Kevät kutittelee jo minun niskaani. Uudet tuulet luovat hassuja muotoja ja tekevät outoja kiemuroita hiuksiini. Koko olemukseeni. Housunlahkeet lepattavat, kun askellan eteenpäin polulla ja pitkästä aikaa tuntuu taas siltä, että olen juuri siinä, missä minun kuuluukin olla - tässä ja nyt. Matkalla johonkin, jonka tiedän olevan mutta ilman, että haluan tietää miksi tai mihin olen matkalla. Olen luonut tämän polun ja sen lempeän virran, joka minua kuljettaa eteenpäin. Ja samalla tämä polku ja virtaus luovat minut.  Olen osa tätä liikkuvaa virtaa. Hengitän vapaammin ja tunnen juuret syvällä maassa. 

Välillä tuntuu kuin olisin siemen, joka on syksyllä kylvetty kosteaan maahan. Olen ollut kohmeessa ja voimaton muuttumaan tai uudistumaan siksi, jollaiseksi minut on tarkoitettu. On tuntunut hyvältä talvehtia maan sylissä ja vain olla. Tulla tutuksi sen voiman ja aineksen kanssa, joka minä olen. En tiedä onko talvehtimisella muuta tarkoitusta kuin koota voimia seuraavaan vaiheeseen ja levätä kaikilla olemisen tasoilla. Minusta on kuitenkin tuntunut, että talvehtiminen on tarpeellista, tärkeää ja jopa välttämätöntä, jotta uusi kasvu voi alkaa. Ilman täydellistä lepoa ja talven pimeyttä minusta ei olisi kasvamaan uudeksi eikä luomaan kaikkea uudelleen syntymän tarvitsemaa liikettä. En pysyisi mukana liikkuvassa virrassa enkä kykenisi olemaan kokonainen, virtaava ja uutta luova.

Kevät tuntuu minussa siltä kuin talven tasainen ja syvä marssirytmi olisi vaihtunut yhtäkkiä keveäksi ja rytmiltään keinuvaksi improvisaatioksi. Kevät on kuin flowtilassa virtaava yllätyksellinen kuohuva vesi tai alati muuttuva ja kaikkeutta uudelleen järjestelevä joen virtaus, kun jäät ovat yhdessä rysäyksessä sulaneet. Kevät tulvii jokaiseen soluun, puhaltaa pölyt mielen sopukoista ja potkaisee liikkeelle talvehtivan kehon. Luo hetkessä kokonaan uuden rytmin, joka saa unohtamaan maan kylmän syleilyn ja talven aikana koetut sisäiset unimatkat.

Muutoksen tuulet ovat tänä keväänä puhaltaneet minut kokonaan toiselle paikkakunnalle, kevään virtaus on juoksuttanut matkassaan minulle uuden kodin ja uudenlaisen elämän polun. Uskon, että juuri tätä muutosta kohti olen kulkenut jo pitkään ja olen tätä polkua itselleni luonut monin eri ajatuksin. Olen tehnyt itselleni tien pohjaa tähän suuntaan jo useana keväänä ja jokainen talvehdittu vuosi on tiivistänyt maapohjaa aiempaa kantavammaksi. Jokainen kulunut vuosi ja elämän kokemus on rakentanut minussa lisää rohkeutta, uskallusta, elämän nälkää ja hulluutta, jotta olen juuri nyt varma siitä, että tämä on se oikea askel ja suunta. Aika on tullut ja maa jalkojen alla kantaa. Ihmettelen itsekin, että siinä hetkessä, kun päätös muutoksesta syntyi, en enää epäröinyt lainkaan. Mielen mölyt pysyivät hiljaa ja vallitsi täydellinen varmuus siitä, että tämä se on. Innostus sai ilon kuplimaan ja yhtäkkiä vain tiesin olevani oikealla tiellä. Olen muuttanut pitkässä maassa etelästä pohjoiseen, löytänyt itseni uudelta tukevalta maaperältä. Olen heittänyt kuperkeikkaa kaikella sillä, jota olen aiemmin elämässäni rakentanut, päästänyt irti ja hypännyt uusien tuulien vietäväksi. Antautunut virtaan, jota en tunne ja jonka kuitenkin tunnen läpikotaisin.

Tunnen olevani elossa, tunnen olevani muutoksen tuuli ja virtauksen voima. Tiedän, että jotakin jännittävää tämä virtaava tila tuo tullessaan enkä välitä siitä, etten vielä näe horisontin taakse. Luottamus on kaiketi rakentunut samalla, kun olen tienpohjaa tänne tallannut vuosien saatossa. Luottamus on vahvistunut myös siitä, että juuri tämä muutoksen tuuli on ollut erityisen lempeä, rakastava ja täynnä lämpöä. Kuin karibian aurinko yhdistettynä yöttömään yöhön tai kuin Rion sambakarnevaalin kulkueen seksikkyys yhdistettynä revontulien tanssiin Lapin taivaalla. Yliluonnollinen, ihmeellinen ja kuitenkin täydellinen yhdistelmä jotakin, jolle en tiedä nimeä. Muutoksen tuuli on tuntunut sydämessäni yhtäaikaa henkeäsalpaavan kauniilta, pehmeältä kosketukselta ja kuumottavalta takkatulen lämmöltä, jotka kaikki luovat minulle täydellisen turvallisen ja luottavaisen olotilan. Tunteen, että tässä on hyvä juuri nyt. Tälle muutokselle uskallan antautua pelotta ja tiedän, että olen tullut kotiin.

Syksyllä kylvetty siemen on nyt itänyt, minun juureni ovat syvällä maassa ja kurotan kohti taivaan kauneutta. Maailmakaikkeuden valo ravitsee minua ja minulla on kaikki, mitä tarvitsen. Rauha, luottamus ja luomisen voima. Kevään kauneus on täyttänyt minut ja voin syntyä uudelleen sellaiseksi, joka olen. Yliluonnollinen, ihmeellinen ja täydellinen :)