Perjantai 26.11.2010 klo 22.44
Joskus sitä pysähtyy ihmettelemään, miksi ihmeessä kirjoitan ajatuksiani tänne blogiin.. Mikä onkaan ollut todellinen tarkoitukseni sillä hetkellä, kun olen päättänyt purkaa sisäistä ajatuksen virtaani ja henkisen kasvun polkuani tänne sivustoille julkisesti? Ja ennenmmin tai myöhemmin aina päädyn samaan lopputulemaan: minulle on luontevaa kirjoittaa ja saan samalla itse omat ajatukseni kirkastumaan. Kuin jäsentäisin jotenkin paremmin omia oivalluksiani ja kokemuksiani, kun kirjoitan ne ulos. Jostain syystä on iso ero siinä kirjoitanko ajatuksiani hetken mielijohteesta itselleni pöytälaatikkoon vai jäsennänkö ajatukseni ulos ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi tänne blogiin. Ellen kirjoittaisi tätä blogia suunnaten ajatuksia ikäänkuin "ulospäin" itsestäni, en ehkä kykenisi hahmottamaan moninaisten ajatusten kokonaisuutta niin, että syntyy oivallus ja pääsen jälleen askeleen eteenpäin. Joskus tulee kuitenkin niitä hetkiä, että olen hyvin hämmentynyt siitä tuesta ja keskustelusta, jota kirjoitukseni saavat aikaan. Väillä unohdan täysin, että joku muukin saattaa näitä juttujani lukea ja ehkä juuri siksi kuvaamani kasvun haasteet ja pohdinnat saattavat tulla ymmärretyiksi monella eri tavalla - riippuen tietenkin lukijan omasta maailmankuvasta ja näkökulmasta.
Koen, että osa minun polkuani tässä elämässä on juuri se, että tutustun laajasti ja monipuolisesti erilaisiin näkemyksiin maailmankaikkeudesta ja tästä todellisuudesta, jossa ihmisolentoina elämme. Ikäänkuin kokoaisin valtavaa palapeliä ja vähitellen alkaisi muodostua jokin suurempi kuva; näkemys, joka pitää sisällään valtavan määrän pienempiä näkökulmia. Ja nämä kaikki eri uskomusrakenteet ja maailmankuvat vaikuttavat jollain tasolla siihen, miten itse tätä todellisuutta katson.
Vertauskuvallisesti voisi sanoa, että kävellessäni tietä pitkin voin nähdä ympärilläni puita, monia eri lajikkeita ja erilaisia yksilöitä. Voin päättää kulkea lähemmäs näitä puita ja tutkia tarkemmin jokaisen yksilön luonnetta, henkeä, fyysistä ulkomuotoa ja merkitystä muiden ympäröivien puiden kannalta. Kuitenkin vasta sitten, kun olen kulkenut jälleen vähän pidemmälle ja löytänyt kukkulan jolle kiivetä, voin alkaa nähdä kokonaisuuden. Korkeammasta näkökulmasta käsin voin nähdä laajemmin koko alueen ja ymmärtää näiden puiden muodostavan elävän ja monimuotoisen metsän. Voin alkaa ymmärtää, miten jokainen osa tätä metsää on välttämätön, jotta kokonaisuus olisi harmoninen. Voin sallia jokaisen puun olla omanlaisensa ja ymmärtää yhä selvemmin jokaisen yksilön olevan osa samaa kokonaisuutta. Kun sitten löydän keinot matkata tältä kukkulalta vieläkin ylemmäs, irrottaa näkökulmani maan ulottuvuudesta jonnekin kauas sen yläpuolelle, voin nähdä myös tämän metsän olevan vain pieni osa jotakin paljon suurempaa. Osa maapallon luonnon monimuotoisuutta ja osa ääretöntä avaruutta ja ikiaikaista kaikkeutta.
