Share |

Uusimmat kirjoitukset

Blogin arkisto

Valaistu blogi

Rakastaa ja tulla rakastetuksi

Tiistai 3.5.2011 klo 16:24

Katsoin viime viikon lopulla elokuvan, jonka kautta syntyi jälleen iso oivallus. Elokuvan perusidea tiivistetysti oli siinä, että tarinan päähenkilö sai mahdollisuuden elää yhden päivän elämästään uudelleen tietäen tällä "toisella kertaa" koko ajan, mitä seuraavaksi on määrä tapahtua ja mihin omat valinnat kussakin hetkessä johtavat. Päivän edetessä toisella kertaa hän huomasi, että vaikka hän itse valitsi monessa kohtaa tehdä toisin kuin ensimmäisellä kerralla ja pyrki ohjaamaan tapahtumien kulkua, ei sillä lopulta ollut suurtakaan merkitystä siihen mitä tapahtui. Kaikki, mikä oli tarkoitus tapahtua, tapahtui kuitenkin, hiukan eri muodoissaan tai vähän eri hetkellä kuin ensimmäisellä kertaa.

Se, mitä tämän kokemuksen myötä tarinan päähenkilö lopulta oivaltaa ja se mitä itsekin koin oivaltaneeni koko elokuvan kautta oli, että ei ole niinkään merkitystä sillä, mitä elämässä tapahtuu. Paljon tärkeämpää on se, millä tavalla elän läpi kunkin kokemuksen ja miten itse reagoin näihin elämäni elokuvan "kohtauksiin". Sain sellaisen hetkellisen "halolla päähän" -tyyppisen oivalluksen sen suhteen, että koko elämäni tarkoitus on oppia elämään tätä omaa tarinaani niin, etten katuisi mitään vaikka tämä juuri parhaillaan käsillä oleva hetki olisi viimeiseni. Koin, että tämän elokuvan kautta minulle näytettiin Nyt hetkessä elämisen salaisuus jälleen uudella tavalla. Juuri tässä hetkessä minun tulisi kohdata jokainen kanssasielu siten, että arvostan ja rakastan tätä toista niin paljon, etten jäisi potemaan syyllisyyttä vaikka tämä toinen kuolisi tämän päivän päättyessä. Jokaisessa hetkessä minun tulisi olla itselleni ja jokaiselle kohtaamalleni sielulle niin rehellinen ja rakastava, että voisin elää itseni kanssa vaikka en näkisi häntä enää koskaan.

Koen, että Nyt hetken ydin on siinä, että juuri tässä hetkessä ei ole tulevaisuutta eikä menneisyyttä. On vain tämä hetki ja minä itse voin valita juuri Nyt, miten käytän tämän hetken. Kuin jokainen hetki olisi annettu sinulle lahjaksi, jotta voisit oppia elämän tärkeimmät oppitunnit. Kuin olisin tässä hetkessä olemassa, jotta oppisin Rakastamaan ja tulemaan rakastetuksi. Tämä voi kuulostaa turhan yksinkertaiselta mutta, kun asiaa pohtii hiukan syvemmältä tajuaa, että se on kaikkea muuta. Miten oppisin arvostamaan ja rakastamaan jokaista kohtaamaani sielua siten kuin toivoisin itseäni rakastettavan? Miten oppisin muistamaan, että mikäli haluan saada arvostusta ja rakkautta itse, minun on ilmennettävä sitä suhteessa jokaiseen kohtaamaani olentoon. Ja lopulta, miten oppisin olemaan avoin ja pelkäämättä, kun minua itseäni rakastetaan?

Ihmissuhteet ovat eräs ihmisyyden vaikeimmista lajeista, olen tämän sanonut varmaan monesti ennenkin mutta jälleen kerran tuntuu, että niin asia vain on. On helppoa ajatella, että "kyllähän minä osaan aina rakkautta ottaa vastaan", senhän pitäisi olla paljon helpompaa kuin kaikkien sielujen tasa-arvoinen rakastaminen. Mutta kun ei vain ole. Hyvin usein, kun saa ympäriltään arvostusta, rakkautta ja hyväksyntää, sitä alkaa epäillä. Mieli alkaa kaivertaa pieniä juustonreikiä luottamukseeni ja alan epäillä - onkohan tuo toinen vakavissaan vai pelaako vain jotain peliä kanssani. Miten helppoa on sanoa, että pitää vain antautua ja ottaa tuo rakkaus vastaan. Mutta juuri ihmisten välinen rakkaus on se, joka sekoittaa mielen ja saa ihmiset ilmentämään epäterveitä vanhoja kaavojaan. Ihmisten välinen rakkaus saa minut riippuvaiseksi toisesta ihmisestä. Ihmisten välinen rakkaus riisuu aseet ja tekee minut heikoksi ja haavoittuvaksi. Rakkaus - niin kauan, kun se on riippuvainen toisesta ihmisestä - saa minut epävarmaksi. Ihmisten välinen rakkaus sisällyttää aina itseensä sen mahdollisuuden, että se voi päättyä, kuihtua tai kadota olemattomiin.

