Share |

Uusimmat kirjoitukset

Blogin arkisto

Valaistu blogi

Kiitollinen kiitollisuudesta

Maanantai 17.6.2013 klo 14:14

Lomailu ja tauko arjen touhuista ovat tulleet todellakin tarpeeseen! Pysähtyessä syntyy aina uusia ajatuksia ja sisäinen ohjaus toimii paremmin kuin arkisessa kiireessä. Tarttui taas loman aluksi sopiva kirjakin käteen paikallisessa kirjakaupassa: Rhonda Byrnen kirjoittama "Taikavoima". Vaikka taikavoiman salaisuus onkin pohjimmiltaan tuttua asiaa, niin joka kerran, kun tartun johonkin tällaiseen itseäni kutsuvaan kirjaan, syntyy jotain uutta ja sisäinen voima saa uutta ravintoa. Ehkä olen hiukan sellainen "kirjatoukka", joka elää sanoista, ajatuksista ja pysäyttävistä oivalluksista, jotka näinen sanojen myötä syntyvät. Mutustaisin aamuin illoin kirjan tai kaksi ihan vain elämän ravinnoksi ellei olisi välttämätöntä tehdä elämässä myös vähän jotain muutakin. Ja aina silloin tällöin käy niin, että tämä pikku "toukka" ahmii kerralla niin suuria ajatuksia, että on pakko vetäytyä sisäiseen koteloonsa hiukan pureskelemaan ja sulattelemaan tuota kaikkea. Kunnes sitten jonakin kauniina päivänä tuo sanojen ravitsema pikku "toukka" on valmis heräämään uuteen oivallukseen - lempeän valon herättelemänä kurkistaa kotelostaan ja huomaa kasvattaneensa siivet - osaavansa lentää ja iloita elämästä. Ottaa itsensä vähän kevyemmin :)

"Taikavoima" - kirja pitää sisällään yksinkertaisia harjoituksia kiitollisuuden ylläpitämisestä arjen elämässä. Käteviä työkaluja ihan yksittäinkin ja kokonaisuudessaan noin kuukauden matkan kohti jatkuvaa kiitollisuuden harjoittamista elämässään. Eräänlainen pikatie omaan ytimeen ja onnellisuuden tilaan. Loistava lisä valaistumisen työkalupakkiin ja arjen haasteiden selättämiseen. Voin lämmöllä suositella kenelle vain!

Tästä kirjasta ja muutamista viime viikkoina kohtaamistani tilanteista on kasvanut jälleen uusi ajatuksen siemen. Siitä, miten tärkeää on jollakin tavalla tässä muuttuvassa maailmassa säilyttää omat juurensa. Voidakseen luottaa ja uskaltaakseen ylittää pelottavaltakin tuntuvia kohtia elämän polulla, on tärkeää muistaa omat juurensa. Kiitollisuudella muistaa menneitä sukupolvia ja oman elämänsä erilaisia vaiheita. Että vaikka eläisin täysin tässä hetkessä ja läsnäoloon uppoutuen, minulla silti on aina nämä juuret menneisyyteen. Aivan yhtälailla kuin minulla on joka hetki myös oksat tulevaisuuteen. Kuin valtavalla puulla, joka ojentaa uudet versonsa kohti valoa ja korkeuksia uskoen joka oksan kurottavan uusiin mahdollisuuksiin - niin yhtä syvälle kurottavat tuon jykevän puun juuret maan uumeniin ja jokainen juuren kärki koskettaa omalta pieneltä osaltaan menneisyyttä, aiempien sukupolvien ja menneiden aikojen varjoja. Oivallus taitaa lyhykäisyydessään olla siinä, että se maaginen asia, joka yhdistää nämä tasapainoisen ja hyvinvoivan puun eri osat toisiinsa on kiitollisuus. Kun olen kiitollinen tästä hetkestä, ilmasta jota hengitän, auringosta joka lämmittää tai sateesta joka puhdistaa, ravitsen aina myös nykyhetken lisäksi menneisyyttä ja tulevaa. Kun olen kiitollinen elämäni kokemuksista, oppimistani asioista ja jokaisesta töyssystä elämän polulla, joka minut tähän hetkeen on johtanut, ravitsen valtavalla voimalla myös tätä nykyistä hetkeä ja kaikkea tulevaa. Ja joka kerran, kun anatudun mielikuvituksen valtaan ja olen kiitollinen tulevasta, kaikesta siitä mitä toivon tai unelmoin, ravitsen myös sitä polkua tässä hetkessä, joka tuota tulevaa kohti johtaa.

Tämä kiitollisuuden ajattomuus on nyt minut aivan mykistänyt - se hyvänolon tunne, jonka vain kiitollisuus voi saada aikaan. Kuin olisin siunauksen kohteena ja rakkauden ympäröimänä joka hetki. Miten tärkeää on opettaa omalle mielelleen, että joka aamu herätessään tulisi olla kiitollinen jostakin, miten tärkeää on palauttaa itsensä kiittollisuuteen aina, kun huomaa jotakin muuta vetävänsä puoleensa ja miten tärkeää on olla kiitollinen siitä, että minulla on joka hetki mahdollisuus kiitollisuuteen. Taikavoimaan, joka valaisee mielen ja saa ihmeitä aikaan. Kiitos, kiitos ja kiitos!

Kommentoi kirjoitusta.