Share |

Uusimmat kirjoitukset

Blogin arkisto

Valaistu blogi

Virtaava voima maan sylissä

Lauantai 24.4.2021 klo 18:01

Luonnon läsnäolo ja elämän virtaus ovat saaneet myös minun ajatukseni virtaamaan uudella tavalla. Välillä syntyy niin villejä visioita ja suurenmoisia oivalluksia, ettei niitä osaa tuottaa ulos järkevällä tavalla. Hetkittän tuntuu siltä kuin juuri täällä, Lapin rajalla ja Napapiirin tuntumassa vallitsisi jokin sellainen maan ja veden energioiden keskus, joka on voimallisempi kuin mikään, mitä olen muualla kokenut. Tuntuu kuin joen henget ja kahden eri energiauoman voimalliset virtaukset yhtyisivät täällä yhdeksi valtaisaksi näkymättömäksi olennoksi, joka on läsnä koko ajan ja kaikkialla. Tuo olento on yhtäaikaa suurta virtaavaa voimaa, kuplivaa iloa, maan ja veden pohjatonta syvyyttä sekä toisaalta Maa-äidin lempein ja lämpimin syli, jota voin kuvitella. Tuo erikoinen energiaolento luo olemuksellaan paikkakunnalle alati vallitsevan syvän luonnon elementtien tasapainon, voimalähteen sekä vahvan energioita kohottavan vaikutuksen, joka on tavoitettavissa aina, kun vain pysähtyy edes pieneksi hetkeksi. Ilman pienintäkään ponnistelua olo on täällä syvästi tasapainoinen, voimaantunut mutta yhtäaikaa myös herkkä ja luonnollisesti virtaava.

Koen yhä, että minun juureni ovat täällä vahvemmin maassa kuin koskaan ennen, ja niin ovat läsnä myös luonnon kaikki elementit sekä niiden erityinen yhteensulautuminen minussa ja kaikkialla ympäröivässä olevassa. Olen jopa havahtunut ajattelemaan, että luonnon ja erityisesti tuo maan virtaava voima täällä muistuttaa kovasti samanlaista energioiden yhtymisen tunnetta ja siitä syntyvää vahvaa tasapainon tilaa kuin mitä olen kokenut Glastonburyssä ollessani. Tuntuu, että ilman ponnisteluja koen välillä hyvinkin voimallisia näkyjä, luontevaa ykseyttä sekä vahvaa yhteyttä eräänlaisen moniulotteisen jumaluuden läsnäoloon. Hetkittäin todellakin tuntuu, etten löydä oikeanlaisia sanoja kuvaamaan näitä kokemuksiani.

Tein eräänä päivänä itsekseni pienen retken Ounasvaaralle, jossa olen toki ennenkin käynyt ja päätin istua vaaran laella keväisessä auringossa hiljalleen sulavaan maahan. Istuin kivelle, joka oli lumen alta jo paljastunut ja hiljennyin. Tunsin heti vahvan yhteyden kaikkiin luonnon elementteihin sekä niiden hurjaan voimaan usealla eri tasolla samanaikaisesti. Tuolloin havahduin ensimmäistä kertaa myös tuon poikkeuksellisen moniulotteisen jumaluuden läsnäoloon. Tuntui kuin jokaisessa solussani yhtyisivät täydellisessä tasapainossa taivas ja maa, vesi ja tuli - kuin olisin itse koko kaikkeus: tuo lämmin kallio, virtaava joki, auringon valo ja ilmakehä maapallon ympärillä. Kokemus oli hämmentävä ja huikea.

Samassa tuli myös voimakas tunne siitä, että NYT on se hetki, jota varten olen matkoiltani saanut mukaani kaiken sen sielujen kauneuden ja viisauden, kohottavat harmonian hetket ja näyt, joille ei ihmisyydessä löydy kuvaavia sanoja. Juuri tätä paikkaa ja hetkeä varten olen saanut myös yhden erityisen kristallin tälle pohjoiselle kansakunnalle ja olen juuri siellä missä minun kuuluukin olla. Olen itse vihdoin valmis palvelemaan täysin antautuen tätä kaikkeutta ja toteuttamaan elämäntehtävääni sen kaikilla osa-alueilla. Täällä pohjoisessa olevat voimat ja värähtely tukevat minua. Ovat olemassa minua varten ja minä olen olemassa juuri tätä hetkeä varten.

