Viime aikoina olen luonut itselleni useita toinen toistaan haastavampia elämän tilanteita. Hetkittäin on ollut sellainen olo, ettei millään jaksa pysyä valossa. Kuin oman mieleni pimeät verhot olisivat laskeutuneet silmieni eteen ja koko kaikkeus olisi alkanut yhtäkkiä näyttää oudon harmaalta ja synkeältä. On tullut syksy.

Joka syksy jokin suuri "sisäinen karhu" minussa alkaa hiljaa kuiskutella, että pitäisi alkaa kerätä vararavintoa talven varalle ja valmistautua nukkumaan pimeän ja pitkän talven yli, joka jo aivan näinä hetkinä kolkuttelee ovella. Tunnen itseni väsyneeksi ja paljon vähemmän säteileväksi kuin yleensä. Kuitenkin kokemuksesta tiedän, että vaikka nukkuisin kuinka paljon tämä tunne ei mene ohi. Kysymyksessä ei ole fyysinen väsymys tai unen puute. Yhteys Äiti Maahan ja luontoon vain kertoo olemassaolostaan. Luonto valmistautuu jälleen uuteen kuolemaan, lepoon ja sisäänpäin kääntymiseen, jotta sitten keväällä voisi taas nousta uuteen kasvuun ja kukoistukseen. Joka vuosi luonto kulkee "kuoleman porttien" läpi ja aloittaa jälleen uuden matkan kohti ylösnousemusta ja uudelleen syntymää. Ja ihminen kulkee kollektiivisesti tässä luonnon kiertokulussa mukana vaikkei sitä aina ihmisyyden tasolla tiedostaisikaan. Kuitenkin juuri sysky on usein ihmisille sisäänpäin kääntymisen ja henkisen latautumisen aikaa. Alkaa hiljentymisen ja sisäänpäin suuntautuvan kasvun aika.

Tänään päätin aktiivisti luoda lisää valoa ja virtaavuutta eräälle arjen muutokselle, joka on viimeaikoina tuntunut energiataolla jämähtäneen myös tähän syksyn harmauteen. Aloitin luomalla itseeni lisää valoa ja harmoniaa sydämen pyhän tilan kautta. Loin ympärilleni turvallisen ja kirkkaan valon tilan, jonka keskellä koin olevani. Yhtäkkiä tunsin olevani kuin kaunis kultainen siemen. Tunsin, miten olin tämä pieni uinuva siemen jonkin itseäni suuremman voiman kämmenellä. Tunsin, miten lempeästi ja rakastavasti tämä valtava voima minua piteli. Tunsin, miten hellästi Hän minut istutti multaan ja hoivasi: lannoitti ja kasteli. Aloin kasvattaa voimakkaita juuria syvälle mullan alle ja vähitellen versota kohti valoa. Kasvatin paksun, kauniin rungon ja tuuheat oksat, jotka levisivät harmonisesti joka suuntaan. Olin kasvanut kauniiksi ja vahvaksi puuksi, jonka oksat kantoivat hedelmää ja jonka lehdet liikkuivat hiljaa tuulessa ja jonka rakkaus kutsui ympärilleen lepäämään monia. Olin täydellisen vakaa ja tyyni, versonnut rakkaudesta ja hellästä huolenpidosta. Rakkauden puu.

Sitten havahduin hetkeksi mediatiivisestä tilasta. Tajusin, että tässä on jälleen aivan loistava työkalu arjen työkalupakkiin! Otin tietoisesti ajatuksiini tässä valon tilassa sen arjen "ongelman", jolle olin toivonut luovani lisää valoa ja virtaavuutta. Visualisoin tämän asian myös tällaiseksi kultaiseksi siemeneksi. Otin tämän siemenen kämmenelleni ja katsoin sitä suurella rakkaudella. Kylvin siemenen hellästi multaan ja kastelin ja ravitsin sitä kaikilla tavoin. Seurasin rakkaudella, miten kylvämäni siemen alkoi itää, miten sen varsi kasvoi vahvaksi ja vankaksi ja miten sen oksat levisivät kauniisti joka suuntaan. Hoidin lempeästi tätä puuta kunnes koin sen olevan täydellisen rakkauden ilmentymä, laajentunut ja harmoninen.