Rakastaa ja tulla rakastetuksi. Koen, että avain on siinä, että minun pitää ensin löytää sisältäni täydellinen arvostus ja rakkaus minua itseäni kohtaan, jotta voisin jakaa rakkautta myös avoimesti toisille. Jos sisäisesti on kohdannut Rakkauden, joka ei ole riippuvainen kenestäkään toisesta sielusta tai mistään ulkoisesta olosuhteesta voi aina luottaa, että Rakkaus säilyy. Ikuinen Rakkaus on ehjää rakkautta omaa itseä kohtaan ja myös rakkautta sitä Jumalan osaa kohtaan, joka minussa itsessäni on. Jumalan Rakkaus on sitä, että uskaltaa kohdata itsensä täysin alastomana ja kaunistelematta. Rakkautta omaa syvempää tasoa ja sitä suurempaa suunnitelmaa kohtaan, jota ei ihmisyyden tasolta voi hallita. Rakkaus on oman "pienuuden" tunnustamista ja samalla sen täydellistä arvostamista. Rakkaus ymmärtää, miten jokainen osa tätä valtavaa kokonaisuutta on yhtä arvokas ja tärkeä riippumatta siitä, miten se fyysisellä tasolla ilmenee.

Kyky ottaa vastaan rakkautta vaatii ihmisyyden tasolla tämän syvemmän Rakastamisen taidon oppimista. Ellei ensin rakasta todellista Itseä ei voi puhtaasti ottaa vastaan rakkautta keneltäkään toiselta. Niin kauan kuin pinnan alla kytee pienikin murunen itsearvostuksen puutetta tai alitajuista syyllisyyttä, ei Rakkauden vastaanottaminen onnistu. Sen sijaan ottaa vastaan ihailua, hyväksyntää, riippuvuutta tai sen monia erilaisia muotoja. Toisin sanoen ego ottaa vastaan kaikkea sitä, mitä se tarvitsee pysyäkseen hengissä ja saa mielen epäröimään. Rakkauden sijaan syntyy jatkuva alitajuinen pelko.

Jostakin syystä koen, että tämä katsomani elokuva sai minut hetkeksi pullahtamaan ulos egostani ja itkemään ulos kaiken sen tuskan ja pelon, joka on estänyt minua ottamasta vastaan Rakkautta juuri siinä hetkessä. Kyynelten mukana virtasi ulos suuri määrä alitajuista itsearvostuksen puutetta ja kun jäljelle jäi vain suunnaton tyhjyys, sen alta löytyikin yhtäkkiä Rakkaus. Rakkaus minua itseäni kohtaan ja Rakkaus, joka ei pelkää mitään. Rakkaus olla jokaiselle kohtaamalleni sielulle juuri sellainen kuin toivoisin muiden olevan minua kohtaan. Rakkaus, joka pitää sisällään niin suuren tyyneyden, etten tekisi mitään toisin vaikka en eläisi enää päivääkään tämän jälkeen.

Löysin sisältäni jälleen uuden tavan muistaa Nyt hetkessä oleminen. Haluan olla joka hetki niin avoin ja rakastava, etten jäisi katumaan pienintäkään tekoani. Haluan, etten jätä missään hetkessä tekemättä tai sanomatta mitään sellaista, joka sydämessäni tuntuu siinä hetkessä oikealta. Haluan elää kuten seuraavaa päivää ei olisikaan. En siten, että ottaisin elämässä riskejä tai eläisin kuin "viimeistä päivää" vaan siten, että olen joka hetki itselleni täysin rehellinen ja avoin. Haluan Rakastaa ja arvostaa jokaista kohtaamani ihmistä niin kuin se olisi viimeinen mahdollisuuteni!

3 kommenttia .