Tuossa hetkessä koin hyvin selkeänä koko elämäntehtäväni, josta olen eri osa-alueita tunnistanut jo useasti elämänpolkuni varrella. Nyt tuo kaikki kuitenkin muodosti minussa ja ympäröivässä olevassa selkeän kuvan ja kokonaisuuden. Olen olemassa, jotta luon ympäröivään todellisuuteen lisää rakkaudellista ja monimuotoista vuorovaikutusta sekä aitoa yhteistyötä. Olen olemassa, jotta vuorovaikutuksen keinoin voin toimia sinä polarisaation muuntajana, joka minä olen aina ollut. Olen syntynyt tähän maailman aikaan juuri nyt, koska juuri tässä ajassa polarisaatio on voimakkaampaa kuin koskaan ja tarve näiden vastakkaisten näkemysten ja voimien tasaamiselle on suurempaa kuin koko ihmiskunnan olemassaolon aikana. Voin olemassaoloni kautta luoda tähän aikaan ja maailmankaikkeuteen lisää tasapainoa, harmoniaa ja tyyneyttä säilyttämällä nämä kaikki vahvana minussa itsessäni. Voin hengittää tätä pohjoisen maan virtaavaa ja kuplivaa voimaa, säteillä ympärilleni sitä vapautta, valoa, jumaluutta ja hyvyyttä sekä hyväksyvää ja sallivaa olevaa, jota kaikkeuden ydin ja rakkauden alkulähde meissä ilmentää. Voin toteuttaa elämäntehtävääni olemalla esimerkkinä siitä, miten kaikki nämä huikeat voimat yhdistyvät meissä jokaisessa joka hetki. Ilmennän tuota kaikkeuden syvintä olemusta ja elämäntehtävääni täällä joen uomien risteyksessä olemalla: fyysisen olevan, hengen ja valon yhdistymispisteessä. Elämällä juuri tässä ja nyt. Yhdistämällä toimintaan ja ajatuksiin kaiken sen, mitä olen matkallani kokenut - uudenlaiseksi ymmärrykseksi ja sisäiseksi voimaksi, joka juuri täällä virtaa niin poikkeuksellisen voimallisesti.

Olen elämäni varrella kokenut parikin kertaa välähdyksiä näistä voimista täällä ollessani, ikään kuin nämä energiaolennot olisivat tervehtineet minua aina täällä käydessäni mutta tuolla hetkellä Ounasvaaran laella minä tervehdin heitä. Kohtasin nämä vallitsevat voimat silmästä silmään, ilman pelkoa ja antautuen täydellisesti. Tämä varmasti kuulostaa kliseeltä mutta tuon hetken jälkeen mikään ei ole ollut enää kuten ennen. Jokin minussa muuttui juuri tuossa hetkessä pysyvästi. Kaikki maailmankaikkeuden kokemukset ja eri aikojen olemukset yhtyivät yhdeksi. Loivat merkityksen, jollaista en ole kokenut ennen. Eikä tuo tunne ole sen koommin kadonnut. Olen yhä sama ihminen, teen samoja asioita ja ajattelen kuten tähänkin asti mutta nyt tuo kaikki vain tuntuu erilaiselta. Merkitykselliseltä ja ihmeelliseltä. Siunaukselta ja rakkaudelta.

Olen aina tiennyt, että minun kuuluisi olla pohjoisessa ja olen täällä joskus jo vuosia aiemmin kokenut hyvin poikkeuksellisia energioita ja hämmentäviäkin kokemuksia. Olen tuolloin kai ajatellut, että se on "vain" se Lapin taika ja maaginen luonto täällä, joka on saanut nuo kokemukset aikaan. Olen ohittanut nuo kokemukset melko kevyesti sen hetkisen ymmärrykseni pohjalta ja kulkenut eteenpäin. Nyt kuitenkin koen, että tämä kaikki on ollut yhtä ja samaa suurta elämäntehtävän palapeliä, jonka suurempi kuva alkaa vasta nyt minulle paljastua. Kaikki se valtataistelu elämän ja kuoleman välisellä nuoralla on yhtäkkiä saanut selkeän merkityksen ja muodon. Valo ja pimeys ovat sulautuneet yhdeksi ja muodostaneet aivan uudenlaisen supervoiman, jonka vasta nyt kykenen näkemään. Ja jota vasta nyt olen valmis palvelemaan. Olen tässä ja olen vihdoin valmis ottamaan vastaan tämän ymmärryksen ja toteuttamaan elämäntehtävääni. Kiitollisena askellan tänään polullani ja hengitän itseeni Lapin poikkeuksellista taikavoimaa. 

Kommentoi kirjoitusta.

Muutoksen tuulissa

Torstai 1.4.2021 klo 18:06

Kevät kutittelee jo minun niskaani. Uudet tuulet luovat hassuja muotoja ja tekevät outoja kiemuroita hiuksiini. Koko olemukseeni. Housunlahkeet lepattavat, kun askellan eteenpäin polulla ja pitkästä aikaa tuntuu taas siltä, että olen juuri siinä, missä minun kuuluukin olla - tässä ja nyt. Matkalla johonkin, jonka tiedän olevan mutta ilman, että haluan tietää miksi tai mihin olen matkalla. Olen luonut tämän polun ja sen lempeän virran, joka minua kuljettaa eteenpäin. Ja samalla tämä polku ja virtaus luovat minut.  Olen osa tätä liikkuvaa virtaa. Hengitän vapaammin ja tunnen juuret syvällä maassa. 

