Näky uuden maailman synnystä

Sunnuntai 29.6.2025 klo 18.54

Hiljentyminen omassa yksinäisyyden kuplassani on ollut arvokasta ja tärkeä osa sisäisen tilani selkeytymistä. On tarjoutunut mahdollisuus löytää jälleen uudenlaisia oivalluksia siitä, missä ihmiskuntana olemme juuri nyt ja mitä tämä tässä ajassa koettu fyysisen maailman myllerrys henkisestä ulottuvuudesta käsin tarkasteltuna merkitsee. Kaikki mitä seuraavassa tekstissäni kuvaan perustuu omakohtaiseen kokemukseeni ja tuosta kokemuksesta tekemääni vapaaseen tulkintaan.

Kuluneen parin viikon aikana on vallinnut vahva kutsu hiljentyä sekä ollut voimakas tarve pitää aina hiljentyessä lahjaksi saamani kristalli vasemmassa kädessäni. En osaa tätä vallinnutta tunnetta sen paremmin selittää. Aiemmin tällä viikolla tunsin voimakasta ohjausta kesken työpäivän pysähtyä ja jättää kaikki sillä hetkellä mielessä olleet asiat ja tehtäväni kesken. Tunsin suorastaan pakottavaa tarvetta antautua jonkin korkeamman ohjaukselle. Energioiden kutsu tuntui epätavallisen voimalliselta, joten päätin tietoisesti aloittaa hiljentymisen aktivoimalla valokehoani. Lisäsin sisäistä valoani kirkkaammaksi ja tunsin ohjausta esittää kutsu liittyä mukaan tälle hiljentymisen matkalle kaikille, jotka sydämessään tuntevat vetoa ihmiskunnan rauhan tilan ja tasapainon ylläpitämiselle.

Energiat kuljettivat minut lähes saman tien sydämeni pyhään tilaan, täysin tyyneen ja valoisaan sisäiseen kammiooni, jossa jatkoin edelleen valokehon voimistamista. Minut valtasi tunne siitä, että juuri tässä hetkessä olen täysin ehyt, kokonainen ja valo joka kauttani virtaa läpäisee kaiken. Mieleeni tulvivat jälleen mantran lailla sanat, jotka toistuivat hiljentymisen aikana useaan kertaan: "Me olemme maailman tasapaino, me olemme ihmiskunnan rauha, me yhdessä olemme armollisuus." Koin myös syvää kiitollisuutta siitä, että maailmassa vallitsee kestävä tasapainon ja oikeudenmukaisen rauhan tila. Kiitin mielessäni siitä, että maailmankaikkeuden korkeimmat rakkaudellisimmat voimat ovat läsnä ja rakkaus on kaikenkattavaa ja syvästi armollista. Kaikki se, mikä on tarkoitus, on juuri nyt tapahtumassa ihmiskunnassa. "Me olemme rakkauden kämmenellä ja suojeluksessa joka heti".

Samanaikaisesti, kun nämä sanat virtasivat tietoisuuteeni näin yllättäen voimakkaan näyn, jossa maapallo lepäsi kahdella avoimella kämmenellä. Maapallo muuttui ensin läpinäkyväksi, ikään kuin tyhjäksi palloksi, jonka sisälle muodostui ensin kaksi vastakkaista pistettä sijoittuen pallon halkaisevalle keskilinjalle vaakatasossa. Sen jälkeen samanlainen kahden pisteen välinen halkaisija muodostui pystysuuntaan ja tämä jana ristesi keskeltä ensimmäistä vaakatasaossa olevaa halkaisijaa. Näistä neljästä pisteestä muodostui siten tasasivuinen neliö vaakatasoon pallon keskelle. Kun pallo alkoi pyöriä hitaasti ja tasaista vauhtia paikallaan, sen ylin ja alin lakipiste yhdistyivät ensin toisiinsa ja sitten tuon vaakatasossa olevan neliön kuhunkin kulmaan. Näin muodostui ikään kuin tasasivuinen timantti tuon läpinäkyvän pallon sisälle. Pallon tasapainoa ja hallittua liikettä vaikuttivat kannattelevan nuo kaikki kuusi pistettä tasavahvoina. Neljä keskenään tasavavaa pistettä vaakatasossa ja kaksi vastakkaista tasavahvaa pistettä pystyakselilla.