Tämän jälkeen otin tietoisuuteeni myös joitakin henkilöitä, jotka liittyivät tähän asiaan ja tilanteeseen. Visualisoin myös heidät kauniiksi kultaisiksi siemeniksi Luojan puutarhaan. Kylvin heidät ja rakkaudella hoidin ja hellästi kastelin ja ravitsin. Katselin, miten myös he alkoivat versoa ja kasvaa, miten kauniiksi he kaikki kasvoivatkaan ja miten vehreä oli koko Luojan puutarha, jossa tämä kaikki tapahtui. Oli juuri sopivasti auringon valoa, rakkautta, vettä ja lämpöä. Ja kaikki mitä kylvin, puhkesi upeaan kasvuun ja kukoistukseen. Vain Luojan puutarhassa voi kylvää todellisen rakkauden siemeniä. Vain Jumalan puutarhuri saa aikaan tämän valtavan ihmeen, uuden syntymän ja kasvun ihmeen meissä jokaisessa. Olin aivan sanaton tämän kokemuksen myötä.

Kokemuksen jälkeen jatkoin päivän askareita tavalliseen tapaani, kunnes parin tunnin kuluttua soi puhelin ja minulle kerrottiin, että tämä asia, jolle valoa lähdin luomaan, oli nyt liikahtanut eteenpäin. Minulle kerrottiin, että asia tulisi vihdoin etenemään toivotulla tavalla. Ja samassa muistin päivän opetuksen, jonka aamulla luin Ihmeiden Oppikurssista: Minulla on oikeus ihmeisiin. En voinut kuin nauraa ja iloita siitä, miten nämä arjen ihmeet ilmentyvät elämässäni lähes reaaliaikaisesti. Miten helppoa on todellisuudessa selviytyä arjen haasteista, kun luottaa korkeamman voiman ohjaukseen ja antautuu niille työkaluille, joita Luoja meille tarjoaa. Miten helposti asiat alkavat järjestyä, kun vain uskallan päästää niistä irti ja luovuttaa ne Pyhän Hengen ratkaistavaksi.

Olen yhtäkkiä taas vapaa syksyn harmaudesta ja näen ympärilläni syysauringon upean loiston. Näen kaiken kirjavat puut ja kujeilevan tuulen, joka soittaa hiljaa iloista sävelmää luonnon valmistautuessa unten maille. Olen jälleen kulkenut sumun läpi ja tavoittanut jotakin omasta todellisesta olemuksestani. Pilvet väistyvät ja aurinko valtaa mieleni jokaisen sopukan.

Symboliikkaa

Olen keskustellut muutaman läheisen ihmisen kanssa tästä "siemenen istuttamisen" kokemuksestani ja tuntuu, että joka kerran asian tiimoilta aukeaa jotakin aivan uutta ja laajempaa näkökulmaa.Tuntuu, että kokemuksessa on kysymys paljon enemmästä kuin "vain" arjen työkalusta. Miten huikeaa symboliikkaa tähän kokemukseen oikeastaan liittyykään!

Olen ymmärtänyt, miten tärkeää on muistaa,  että se "rakkauden siemen", joka sinä itse olet, lepää aina jonkin suuremman voiman rakkaudellisella kämmenellä. Luoja on sinut kylvänyt hellästi puutarhaansa ja että Hän hoitaa ja ravitsee sinua joka hetki, vaikket sitä aina itse muistaisikaan. Et ole oikeasti koskaan ollutkaan poissa Luojan puutarhasta etkä voi olla hänestä erossa missään hetkessä. Ja toisaalta, miten oleellista on ymmärtää, että pitää kasvaa ensin itse, kasvattaa ensin itselleen terveet juuret, vahva runko ja tuuheat, tukevat oksat. Vasta sitten voi alkaa todella laajentua ja kasvaa ja kantaa hedelmää. Vasta sitten voi alkaa aidosti kylvää ja ravita ympäristöään. Ilman näitä terveitä juuria ja vahvaa runkoa puu kaatuu ensimmäisessä myrskytuulessa. Ilman Luojan ravitsevaa valkeutta ja rakkautta puu kuihtuu eikä pysty kasvamaan. 

Miten luonnollista onkaan, että kun olet itsessäsi täydellisen harmoninen ja säteilet ympärillesi sitä Luojan rakkautta, jonka olet oman kasvun prosessisi myötä itsesi sisältä löytänyt, alat kantaa väistämättä runsasta hedelmää. Jokainen kantamasi hedelmä tuottaa jälleen lisää näitä "kultaisia siemeniä", jotka tulevat ravituksi sinun kauttasi ja kasvattavat pian omat vankat juuret ja tukevan rungon, joka pysyy pystyssä pahemmallakin myrskyllä. Näin Luojan rakkaus kantaa hedelmää meidän jokaisen kautta, laajentuu ja leviää jokaisessa hetkessä. Ja kun muistamme todellisuudessa olevamme joka hetki osa tätä Luojan upeaa "puutarhaa", ymmärrämme, ettei mikään voi meitä sieltä erottaa. Olemme osaa samaa "kultaista siementä" ja Luoja on rakkaudella meitä valaiseva ja ravitseva joka hetki.