Välillä tuntuu kuin olisin siemen, joka on syksyllä kylvetty kosteaan maahan. Olen ollut kohmeessa ja voimaton muuttumaan tai uudistumaan siksi, jollaiseksi minut on tarkoitettu. On tuntunut hyvältä talvehtia maan sylissä ja vain olla. Tulla tutuksi sen voiman ja aineksen kanssa, joka minä olen. En tiedä onko talvehtimisella muuta tarkoitusta kuin koota voimia seuraavaan vaiheeseen ja levätä kaikilla olemisen tasoilla. Minusta on kuitenkin tuntunut, että talvehtiminen on tarpeellista, tärkeää ja jopa välttämätöntä, jotta uusi kasvu voi alkaa. Ilman täydellistä lepoa ja talven pimeyttä minusta ei olisi kasvamaan uudeksi eikä luomaan kaikkea uudelleen syntymän tarvitsemaa liikettä. En pysyisi mukana liikkuvassa virrassa enkä kykenisi olemaan kokonainen, virtaava ja uutta luova.

Kevät tuntuu minussa siltä kuin talven tasainen ja syvä marssirytmi olisi vaihtunut yhtäkkiä keveäksi ja rytmiltään keinuvaksi improvisaatioksi. Kevät on kuin flowtilassa virtaava yllätyksellinen kuohuva vesi tai alati muuttuva ja kaikkeutta uudelleen järjestelevä joen virtaus, kun jäät ovat yhdessä rysäyksessä sulaneet. Kevät tulvii jokaiseen soluun, puhaltaa pölyt mielen sopukoista ja potkaisee liikkeelle talvehtivan kehon. Luo hetkessä kokonaan uuden rytmin, joka saa unohtamaan maan kylmän syleilyn ja talven aikana koetut sisäiset unimatkat.

Muutoksen tuulet ovat tänä keväänä puhaltaneet minut kokonaan toiselle paikkakunnalle, kevään virtaus on juoksuttanut matkassaan minulle uuden kodin ja uudenlaisen elämän polun. Uskon, että juuri tätä muutosta kohti olen kulkenut jo pitkään ja olen tätä polkua itselleni luonut monin eri ajatuksin. Olen tehnyt itselleni tien pohjaa tähän suuntaan jo useana keväänä ja jokainen talvehdittu vuosi on tiivistänyt maapohjaa aiempaa kantavammaksi. Jokainen kulunut vuosi ja elämän kokemus on rakentanut minussa lisää rohkeutta, uskallusta, elämän nälkää ja hulluutta, jotta olen juuri nyt varma siitä, että tämä on se oikea askel ja suunta. Aika on tullut ja maa jalkojen alla kantaa. Ihmettelen itsekin, että siinä hetkessä, kun päätös muutoksesta syntyi, en enää epäröinyt lainkaan. Mielen mölyt pysyivät hiljaa ja vallitsi täydellinen varmuus siitä, että tämä se on. Innostus sai ilon kuplimaan ja yhtäkkiä vain tiesin olevani oikealla tiellä. Olen muuttanut pitkässä maassa etelästä pohjoiseen, löytänyt itseni uudelta tukevalta maaperältä. Olen heittänyt kuperkeikkaa kaikella sillä, jota olen aiemmin elämässäni rakentanut, päästänyt irti ja hypännyt uusien tuulien vietäväksi. Antautunut virtaan, jota en tunne ja jonka kuitenkin tunnen läpikotaisin.

Tunnen olevani elossa, tunnen olevani muutoksen tuuli ja virtauksen voima. Tiedän, että jotakin jännittävää tämä virtaava tila tuo tullessaan enkä välitä siitä, etten vielä näe horisontin taakse. Luottamus on kaiketi rakentunut samalla, kun olen tienpohjaa tänne tallannut vuosien saatossa. Luottamus on vahvistunut myös siitä, että juuri tämä muutoksen tuuli on ollut erityisen lempeä, rakastava ja täynnä lämpöä. Kuin karibian aurinko yhdistettynä yöttömään yöhön tai kuin Rion sambakarnevaalin kulkueen seksikkyys yhdistettynä revontulien tanssiin Lapin taivaalla. Yliluonnollinen, ihmeellinen ja kuitenkin täydellinen yhdistelmä jotakin, jolle en tiedä nimeä. Muutoksen tuuli on tuntunut sydämessäni yhtäaikaa henkeäsalpaavan kauniilta, pehmeältä kosketukselta ja kuumottavalta takkatulen lämmöltä, jotka kaikki luovat minulle täydellisen turvallisen ja luottavaisen olotilan. Tunteen, että tässä on hyvä juuri nyt. Tälle muutokselle uskallan antautua pelotta ja tiedän, että olen tullut kotiin.

Syksyllä kylvetty siemen on nyt itänyt, minun juureni ovat syvällä maassa ja kurotan kohti taivaan kauneutta. Maailmakaikkeuden valo ravitsee minua ja minulla on kaikki, mitä tarvitsen. Rauha, luottamus ja luomisen voima. Kevään kauneus on täyttänyt minut ja voin syntyä uudelleen sellaiseksi, joka olen. Yliluonnollinen, ihmeellinen ja täydellinen :)

Kommentoi kirjoitusta.