Jälleen nuo aiemmat sanat tulvivat mieleeni: "Me olemme maailman tasapaino, me olemme ihmiskunnan rauha, me yhdessä olemme armollisuus". Tuo näky oli pysäyttävän voimakas ja hyvin kaunis. Symmetrinen ja esteettisesti harmoninen kuva, joka säteili voimakasta valoa. Parin päivän pohdiskelun jälkeen olen tulkinnut tuota näkyä niin, että se voisi kuvastaa sitä maailmanjärjestyksen muutosprosessia, jota ihmiskunta juuri nyt käy läpi. Maailma on muuttumassa aiemmasta kahtiajakoisesta ja vahvasti polarisoituneesta asetelmasta kohti 6-napaista, tasapainoisempaa ja aiempaa vakaampaa rauhan tilaa. Olemme matkalla kohti kestävämpää tulevaisuutta ja oikeudenmukaisempaa ihmiskunnan kehityskukua.

Perinteinen kahtiajakoinen itä-länsi akseli, joka on ihmisten mieliä jakanut vahvasti toisistaan erilleen kylmän sodan ajoista lähtien, on vaihtumassa ensinnäkin neljän tasavahvan ulottuvuuden dynaamiseksi uudeksi vallanjaon tasapainoksi. Sen lisäksi vallan tasapainon ja ihmiskunnan vakauden ylläpitämisen kannalta on äärimmäisen tärkeää tunnistaa myös samanaikainen voimapisteiden jakautuminen pohjois-etelä akselin välillä. Tämä vallitseva jännite ja tasapaino niin sanotun vauraan pohjoisen ja kehittyvän etelän välillä on välttämätön kriittinen tekijä, joka kannattelee ja ylläpitää aiemmin kuvattujen neljän valtapisteen välistä keskinäistä tasapainoa sekä koko maapallon harmoniaa. Ilman pystysuuntaisen voima-akselin tasapainoa, ei synny hallittua liikettä eikä uusi muodostuva vallan tasapaino ole kestävä.

Jopa polarisaatiota käsittelevä tutkimustietokin on osoittanut että, ääripäiden väillä vallitsevien tulehtuneiden suhteiden ja kärjistyneiden näkemysten hallittu purkaminen vaatii usein kahden ääripään väliin asettuvaa neutraalia osapuolta tai osapuolia, jotka eivät asetu tukemaan kumpaakaan ääripäätä, vaan tuovat polarisoituneiden ääripäiden välimaastoon jonkin riippumattoman näkökulman. Kenties jännitteitä puoleensa vetävän kokonaan uuden lähestymistavan tai asian, joka ei edusta kummankaan ääripään kantaa mutta on jollakin tavoin hyödyllinen molemmille. Ajattelen niin, että näyssä tuo kahden ääripään jakautuminen neljäksi edustaa juuri näiden väliin jäävien voimien vahvistumista siten, että syntyy aiempaa vahvempi useamman voimapisteen varaan rakentuva maailma, joka ei ole niin altis suhteiden kärjistymiselle.

Koen myös, että tämä kokemani näky oli jotenkin hyvin lohduttava ja ainakin itseäni se muistutti myös armollisuuden merkityksestä tässä ajassa. Kenties sellaisetkin vallanpitäjät, jotka suuruudenhulluudessaan kuvittelevat egoaan tai yhden ääripään näkemyksiä vahvistamalla hallitsevansa tätä maailmaa, ovatkin tosiasiassa niitä, jotka näin toimimalla heikentävät sopivalla tavalla sekä itseään että edustamansa ääripään asemaa ja voimaa, jolloin syntyy tilaa sekä mahdollisuus kasvaa niille, jotka ovat aiemmassa 2-napaisessa maailmassa olleet niitä aavistuksen heikompia osapuolia kuin kaksi valtaa pitänyttä voimallisinta ääripäätä.