Vaikka olen tänne viime aikoina kirjoittanut hyvinkin henkilökohtaisia kokemuksia erilaisten tunnekerrostumien vapautumisesta ja omista sisäisistä prosesseistani, hämmästelen jatkuvasti sitä, miten tehokkaasti kaikki aiemmin oppimani työkalut lopulta toimivat. En missään nimessä koe olevani omien uskomusteni vanki tai jääneeni "montun pohjalle" makaamaan. Päin vastoin! Uskon vakaasti, että jokainen erilainen näkemys ja henkinen työkalu, jonka olen vuosien varrella ottanut käyttööni ja yhdistänyt aiempaan ymmärrykseeni kantaa nyt vihdoin hedelmää. En olisi ollut yhtään päivää tätä ennen valmis käymään näin syvällä itsessäni, enkä todellakaan olisi ollut valmis olemaan itselleni yhtä rehellinen. Koen jokaisen tunteen, myös surun, vihan ja ahdistusten tunteiden olevan lopulta juuri kussakin hetkessä vain rehellisyyttä itseäni kohtaan. Voin antaa näiden tunteiden tulla, voin kohdata omat pimeät puoleni pelkäämättä joutuvani niiden vangiksi ja antaa vain mennä. Koen, että tämä prosessi, jonka läpikäymistä yhäkin jatkan päivä kerrallaan on pelkästään vapauttanut minua ja etenkin puhdistanut sisälläni aiemmin "jumissa" olleita tunnekasaumia.
On ollut suuri ilo huomata voivansa vapautua koko tähän astisen elämäni monista ajatus- ja toimintakaavoista. Pullahtaa ulos elämän harhan "oravanpyörästä". On ollut äärimmäisen vapauttavaa antaa itsellensä anteeksi ja huomata miten paljon anteeksianto voi saada aikaan ihan lyhyessäkin ajassa! Koko tämän eräänlaisen "uudelleen syntymän" ajan on ollut hyvin voimaannuttavaa tiedostaa, että todellisuudessa olen koko ajan ikäänkuin "Luojan kämmenellä" ja kaikki on oikeasti hyvin - juuri niin kuin pitääkin. Luulen, että kaikki ne henkisen kasvun työkalut, joita olen vuosien varrella kerännyt näkymättömään "työkalupakkiini", ovat nyt löytäneet paikkansa. Jokaisella oppimallani asialla on ollut selkeä tarkoitus ja merkityksensä kokonaisuuden kannalta. Samoin kuin jokaisella puulla suuressa metsässä. Vasta kun on joutunut vähän ponnistelemaan ja päässyt vihdoin vuoren huipulle niin alkaa nähdä miten hieno koko elämän kokonaisuus lopulta on. Jokainen kokemus ja jokainen osa-alue on ollut yhtäläisen arvokas ja ainutlaatuinen osa suurempaa kuvaa, jonka nyt näen jälleen hiukan kirkkaammin kuin ennen. Kuin taas olisi yksi kerros harhan verhoja vedetty pois edestäni ja taivaanrannassa häämöttävä päämäärä olisi hiukan lähempänä.
Koen olevani yhä jotenkin "tyhjän päällä" oman elämäni kanssa mutta huomaan sen olevan myös todella vapautta tunne. On suorastaan upeaa, kun ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Olo on kuin lapsella juuri ennen joulua; tietää ja luottaa, että ihan kohta on kuusen alle taas ilmestynyt salaperäinen kasa avaamattomia paketteja. Kun jokin muutos on käsillä, se kutkuttaa mukavasti kuin olisi perhosia vatsassa ja kuitenkin parasta on juuri se, ettei tiedä, mitä kukin paketti sisältää. Muuten niiden avaaminen ja tulevien elämän kokemusten kohtaaminen olisi merkityksetöntä. Yllätyksellisyys ja aito oivaltamisen riemu jäisi elämästä kokonaan pois. Tärkeintä onkin säilyttää tämä lapsenkaltainen luottamus ja usko siihen, että nämä Luojan "lahjat" ilmestyvät eteemme juuri silloin kuin pitääkin ja ne pitävät joka kerran sisällään lopulta kaikkea ihanaa, ilahduttavaa ja jotakin jännittävää, josta voin oppia jotain uutta itsestäni.
Ihanaa joulun odotusta kaikille tasapuolisesti! :)