtyä kohti uuden alun ja uteliaan odotuksen aikaa. Olo on kuin lapsella jouluaattona!

 

Toivon jokaiselle ihanaa sisäistä Joulurauhaa sekä iloa ja valoa alkavalle uudelle vuodelle! Kiitollisuudella suljen rakkauden valoon juuri sinut ja koko kaikkeuden. Sytytän joulun valon ihmiskunnan mieleen, Maan sydämeen ja kosmokseen. Juuri sinä olet saanut lahjaksi Kristus-valon sydämeesi, anna tämän valon säteillä ja loistaa yli kaiken olevan. Sinä olet maailman valo!

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rauhan tila, Kristus-valo, joulun aika

Valotyöntekijä työhaastattelussa

Perjantai 4.12.2009 klo 22:33

Elämäni tässä maailmassa henkisen olemassaoloni ja maallisen ulottuvuuden ristiaallokossa on joskus yllättävänkin haastavaa ja välillä liki koomista.

Kävin tänään työhaastattelussa ja minulta kysyttiin, mitkä ovat pitkän aikavälin tavoitteeni elämässä. Vähältä piti, etten purskahtanut ääneen nauramaan! Ajatuskin siitä, että minun pitäisi tietää elämästäni edes huomista pidemmälle, on silkka mahdottomuus. Ja miksi edes pitäsi tietää? Eihän tulevaisuus kuitenkaan ole ihmisyyden tasolla minun käsissäni. Haluan elää tässä hetkessä ja luottaa siihen, että olen menossa täysin oikeaan suuntaan vaikken aina kaikkia yksityiskohtia matkasuunnitelmastani tietäisikään.

Vastasin haastattelijalle, ettei minulla ole elämässäni "pitkän aikavälin suunnitelmia" vaan valitsen elää aina päivän ja hetken kerrallaan. Jälkikäteen ajattelin, etten kuitenkaan oikeasti ollut aivan rehellinen, sillä onhan minulla yksi pitkän aikavälin suunnitelma: Luojan pelastussuunnitelma ja ylösnousemusprosessi. Haluan antautua tälle itseäni suuremmalle suunnitelmalle ja olla täysin avoin kaikille anteeksiannon oppitunneille kussakin hetkessä.

Työhaastattelutilanteessa valitsin kuitenkin kiltisti näytellä "kunnollisen" työnhakijan roolia. Vastailin asiallisesti monenlaisiin kysymyksiin ja vakuutin jopa melkein itseni siitä, että olen kiinnostunut antamaan työpanokseni kyseisen organisaation hyväksi. Kuitenkin sisimmässäni minulla on tunne, että mikäli työllistyn kyseiseen työpaikkaan, minun panokseni organisaation hyväksi on aivan muuta, kuin mitä työpaikkailmoituksessa haettiin. Minulle, kun ei ole osunut vielä silmiin yhtään ilmoitusta, jossa haettaisiin reipasta valotyöntekijää, aktiivista sisäisen valkeuden etsijää tai kosmista säteilevää valokehon aktivoijaa. Luulen, että näinä aikoina tällaisiin työpaikkoihin olisi jopa enemmän hakijoita kuin ne reilut 100 henkeä, jotka olivat hakeneet kanssani aiemmin mainitsemaani työpaikkaan.

Toisaalta, kaikkea tätä valotyötä voin tehdä kaiken aikaa tehden milloin mitäkin. Luulen, että yksi parhaista tavoista jakaa sisäistä loistoaan ja hengen viisautta on tehdä ihan mitä tahansa jalkautuen erilaisten ihmisten pariin. Juuri kaikki kohtaamani ihmiset ovat osa minun sisäistä valaistumisprosessiani ja minä taas puolestani heidän. Ja koska olemme osa toinen toistamme ykseydessä, paras tapa ilmentää itseään on tehdä se kohtaamalla arjen tasolla erilaisia ihmisiä pyyteettömästä rakkaudesta ja rauhan tilasta käsin. Ja tästä suurenmoisesta työstä minulle maksetaan ruhtinaallinen palkka, paljon enemmän kuin mikään organisaatio tässä maailmassa voisi minulle tarjota. Jumalan palkka maksetaan minulle rakkaudessa, joka on ääretöntä ja ikuista. Siitä ei tarvitse maksaa edes veroa eikä tule mätkyjä vuoden lopussa vaan kaiken voi ottaa vastaan täysin lyhentämättömänä. Tämä taivaallinen palkka on siitä upeaa valuuttaa, että kun sen jakaa eteenpaäin, se senkuin lisääntyy ja lisääntyy. Paras sijoitusyhtiö minkä tiedän!

Työhaastattelukokemus sai minut pohtimaan myös tilannetta sisäisen kasvuni kannalta. Miten oivallinen tilaisuus harjoitella oman sisäisen tilan tarkkailua ja etenkin omassa ytimessäni pysymistä. Haastattelijoita oli tilanteessa kaksi ja kumpikin teki muistiinpanoja lomakkeelle kaikesta, mitä vastailin. Tilaisuuden ja kysymysten eräs selkeä tavoite oli saada haastateltava hermostumaan ja paineen alle. Minua pyydettiin eräässä vaiheessa kertomaan esimerkki jostakin tilanteesta, jossa olisin kokenut olleeni paineen sietokyvyn äärirajoilla ja että miten olin tilanteessa toiminut. Tämäkin kysymys sai  minussa aikaan sisäistä huvittuneisuutta. Koen, että viimeaikoina ei ole enää ollut elämässä mitään, mikä suistaisi minut raiteilta. Oman ajattelutavan muutos on johtanut siihen, etten koe tilanteita enää yhtä stressaavina kuin ennen. Keskityn yhteen asiaan kerrallaan ja luotan siihen, että asiat menevät kuten on tarkoitus. Oman roolini kaikessa näen yhä selvemmin roolina, näytelmän osana, jossa oma sisäinen tilani projisoituu eteeni erilaisina tapahtumina ja henkilöinä. Tätä ajatusta olisi kuitenkin ollut hyvin vaikea selittää haastattelutilanteessa saamatta "hullun paperita", joten tyydyin näyttelemään osaani kiltisti ja kerroin tilanteen, jossa voisin kuvitella olevani paineen alla.

Onko niin, että nykymaailma on muuttunut sellaiseksi, että olen epäuskottava, jos sanon olevani täysin onnellinen ja tasapainoinen tai ettei mikään enää oikeastaan stressaa minua? Pitäisikö ihmisen olla onneton tai epävarma ollakseen vakuuttava? Miksi ihmisyyden kuva on tänä päivänä niin täynnä kurjuutta, että onnellisuuden tila koetaan epänormaalina?

On ihanaa huomata, että jälleen juuri tässä hetkessä minä voin valita toisin. Voin nähdä itseni ja jokaisen kanssasielun onnellisuudesta käsin täydellisessä rauhan ja rakkauden tilassa. Voin valita ykseyden ja yltäkylläisyyden. Voin rakastaa ja olla rakastettu. Voin säilyttää juureni Maan sydämeen ja yhteyden korkeimpaan myös kuvitellun "paineen" alla. Voin valita tasapainon ja harmonian kaaoksen sijasta. Voin valita ikuisen turvallisuuden ja luottamuksen olotilan. Valinta on meidän jokaisen kussakin hetkessä. Kiitos siitä!

1 kommentti .