Kahtiajakautunut itä ja kahtiajakautunut länsi muodostavat siis vallan uusjaossa yhteensä neljä uudenlaista tasavahvaa toimijavoimaa, jotka ovat kaikki yhteisesti jaetussa vastuussa pohjois-etelä askelin hallitusta liikkeestä, dynaamisesta yhteisestä kehityksestä samaan suuntaan sekä siitä, että kokonaisuus säilyy tasapainoisena. Kun nämä neljä uutta vallan toimijavoimaa löytävät toimivat keinot edistää kaikille neljälle yhteisiä pyrkimyksiä yhteistyössä, syntyy uusi tasapainoinen, vakaa ja kestävämpi maailmanjärjestys. Oleellista on se, ettei mikään näistä kuudesta voimapisteestä ala tietoisesti rikkomaan keskinäistä uutta vallitsevaa tasapainon tilaa, heikentämään toinen toistaan eikä mikään näistä neljästä toimijavoimasta jätä kantamatta osuuttaan vastuusta tasapainon ylläpitäjänä.

Vaikka tavallisen kansalaisen silmin voi välillä tuntua suorastaan hulluudelta tämä fyysisessä maailmassa ilmentyvä ja maailman valtioiden välillä vallitseva varustelu, voimasuhteiden osoittaminen ja uho, niin minulle tuon näyn myötä syntyi suorastaan ihmeellisen syvä tyyneys ja rauha siitä, että kaikki mitä tapahtuu on tarpeen, jotta uudenlainen kestävämpi sekä oikeudenmukaisempi maailma voi syntyä. "Me olemme rakkauden kämmenellä ja suojeluksessa joka heti". Uudenlaisen maailmanjärjestyksen synnytys on jo pitkälle edennyt, olemme lähes viimeisessä ponnistuksen hetkessä ja jokainen meistä osaltamme edistämme tätä uuden muutoksen syntymää - ymmärsimme sitä tai emme. Myös ne vallanpitäjät, jotka eivät mitään tästä muutoksen suunnasta tunnista omien vallan intressiensä sokeuttamana, tosiasiassa vievät ihmiskuntaa kohti tätä kestävämpää uutta tasapainoa ja vallan uusjakoa.

On tärkeää muistaa, että jokainen sielu täällä maan päällä on syntynyt tänne syystä ja jokainen on omalta osaltaan täyttämässä tehtäväänsä tässä muutoksen ajassa. Jokainen sielu, jonka fyysinen keho on kuollut tai tulee kuolemaan näiden suurten muutosvoimien myllerryksessä, ovat hekin merkittävä osa tätä muutosta ja osa tulevan maailman rakentajia, kun myrsky aikanaan laantuu. Uusi maailmanjärjestys vaatii muutoksia myös ihmiskunnalta ja tulevaisuus tarvitsee muutoksen jälkeisessä ajassa sieluja, jotka ovat kykeveniä ylläpitämään tällaista uudenlaisen rauhan ja kestävämmän maailman järjestyksen tilaa. Kullakin meistä on jokin merkityksellinen tehtävä ja rooli niin tässä ajassa kuin tulevina maailman aikoina.

Olen kiitollinen tästä tavattoman kauniista näystä ja kokemuksesta. Toivon myös, ettei tämä kirjoitukseni säikäytä tai luo kehenkään tarpeetonta levottomuutta, vaan että tämän kokemuksen jakaminen loisi päinvastoin uutta ymmärrystä, luottamusta ja armollisuuden sävyjä näihin erikoisiin aikoihin. Olemme kaikki osa tätä muutosta halusimme tai emme ja voimme itse valita sen olemmeko ihmiskunnan rauhaa ja tasapainoa kannatteleva voima tässä muutoksen ajassa - vai luommeko ajatuksin ja teoin jotakin sen vastakohtaa kuten kaaosta, pelkoa tai vain lisää vastakkainasettelua.

"Me olemme maailman tasapaino, me olemme ihmiskunnan rauha, me yhdessä olemme armollisuus. Me olemme rakkauden kämmenellä ja suojeluksessa joka heti".

Muistaminen

Maanantai 26.4.2010 klo 21.45

Nyt on ollut hetken aikaa jostain syystä "hanat kiinni" tämän kirjoittamisen suhteen. On tuntunut, että kaikki on jo sanottu ja toisaalta se, mitä haluaisin sanoa, on niin yksinkertaista, ettei sitä osaa kirjoittaa ulos. Olen valinnut pitää luovan tauon ja antaa ajatusten kypsyä rauhassa..

Olen pohtinut hyvin yksinkertaista asiaa: Miten muistaa? Vaikka minulla on monia toimivia työkaluja sisäisen rauhan saavuttamiseksi ja sen ylläpitämiseksi ja vaikka olen löytänyt jo monta yksinkertaista polkua omaan sisäiseen rauhan tilaani -ytimeeni - en edelleenkään ihan aina muista näitä työkaluja ja polkuja juuri siinä hetkessä kuin ne olisivat tarpeen. Yhä nousee sismmästäni uusia harhan kerroksia, pelkoja, epävarmuutta, ajatuskehiä ja turhia kuvitelmia. Edelleen huomaan pitäväni ajoittain tätä ympäröivää maailmaa todellisena ja tempaudun mukaan harhan näytelmiin. Yhä silloin tällöin löydän itseni tilasta, joka on kaukana sisäisestä rauhasta ja mielen hiljaisuudesta.

Minun on aina ollut vaikea sitoutua mihinkään tiettyyn tapaan lähestyä "totuutta" tai tiettyyn menetelmään saavuttaa oma ytimeni. Sitoutuminen mihinkään päivittäisiin harjoituksiin tai "rituaaleihin" ei ole ollut koskaan vahvimpia puoliani. Haluan tehdä asiat intuitiivisesti ja luovasti. Haluan sallia kaikessa korkeamman voiman johdatuksen ja päästää irti kaikista ihmisten luomista malleista. Ja kuitenkin haluaisin saavuttaa tulokset nopeasti, olla perillä heti, ilman säännöllistä harjoittelua tai sitoutumista mihinkään. Jos tämä kaikki on kerran vain unta ja mieleni luomaa harhaa, miksi tarvitsisin lisää harhoja herätäkseni tästä unesta? Vai onko herääminen mahdotonta ilman anteeksiannon toistuvia harjoituksia? Miten muistaisin antaa anteeksi?

Miten siis muistaa? Haluan uskoa, että ajatus luo tätä maailmaa, ajatus ja sen suunta synnyttää tämän harhan, jossa kuvittelemme elävämme. Ja aina on mahdollista tehdä valinta sen suhteen, mitä ajattelee ja mihin ajatuksensa suuntaa. Kuulostaa jälleen liian helpolta ollakseen totta. Miten muistaisin vastuuni omista ajatuksistani? Miten muistaisin pysyä ytimessäni joka hetki? Olen alkanut ajatella, että siinä hetkessä, kun vain oivallan vastauksen tähän kysymykseen, en etsi enää muita vastauksia. Muistaminen on kaiken avain, ei se mitä menetelmää käytän ytimeni tavoittamiseksi tai se mitä polkua seuraan, vaan yksinkertaisesti muistaminen. Muistaminen joka hetki ja kaikissa tilanteissa. Muistaminen niin täydellisesti, ettei enää voi vaipua unohdukseen.

Ihmeiden oppikurssissa harjoitellaan myös usein toistaen ja kerraten sitä, että juuri tänään muistaisin totuuden, juuri tänään muistaisin todellisen olemukseni ja tehtäväni. Ehkä myös tämän myötä on syntynyt oivallus siitä, miten merkittävää muistaminen on. Jos muistan oman alkulähteeni ja todellisuuden, olen jo herännyt, olen valaistu ja valaisen itseni lisäksi koko kaikkeutta. Tässä hetkessä, kun muistan, maailman unet lakkaavat olemasta totta. Miten saavuttaa pysyvä muistamisen tila, olotila, jossa en enää voi unohtaa? Haluaisin kuvitella, että kokemus, jossa olen täydellisesti yhtä todellisuuden kanssa, jättää muistijäljen sieluuni ja alan yhä useammin palata tähän muistamisen tilaan. Tästä syystä säännöllinen harjoittelu meditoiden tai millä tahansa tavalla saa aikaan sen, että muistaminen tulee yhä helpommaksi.

Olen itse opettanut lapselleni usein erilaisia tunteiden hallintakeinoja, eräänlaisia "taikasanoja": sanoja tai lauseita, jotka voi itselleen sanoa vaikka ärripurrin iskiessä tai pettymyksen nostamassa harmistuksessa. Tällaisen taikasanan voi itse valita itselleen ja taikasana voi olla oikeastaan millainen tahansa. Tarkoitus onkin lähinnä kouluttaa omaa mieltään muistamaan. Kun sanon itselleni vaikka "Minä olen Rakkaus" joka kerran, kun kohtaan haastavan tilanteen, muistan, että minun tulee muistaa. Palautan itseni ytimeeni aivan huomaamatta ja rauhoitun.

Muistaminen on siis lopulta aivan yksinkertaista mutta olen alkanut vähitellen vakuuttua siitä, että pysyvä muistaminen vaatii harjoittelua. Se, miten harjoittelee on oma valinta. Tärkeintä on harjoittelu. Haluaisin uskoa, että tässä piilee koko elämän mittainen tarkoitus. Olemme täällä maan päällä vain harjoittelemassa. Olemme harjoittelemassa anteeksiantoa, jotta muistaisimme. Harjoittelemme joka hetki kohdatessamme erilaisia ihmisiä ja tilanteita. Harjoittelemme, jotta heräisimme tästä unesta. Harjoittelemme, jotta lopulta muistamme niin täysin, ettemme enää koskaan unohda.

Koti

Lauantai 30.1.2010 klo 22.11

Viimeaikaiset keskustelut itseni ja läheisteni kanssa ovat saaneet aikaan jälleen kerran melkoisen oivallusten virran. Asiat sinällään ovat tuttuja ja usein kohtaamiani mutta nyt koen taas oivaltaneeni jotakin uutta tästä kaikesta.

Monet meistä ovat elämänsä aikana olleet joskus (tai aika useinkin) vähän eksyksissä. Epävarmoja oman elämänsä suunnasta, huolissaan tulevasta tai jääneet ehkä kiinni menneeseen. Kukin kykenee varmaan tunnistamaan itsessään tämän tutun tunteen, että aivan kuin jotakin puuttuisi. Kuin olisit eksynyt väärään "maailmaan", olisit muukalainen omassa elämässäsi ja kaipaisit sydämesi pohjasta jotakin, joka sinulta puuttuu.

Mikä tämä mystinen puuttuva pala sitten oikein on? Kuin jokin selittämätön kaipuu sinussa eläisi vaikka kaikki elämässä on hyvin ja olet rakentanut itsellesi juuri sellaisen elämän ja ympäristön kuin olet aina halunnut. Sinulla on ehkä elämän kumppani, lapsia, ammatti, koti, ystäviä jne jne. Ja kuitenkin yhä jotakin puuttuu. Saatat kokea kaipaavasi lisää läheisyyttä, huomiota, arvostusta, rakkautta, fyysistä kosketusta, uutta ihmissuhdetta, lisää materiaa, mielenrauhaa tai vaikka vain hetken omaa aikaa. Oikeastaan sillä ei ole edes merkitystä, mitä koet kaipaavasi. Kaikkia näitä erilaisia tarpeita ja toiveita ihmisyydessä yhdistää kuitenkin aina sama lopputulos. On sinulla elämässäsi tässä hetkessä mitä tahansa, ennemmin tai myöhemmin koet jonkin olevan kadoksissa ja jotakin ikäänkuin "puuttuvan".

Valtaosa meistä kulkee täällä maan päällä kuin koditon, ilman juuria, ja varmuutta mihin on matkalla. Olemme kuin eksyneitä Lapsia, joiden mieli on täynnä epävarmuutta, pelkoja ja turvattomuutta. Ja kuitenkin se, mitä kaipaamme on lähempänä kuin olemme koskaan osanneet uneksia. Etsimme Kotia. Etsimme todellista alkulähdettämme ja ikuista onnellisuuden tilaa. Kuitenkaan emme osaa mielemme meteliltä kuulla kutsua, joka johdattaa meidät tähän ikuiseen onneen, emmekä maailman harhoilta huomaa yksinkertaista tietä, joka johtaa meidät todelliseen Kotiimme. Siihen hiljaiseen ja rauhalliseen paikkaan, jossa olemme oikeasti koko ajan olleet.

Todellisuudessa olemme tässä ikuisessa Kodissamme joka hetki ja voimme päästä kosketuksiin tämän täydellisen rauhan, rakkauden ja onnellisuuden alkulähteen kanssa yksinkertaisesti vain pysähtymällä. Antamalla itsellemme lupa hiljentyä ja kääntyä kohti tätä sisäistä valoa, joka johdattaa mielemme jälleen rauhan tilaan. Tämä rauha on meissä kaiken aikaa vaikka emme useinkaan muista sitä huomata itsessämme. Juuri tänään on hyvä hetki pysähtyä, hiljentyä ja löytää tie siihen paikkaan, jossa vallitsee ikuinen rauha. Olet alitajunnassasi etsinyt juuri tätä olotilaa ja tyyneyttä koko ajan. Ja mielesi on luonut tämän yhteyden puuttumisen myötä tilalle lukuisia ja lukuisia erilaisia tarpeita, joilla täytät elämässäsi tätä kaipuuta.

Päästä nyt juuri tässä hetkessä irti kaikista sinun itsellesi luomista tarpeistasi ja ole hetki aivan hiljaa itsesi kanssa. Käänny sisäänpäin, kohti sinun sydämesi säteilevää valoa ja anna sen johdattaa sinut Kotiin. Siirrä lempeästi syrjään se illuusio sinusta itsestäsi, joka olet kuvitellut olevasi keskellä myllertävää maailmaa ja anna todellisen itsesi johdattaa sinua nyt. Voit sanoa vaikka ääneen itsellesi, että olet nyt valmis palaamaan sinne, mistä et koskaan ole oikeasti lähtenytkään. Olet Kotona. Olet täydellisessä Rauhan tilassa. Olet täynnä alkulähteen valoa ja rakkautta. Olet ikuisesti turvassa ja täynnä täydellistä luottamusta. Mielesi on täysin tyyni ja levollinen.

Yksinkertaisin tie on usein se helpoin vaihtoehto. Vain päätä juuri tässä hetkessä, mitä ihan oikeasti haluat, sano se itsellesi ja huomaat olevasi perillä. Uskalla antaa elämäsi korkeamman johdatukseen ja vain nauttia uuden näkökulman tuomista eduista. Rauhan ja Rakkauden tilasta käsin huomaat, ettei sinulta todellisuudessa puutu enää mitään. Olet Kotona.

Joulurauhaa

Lauantai 19.12.2009 klo 23.32

Joulun aika on käsillä ja monenlaiset kiireet tempaavat ihmismielen helposti mukaansa etenkin juuri joulua edeltävinä viikkoina. Luomme sisimmässämme itsellemme omituisia vaatimuksia, odotuksia ja tehtäviä, joita ilman joulu ei tunnu ”oikealta”. Joko sinulla on tällainen loputon lista päässäsi asioista, joita kuvittelet, että sinun tulisi vielä tehdä ennen aattoa: siivousta, ostoksia, paketointia, lisää ostoksia, koristeita, kuusi, ruuanlaittoa ja leipomista, lisää siivoamista, perinteitä ja velvollisuuksia, jotka toistuvat vuodesta toiseen? Koetko joulua edeltävän ajan stressaavana vai nautinnollisena? Millaisen joulun haluaisit kokea, jos saisit ihan oikeasti valita? Jos olet tässä hetkessä täysin rehellinen itsellesi, valitsisitko viettää päiväsi juoksemalla ostoksilla, valmistamalla laatikoita tai pohtimalla vuosittaisia muistilistoja?

Millainen on sinun joulurauhasi? Mistä sinulle syntyy tunne, että nyt on joulu? Mitä joulu sinulle oikeasti merkitsee? Oletko milloinkaan pysähtynyt miettimään joulun ajan syvällisempää merkitystä tai edes kyseenalaistanut joulun aikaan liittyviä perinteitä? Mistä johtuu, että kaamosaikana moni kokee itsensä hyvin väsyneeksi, masentuneeksi ja yksinäiseksi vaikka samaan aikaan vietetään perinteistä perheiden ja yhdessäolon juhlaa, muistetaan lähimmäisiä ja autetaan vähäosaisia enemmän kuin koskaan?

Koen, että talven pimeä vuodenaika ei yksinään riitä selittämään ihmismielen harmautta ja väsymystä tässä ajassa. Syksyn vaihtuminen talveen - aika syyskuun lopusta aina joulun aikaan on usein koko ihmiskunnassa kollektiivisesti eräänlaista pimeyden ja sisäänpäin kääntymisen aikaa. Siirtyminen kohti kaamosta on myös haasteiden aikaa, jokavuotisen elämän kierron uusi mahdollisuus valmistautua uudelleensyntymään. Tästä syystä usein juuri näin joulun alla voi olla selittämätön tunne kaiken loppumisesta tai jopa ajatuksia kuolemasta. Kuolema on uusi alku, siirtymävaihe kohti uutta syntymää. Joulun ajassa on kysymys juuri tästä: Kristuksen syntymän juhla on symbolisesti joka vuosi kuin uusi sisäinen syntymä meille jokaiselle ja jälleen uusi mahdollisuus löytää Kristus meistä itsestämme. Sisäinen Kristus-lapsi syntyy meissä jokaisessa ja suo mahdollisuuden löytää oman todellisen olemuksemme. Voimme huomata olevamme todellisuudessa kaiken tämän hössötyksen, arjen ja turhuuden yläpuolella, jatkuvassa yhteydessä omaan korkeampaan osaan itseämme. Voimme muistaa olevamme täydellinen henki, joka rakastaa täysin ja täydellisesti niin sinua itseäsi kuin myös jokaista muuta olevaa tässä maailmassa. Olet rajaton, täydellinen ja täynnä rakkautta joka hetki.

Koskaan ei ole liian myöhäistä valita toisenlainen tapa kokea joulun aika ja hidastaa tahtia. Valinta on sinulla itselläsi ihan joka hetki. Kukaan muu ei näitä sisäiseen hyvinvointiisi liittyviä valintoja voi tehdä sinun puolestasi. Myös joulukiire on täysin sisäinen tila, josta poispääsy on vain oma valinta. Ratkaisu ei löydy oikeasti mistään itsesi ulkopuolisesta asiasta, ei lahjalistan karsimisesta, valmislaatikoista tai muovikuusesta. Kaikki nämä saattavat kenties ulkoisesti näyttää helpottavan kiireitäsi mutta sisäisesti podet kuitenkin huonoa omaatuntoa tai syyllisyyttä siitä, ettet ole luonut sitä ”oikeaa” joulua. Mikä on oikea joulu juuri sinulle?

Minulle oikea joulu on sisäinen rauhan tila. Tämä sisäinen joulurauha syntyy täydelliselle rakkaudelle antautumisesta, täydellisestä luottamuksesta ja sisäisestä valosta, joka valaisee mielen. Joulu on myös Kristus-valolle antautumisen aikaa: rakkauden ilmentämistä maailmaan sen kautta, miten näen ja koen kaikkeuden ympärilläni ja miten ilmennän omaa sisäistä tilaani ympäröivään maailmaan. Lämpöä, lempeyttä ja turvallisuutta, joka ei riipu mistään ulkoisista tekijöistä. Täydellinen sisäinen joulurauha voi vallita mielessäni vuoden ympäri, jos niin valitsen. Joulu on myös aikaa, jolloin koen siirtyväni vähitellen jälleen uuteen kasvun aikaan. Siemenet on kylvetty ja on aika alkaa odotella kevättä ja uusien versojen itämistä, siirtyä kohti uuden alun ja uteliaan odotuksen aikaa. Olo on kuin lapsella jouluaattona!

Toivon jokaiselle ihanaa sisäistä Joulurauhaa sekä iloa ja valoa alkavalle uudelle vuodelle! Kiitollisuudella suljen rakkauden valoon juuri sinut ja koko kaikkeuden. Sytytän joulun valon ihmiskunnan mieleen, Maan sydämeen ja kosmokseen. Juuri sinä olet saanut lahjaksi Kristus-valon sydämeesi, anna tämän valon säteillä ja loistaa yli kaiken olevan. Sinä olet maailman valo!